tag:blogger.com,1999:blog-34536409277360944672024-02-22T23:10:42.496+02:00PeruskoulupesulaLINKOA, PYYKKÄÄ, SILITÄ, SUORISTA...
FOORUMI JOKAISELLE "KOULULAISELLE" - NÄKÖKULMASTA RIIPPUMATTAAnonymoushttp://www.blogger.com/profile/10014192965025673526noreply@blogger.comBlogger121125tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-82518900552966812102018-09-06T17:40:00.000+03:002018-09-06T17:40:20.081+03:00Eriytetty kurinpito<span style="font-size: x-small;"><i>Kirjoittanut Antti Värtö </i></span><br />
<br />
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
I. </div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
<br clear="none" style="box-sizing: border-box;" /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOBn_RKMmL6Wp-zOSrIqknxTFFNNkgpBsekWGJwdIGNEDD_3bMCzPhQK18qDn7F2v_LZx9KS6oLd3HzRmwxE4hs_h03N1nChEtXt-uEhK-rwP5Jut7DMSR4nKoSu7KLQsJoueUwFdpiT3X/s1600/IMG_20180711_085549258.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1061" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOBn_RKMmL6Wp-zOSrIqknxTFFNNkgpBsekWGJwdIGNEDD_3bMCzPhQK18qDn7F2v_LZx9KS6oLd3HzRmwxE4hs_h03N1nChEtXt-uEhK-rwP5Jut7DMSR4nKoSu7KLQsJoueUwFdpiT3X/s320/IMG_20180711_085549258.jpg" width="212" /></a></div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
Osallistuin jokin aika sitten koulutukseen, jonka aiheena oli erityisessä tuessa olevien oppilaiden huomioiminen koulun rakenteissa. Luennoitsija kehui vuolaasti Ross W. Greenen kirjaa Koulun hukkaamat lapset, joten päätin lukea teoksen.</div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
<br clear="none" style="box-sizing: border-box;" /></div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
Kirjan johtoajatus on: "Lapset toimivat oikein jos osaavat." Tämä ei ole ihan tyypillinen tapa ajatella lasten toimintaa. Tavallisempi ajatus on, että lapset toimivat oikein jos haluavat. Mutta tämä oletus on usein väärä ja johtaa kaikenlaisiin ongelmiin. Silloin ajatellaan, että rangaistuksilla ja palkkioilla saadaan muutettua käytöstä vastaamaan sitä, mitä aikuiset haluavat. Mutta jos oppilas haluaa jo valmiiksi toimia oikein, muttei osaa, niin kepillä ja porkkanalla ei ole vaikutusta.</div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
<br clear="none" style="box-sizing: border-box;" /></div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
Greene yrittää tarjota kirjassa parempia metodeita. "Haasteellisen käyttäytymisen takana on aina ratkaisematon ongelma tai viivästynyt taito (tai molemmat)" Pitäisi siis tunnistaa, missä tilanteissa häiriökäyttäytyminen alkaa ja mistä se oikeastaan johtuu. </div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
<br clear="none" style="box-sizing: border-box;" /></div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
II.</div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
<br clear="none" style="box-sizing: border-box;" /></div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
Greene kuvaa kolmea keinoa, miten häiriökäyttäytymiseen puututaan. Tyypillisesti ensin aloitetaan vaatimalla oppilasta toimimaan oikein. Toisaalta joskus oppilaan haasteellista toimintaa saatetaan katsoa läpi sormien, jotta voidaan keskittyä johonkin olennaisempaan. Kumpikaan näistä ei ole Greenen suosittelema keino, jota hän kutsuu rasittavasti nimellä "B-suunnitelma". </div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
<br clear="none" style="box-sizing: border-box;" /></div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
B-suunnitelmassa on kolme vaihetta:</div>
<ol style="border: 1px solid transparent; box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; padding: 0px 0px 0px 40px;">
