tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post3579341787612467670..comments2023-06-01T17:49:20.564+03:00Comments on Peruskoulupesula: Onko oppiminen kivaa silloin kun opettaminen on kivaa?Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/10014192965025673526noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-53551167832714834472014-09-22T23:02:32.230+03:002014-09-22T23:02:32.230+03:00Sopiva ryhmäkoko on oppiaineestakin riippuvainen. ...Sopiva ryhmäkoko on oppiaineestakin riippuvainen. Joissakin aineissa suullinen työskentely on olennaista, jolloin yli 15 pientä oppilasta on jo liikaa. Desibelit nousee lapsilla aika korkeiksi, jos kaikki yrittävät puhua toistensa yli. Vasta 11-13-vuotiaana tajuavat, , että normiääni riittää. <br /><br />Muutoin ihanteeltaan tuollainen koulu vaikutta, mutta en näe sitä ihan realismina, vaikka kuinka haluaisin. Pitäisi saada psykologin ja psykiatrin koulutus opettajankoulutuksen lisäksi, jotta pää kestäisi.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-48875943587231593982014-09-10T13:08:19.984+03:002014-09-10T13:08:19.984+03:00Pienten ryhmien paras puoli on se, että sellaisten...Pienten ryhmien paras puoli on se, että sellaisten kanssa on helppo lähteä koulun ulkopuolelle opintokäynnille. Jos haluan käydä oppilaiden kanssa tutustumassa vaikka asianajajan työhön, voi kymmenen oppilaan kanssa sopia käynnin asianajajatoimistoon. 25 oppilaan kanssa tällaisten retkien järjestäminen on paljon vaikeampaa.<br /><br />Tämän mainitsin kuitenkin vain täydellisyyden vuoksi. Olen muuten ryhmäkokoasiassa samaa mieltä Raunon kanssa. Antti Värtöhttps://www.blogger.com/profile/01244478262990869942noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-68144081617945236752014-09-09T14:41:36.551+03:002014-09-09T14:41:36.551+03:00Minusta hyvä ryhmä koko on jossain 20-25 kieppeill...Minusta hyvä ryhmä koko on jossain 20-25 kieppeillä. Silloin opettaja ei voi tai ei ainakaan pitäisi voida kuvitella että hän opettaa yksilöitä. Kun siitä harhasta voi luopua, tulee tilaa sosiaalisen oppimisen pedagogiselle suosimiselle. Oppilaat oppivat ehkä parhaiten tosiltaan. Opettaja on minusta hyvän oppimistilanteen järjestelijä.<br />Kun opettajilla on suuri pedagogien vapaus saattaa sortua siihen, että kun omasta mielestä opettaminen on kivaa, niin sen pitäisi olla silloin oppilaillekin kivaa. Niin ei välttämättä ole. Esimerkiksi työrauha-käsite. Sillä tarkoitetaan toisinaan sitä, että opettajalla on kivaa kun saa rauhassa tehdä kuten on suunnitellut, oman aikataulun mukaan. Eli komppaan Lauraa.Raunohttps://www.blogger.com/profile/09800398972776258757noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-21964426767520217312014-09-08T16:05:33.420+03:002014-09-08T16:05:33.420+03:00Veikkaisinpa, että paras ryhmäkoko on tuossa 12-16...Veikkaisinpa, että paras ryhmäkoko on tuossa 12-16 oppilaan huitteilla :). Eli ei mikään miniryhmä, mutta ei jättikään. Saavutetaan ryhmässä olon edut, mutta ei suuren ryhmän haittoja. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-15970452992833371082014-09-08T15:37:29.422+03:002014-09-08T15:37:29.422+03:00Pieni lisäys ryhmäkokoaiheeseen, koulukeskustelun ...Pieni lisäys ryhmäkokoaiheeseen, koulukeskustelun kuumaan perunaan: <br />On tietenkin totta, että mitä pienempi ryhmä, sen enemmän kukin yksilö saa opettajan ajasta. Näin ollen voitaisiin ajatella, että juuri pieni ryhmä tuottaa optimaalisimman tilanteen huomioida oppilaan tarpeita. Onko siis yksityisopetus kaikkein parasta? Voit arvioida asiaa kuvittelemalla, millaisia oppilaita saisimme, jos kutakin heistä opetattaisiin yhdeksän vuotta yksityisesti yhden opettajan kokoaikaisesta toimesta. Entä, jos yksi opettaja opettaisi yhdeksän vuotta oppilasparia? Tai kolmikkoa? Tutkimusten mukaan suuri ryhmäkoko sinnikkäästi ei suostu korreloimaan huonojen oppimistulosten kanssa. Oppilaat kun oppivat paitsi opettajalta, myös toisiltaan. Itse asiassa juuri sosiaalinen oppiminen on varsin tehokasta - se vahvistaa ajatusrakenteita oppilaiden tasolta käsin ja ennen kaikkea tekee opitusta merkityksellistä. Opettajan kannattaa siis antaa oppilaiden opiskella keskenään ja oppia toisiltaan: opettajan tehtäväksi jää organisoida työskentelyä, valita sopivia materiaaleja ja avustaa oppimisessa (ja kestää hälinää). Tällöin tarve pienempään ryhmään vähenee. Pienemmän ryhmän peräänkuuluttaminen perustuu siihen virheelliseen uskomukseen, jonka mukaan opettajalta oppiminen on sitä parasta oppimista, ja opettaja oppimisen kannalta tärkein tekijä. Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/10014192965025673526noreply@blogger.com