<li style="border: 1px solid transparent; box-sizing: border-box; margin: 0px; padding: 0px;"><div style="box-sizing: border-box; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
empatia</div>
</li>
<li style="border: 1px solid transparent; box-sizing: border-box; margin: 0px; padding: 0px;"><div style="box-sizing: border-box; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
ongelman määrittely</div>
</li>
<li style="border: 1px solid transparent; box-sizing: border-box; margin: 0px; padding: 0px;"><div style="box-sizing: border-box; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
kutsu</div>
</li>
</ol>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
Empatiavaiheessa yritetään tunnistaa huolenaihe. Tässä vaiheessa oppilasta kuunnellaan mahdollisimman paljon. Marshall Rosenbergin Non-violent communicationin tyyliin tässä vaiheessa keskitytään havaintoihin: "Olen huomannut, että olet paljon poissa tunneilta" jne. Havainnoissa ei saisi olla arvotuksia tai valmiita ratkaisuja mukana. Oppilaan pitäisi antaa kertoa oma käsityksensä siitä, mikä hänen tilanteensa on ja mikä siihen vaikuttaa.</div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
<br clear="none" style="box-sizing: border-box;" /></div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
Kun huolenaihe on tunnistettu, siirrytään ongelman määrittelyyn. Jokaisessa suunnitelmassa on kaksi ongelmaa: oppilaan ongelma ja koulun ongelma. Joskus nämä ovat lähellä toisiaan, joskus taas aika kaukana. Jos oppilas ei halua tulla kouluun, koska siellä on tylsää, on tässä kaksi ongelmaa: oppilaan ongelma on tylsyys, koulun ongelma poissaolot.</div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
<br clear="none" style="box-sizing: border-box;" /></div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
Kutsu-vaiheessa pyydetään oppilas mukaan miettimään ongelmaan ratkaisuja. Kyseessä pitäisi olla realistisesti toteuttamiskelpoinen suunnitelma, joka ratkaisee sekä koulun että oppilaan ongelmat. Kun tällainen on yhdessä miettimällä keksitty, sitä ryhdytään toteuttamaan.</div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
<br clear="none" style="box-sizing: border-box;" /></div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
III.</div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
<br clear="none" style="box-sizing: border-box;" /></div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
Tykkäsin erityisen paljon Greenen selkeydestä ja realistisuudesta. Hän toistuvasti myöntää, ettei hänen metodinsa välttämättä toimi mitenkään mahtavasti heti kun sitä kokeilee. Oppilas ei ehkä halua avautua ongelmistaan, tai hän ei halua miettiä ratkaisuja, tai hän ei ole valmis tekemään omaa osuuttaan ratkaisuista, tai jotain muuta. Joka luvussa Greene listaa, mikä kaikki voi mennä pieleen. Hän tarjoaa ideoita, miten ongelmista voi selvitä, mutta samalla hyväntuulisesti muistuttaa, etteivät nämä jutut ole helppoja eikä voi olettaa kaiken toimivat välittömästi täydellisesti 100% onnistumisilla. Tällaista asennetta toivoisin kaikilta kirjoilta, jotka esittelevät jonkin metodin.</div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
<br clear="none" style="box-sizing: border-box;" /></div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
Greene kutsuu B-suunnitelmaa myös "eriytetyksi kurinpidoksi", joka on mahtava termi. Kaikki opettajat tietävät, että oppisisältöjä pitää eriyttää oppilaan taitotason mukaan, jotta he toimisivat jatkuvasti lähikehityksen vyöhykkeellä ja pystyvät oppimaan sisällöt tehokkaammin. Samalla tavalla koulun kurinpitoa voi eriyttää, jolloin eri oppilaiden kanssa sovelletaan sääntöjä vähän eri tavalla, jolloin oppilas voisi oppia oikein käyttäytymisen taitoja tehokkaammin.</div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
<br clear="none" style="box-sizing: border-box;" /></div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
IV.</div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
<br clear="none" style="box-sizing: border-box;" /></div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
Kirjan läpi kulkee myös tarina "opettaja Woodsista", joka oppii koulun uuden psykologin avulla käyttämään B-suunnitelmaa hankalan "Joey"-oppilaansa kanssa. Tämä oli erittäin hyvä idea. Greene pääsee esittelemään metodinsa käyttämistä tarinan avulla. Hän ei tee tarinasta liian nättiä, vaan siinä ihmiset myös mokailevat, suunnitelma välillä epäonnistuu, pitää palata takaisin suunnittelupöydälle jne. Tämän ansiosta lukijalle jää tunne, että hän on seurannut vierestä jonkun ottavan menetelmää käyttöön, jolloin kynnys omille kokeiluille laskee. Nerokasta.</div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
<br clear="none" style="box-sizing: border-box;" /></div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
Isoin kritiikkini kirjaa kohtaan on se, ettei Greene tunnu täysin hyväksyvän, että lapset ja etenkin nuoret saattavat haluta toimia myös väärin. Ehkä he uskovat vaikkapa saavansa enemmän statusta vertaisryhmässä nimenomaan toimimalla virallista koulua vastaan. Greene kenties vastaisi, että hänen metodiaan voi soveltaa tästä huolimatta: oppilas haluaa statusta, opettajat haluaisivat hänen toimivan prososiaalisesti, löytyisikö tähän joku molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu? Itse en ole kuitenkaan yhtä vakuuttunut, että kaikki oppilaat haluaisivat etsiä tällaisissa tapauksissa yhteistä ratkaisua - tai että sellaista ratkaisua voisi edes löytää.</div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
<br clear="none" style="box-sizing: border-box;" /></div>
<div style="box-sizing: border-box; font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans, sans-serif; margin: 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">
Tästä kritiikistä huolimatta pidän Greenen metodia erittäin oikean suuntaisena. Juuri näin koulun kurinpito-ongelmiin tulisi suhtautua: ongelmana, jonka ratkaisuun tarvitaan sekä oppilasta että aikuisia. Jos oppilas ei toimi oikein, häntä pitäisi opettaa toimimaan oikein ja antaa hänelle siihen tarvittava tuki. Näinhän me suhtaudumme oppimisen pulmiinkin. </div>
Antti Värtöhttp://www.blogger.com/profile/01244478262990869942noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-48350038335075559522018-05-09T10:45:00.000+03:002018-05-09T10:48:34.032+03:00Kargokultit ja kalsaritontut<span style="font-size: x-small;">Kirjoittanut Antti Värtö <br>
(teksti perustuu esitykseen YOOJOO2016 -kesäpäivillä)</span><br />
<br />
<div>
I. <br />
<br />
<img height="299" id="docs-internal-guid-46bef770-43cd-12e5-4f85-56777460ae89" src="https://lh3.googleusercontent.com/WbBKQtXgSx3R2fFQtKgsxN6bj72HOjr5gU3GS52_pi2DhnzbgNeEVbLV7qXo0vjaGFZnzR0-pL6NnI4iIcd8n4xrv1fErOcFurdxjz4Nzd180DnjbhnWMKzjhQUdoUU3d2aUQAZQaSc" width="400" /><br />
<br /></div>
Toisen maailmansodan aikaan Yhdysvallat perusti väliaikaisia lentokenttiä monille Tyynenmeren saarille. Monille paikallisille asukkaille tämä oli ensimmäinen kontakti teollistuneiden yhteiskuntien kanssa. Osa tukikohtien rahdista päätyi myös paikallisten asukkaiden hyväksi, ja sillä oli monien kohdalla iso merkitys.
<br />
<div style="border-image: none;">
<br /></div>
Sitten sota loppui ja tukikohdat purettiin. Joissain Melanesian saarissa syntyi tällöin kargokultteja, jotka pyrkivät saamaan uudestaan hyvän lastin saapumaan saarelle. Melanesialaiset eivät tienneet, miten amerikkalaiset olivat saaneet lastin saapumaan, mutta jotkut päättivät ryhtyä matkimaan amerikkalaisten toimintatapoja.<a href="#taideaineet"><sup>1</sup></a>
<div style="border-image: none;">
<br /></div>
<div style="border-image: none;">
Niinpä esim. Vanuatun John Frum -kultin jäsenet pukeutuivat univormuihin, vetivät aamuisin Yhdysvaltojen lipun salkoon ja marssivat puiset kiväärit olalla. Äärimmäisissä tapauksissa lastikultit rakensivat puusta "lentokentän", jolle lastin odotettiin saapuvan. Loppujen lopuksi: näinhän amerikkalaisetkin olivat tehneet, ja lasti saapui.</div>
<div style="border-image: none;">
<br /></div>
<div style="border-image: none;">
II. <br />
<br />
<img height="300" id="docs-internal-guid-46bef777-43ce-867a-190f-fc44b959a35b" src="https://lh6.googleusercontent.com/i-D43SzTeW0zDlZ0ntqsE48H4M_Td2GQcC67PuOq93ld-XvBM6o6elpt8zTx8SiequBgT0S9UvH_BYrinIvOXH2hUbAYFmAAEpdpdF-Wq53NMt0B6A_de7NNEXgxK7fx_MLVh4oPOR8" width="400" /></div>
South Park -sarjan eräässä jaksossa esiintyi kalsareita kerääviä tonttuja. Tontuilla oli selkeä liiketoimintasuunnitelma:
<br />
<div>
1) Kerää kalsareita</div>
<div>
2) ?</div>
<div>
3) Tuottoa</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Päähenkilöt yrittivät kysyä, mitä kohta 2 pitää sisällään, mutta tontut eivät tuntuneet ymmärtävän kysymystä. "Miten kalsarien kerääminen tuo tuottoa?", päähenkilöt kysyivät, jolloin tontut yhä uudelleen kärsivällisesti esittelivät kaaviotaan: "Katsokaa nyt. Keräämme kalsareita. Lopuksi saamme tuottoa. Mikä tässä on epäselvää?"<br />
<br /></div>
III.<br />
<br />
<div>
<img height="299" id="docs-internal-guid-911ff705-43c7-bab7-aec2-7d8a35290811" src="https://lh4.googleusercontent.com/CKsM--2kRFfIskRhYBau7uICrkJ2aT06CClzmUyuQpdc_VfCMkismJi5dlCXnKmHdfHwjMmdXqE9KJ6ktm5sRVleud-G3Vv1lOXIdxM3UOAp2sr5dTifivHP6UAD6M2CAnWLnB3Qcn4" width="400" /><br />
<br /></div>
<div>
Kargokulttilaiset eivät saaneet lastia, koska heiltä puuttui prosessi, joka toi lastin perille. Lentokenttä on vain yksi pieni, tosin parhaiten näkyvä osuus tuosta prosessista. Pelkästään sen rakentaminen ei riitä mihinkään. Tämä on ilmiselvää meille, mutta jos ei ole koskaan ollut missään kontaktissa moderniin yhteiskuntaan, ei asia ole yhtä ilmiselvä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kalsaritonttujen vitsi perustui siihen, että tämä prosessin puute tehtiin vielä selvemmin näkyväksi. Tontut puuhasivat kovasti kalsarien keruun kanssa, mutta tuotto antoi vain odottaa itseään, koska heillä ei ollut mitään prosessia, millä kalsarien kerääminen muuttuu tuotoksi.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Prosessin näkyvin osa on vain jäävuoren huippu. Se ei itsessään riitä mihinkään.<br />
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
IV.<br />
<br /></div>
<div>
<img alt="underpants-gnomes.jpg" height="300" id="docs-internal-guid-911ff6e3-43c7-70a0-633d-a3c993450965" src="https://lh3.googleusercontent.com/Rw3G_2QTIrUfzvg0R8eAoPwEvVlbBNGUf29fBzjtG4LUUcJ1SZNsau4OC7NbXytqz9814nsY6GmJNkN-cdejVzMdBO81LhjTPClhd9cSyL9AJ5qVGxHFO39MJm8WaWrt437ca85_fVA" width="400" /></div>
<br />
<br />
<div>
Koulun kehittämisestä puhutaan paljon, mutta pelkään, ettemme aina puhu oikeista asioista. Puhumme mielellämme prosessin näkyvimmistä osista: tämä on se "käytäntö", jota joka ikisessä koulutuksessa aina toivotaan lisää.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toisenlaiset bloggaajat taas mielellään puhuvat hienoilla sanoilla ylevistä ja ylätasolla liikkuvista lopputuloksista, jotka tietenkin meidän pitäisi saavuttaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mutta tästä välistä puuttuu aika iso pala.<br />
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
V.<br />
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olin kerran toteuttanut kokonaisuuden, jossa kasiluokkalaiset itse hoitivat opetusryhmälle työpaikkavierailun. Selitin kerran innoissani tätä mallia kollegoille. Selitin asian suunnilleen näin:<br />
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
"Oppilaat ottivat tunnilla selvää erilaisista ammateista. Sitten he valitsivat luokkana kolme ammattia, jotka olivat kaikkein kiinnostavimpia ja jakautuivat kolmeen ryhmään. Ryhmissä oppilaat ottivat selvää missä näitä ammatteja harjoitetaan ja etsivät yhteystiedot. Sitten oppilaat itse soittivat kyseisiin työpaikkoihin ja sopivat opetusryhmälle tutustumiskäynnin työpaikkaan. Se oli loistavaa."</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ja ei siinä mitään, se oli loistavaa. Yllä oleva kuvaus työpaikkavierailuiden järjestämistä saattaisi innostaa jonkun tekemään jotain vastaavaa. Mutta jos he yrittäisivät käyttää yllä olevaa kuvausta käsikirjoituksena tai tuntisuunnitelmana, he epäonnistuisivat surkeasti. En nimittäin yllä maininnut aika olennaisia asioita tunnin onnistumisen kannalta:</div>
<div>
<br /></div>
<div>
1) Oppilaat harjoittelivat ensimmäisestä tunnista lähtien yhteisten päätösten tekemistä Padletin avulla. Teimme ensiksi pienen Padlet-harjoituksen, jossa oppilaat kertoivat toiveistaan opon tuntien suhteen. Tällä ekalla tunnilla oppilaat ehdottivat muun muassa sellaisia innostavia asioita kuin "penis" tai "jussi on homo", joten pääsimme juttelemaan Padletin fiksummasta käytöstä myös aika tovin. Sitten vasta aloitimme prosessin, jossa oppilaat ehdottelivat kiinnostavan tuntuisia ammatteja Padletiin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
2) Kolmen ammatin valitseminen oppilaiden ehdotuksista kesti kokonaisen tunnin. Järjestin Padletissa ehdotettuja ammatteja ammattiryhmiin. Jokainen oppilas sai merkitä häntä kiinnostavat ryhmät. Eniten ääniä saaneista kolmesta ryhmästä äänestimme vielä, minkä ammatin ryhmän sisältä valitsemme. Tässä vaiheessa pelkästään ohjeiden selittäminen kesti aika kauan: sain selittää varmaan neljästi, että jokainen oppilas saa äänestää niin montaa kohdetta kuin ikinä haluaa, ei tarvitse äänestää vain yhtä kohdetta, ei saa äänestää monta kertaa samaa kohdetta jne.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
3) Kun ammatit olivat valittu, oppilaat ottivat kolmen-neljän hengen ryhmissä selvää, missä työpaikoissa kyseiseen ammattiin voisi tutustua. Tämä sujui aika hyvin. Sitten he etsivät työpaikan yhteystiedot. Tämä oli yllättävän vaikeaa. Monissa paikoissa yhteystietoja sai metsästää kunnolla. Oppilaille ei myöskään ollut todellakaan selvää, että esim. terveyskeskuksessa ei kannata soittaa numeroon "ajanvaraus", mikäli haluaa sopia vierailuajan oppilasryhmää varten. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
4) Oppilaat valitsivat ryhmästään henkilön, joka soittaa puhelun. Tämä oli vaaaaiiiikeeeaaaa. Lopulta joka ryhmässä joku uhrautui. Kirjoitin taululle käsikirjoituksen soittoa varten: "Hei, täällä on N.N. Olen ysiluokalla, ja meidän opotuntiimme kuuluu vierailu työpaikalla..." jne. Sitten harjoittelimme tätä soittoa useampaan kertaan, jotta oppilaat eivät menisi lukkoon oikean puhelinsoiton aikana. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ylläolevista ohjeista luultavasti puuttuu edelleen joitain olennaisia asioita, jotka eivät vain tule minulle mieleen, koska tein ne niin vaistomaisesti. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
VI.</div>
<div>
<br /></div>
<img height="433" id="docs-internal-guid-911ff73e-43c9-f511-2d67-2bd94ad64854" src="https://lh4.googleusercontent.com/n9kpxlq2iGSCnOefyy2w2VgyOv2QmJx3-KwFlY7YbODqOM_d-3C16A-U0VOF_IM2FxjQXhvzCVI3bppebKRccqaCKfNe-yIUA4RjTA23RLL-4DQetQdqqdzqdZAjVkcBamIlN5EQdng" width="418" /><br />
<br />
<br />
<div>
Johtamisoppaissa puhutaan usein "hiljaisen tiedon" merkityksestä. Yllä yritin osittain kuvata, mitä kaikkea pitäisi muistaa kertoa, jotta saisi edes osan hiljaisesta tiedosta siirrettyä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Melkein kukaan ei ikinä muista tai tajua kertoa niitä asioita, jotka saattavat olla olennaisimpia palasia jonkin kokonaisuuden toteuttamisen kannalta. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tämän vuoksi on niin älyttömän vaikeaa siirtää "parhaita käytäntöjä" koulusta toiseen. Toisessa koulussa loistavasti toimiva ilmiökokonaisuus tai yksilöllisen oppimisen malli ei välttämättä onnistu yhtään omassa koulussa kokeiltuna. Tämä johtuu lähes aina siitä, että jotain tärkeää jäi oivaltamatta. Omassa koulussa kokeiltiin vain kargokultti-versiota siitä nerokkaasta ilmiökokonaisuudesta tai yksilöllisen oppimisen mallista.</div>
<br />
<br />
Joskus harvoin tiedon siirtäminen onnistuu, mutta se johtuu vain siitä, että syystä tai toisesta kertojalla ja kuulijalla olivat samat ennakkotiedot ja -taidot. He molemmat tiesivät jo valmiiksi, mitä kakkosvaiheen "?" pitää sisällään. <br />
<br />
Tämä ei kuitenkaan harmi kyllä toimi mitenkään kovin usein. <br />
<div>
<br /></div>
<div>
VII.
<br /></div>
<br />
<div>
Mikä siis avuksi?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Valitettavasti tässä kohtaa täytyy sanoa, että minulla on varsin vähän neuvoja annettavaksi, ja vähäisetkin neuvoni ovat epätyydyttäviä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Hiljaisen tiedon siirtämisen ongelmana on, että se on niin hiljaista, ettei ihminen itse tajua edes sen olemassaoloa. Siksi tätä tietoa ei tule siirrettyä, jos kirjoittaa muistiin kokeilemansa asiat. Sieltä jää tärkeitä juttuja kirjoitamatta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Perinteinen ja toimiva tapa on siirtää tietoa mentorointi- tai kisällijärjestelmän avulla. Jos seuraa osaavaa kollegaa varjona perässä, pääsee oikeasti näkemään, mitä kaikkea hän tekeekään luokkansa kanssa. <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2016/04/emme-seiso-jattilaisten-harteilla.html">Jos minä saisin päättää, niin kaikki uudet opettajat toimisivat ensimmäisen vuoden ajan kokeneempien kollegoiden samanaikaisopettajina</a>. Silloin he oppisivat nekin asiat, joita ei sanota ääneen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tämä laittaa koulu-uudistajat vaikeaan asemaan. Jos haluaa edistää vaikka ilmiökokonaisuuksien tai yksilöllisen oppimisen mallia, joutuu selittämään asiaansa useille ihmisille. Innovaattori ei ehdi käydä opastamassa jokaista innokasta kädestä pitäen, joten mallia pitää selittää kirjallisesti. Ja silloin välittää vain osan asioista. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jotkut osaavat lukea rivien välistä ja päätellä, ettei tekstissä ehkä sanota ihan kaikkea, mikä on olennaista onnistumisen kannalta. He kokeilevat itse eri tapoja toteuttaa lukemansa ja löytävät yrityksen ja erehdyksen kautta toimivat ratkaisut.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mutta toiset rakentavat lentokentän puusta ja ihmettelevät, missä se luvattu lasti oikein viipyy.</div>
<br />
<hr>
<br>
<br>
<a name="taideaineet"><sup>1</sup></a> Todellisuudessa kargo- eli lastikultit olivat hieman monimutkaisempia sosiaalisia systeemejä kuin mitä tässä esitän. Kuten aina, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Cargo_cult">Wikipedia on hyvä aloituspaikka, jos haluaa tietää aiheesta vähän enemmän</a>.
Antti Värtöhttp://www.blogger.com/profile/01244478262990869942noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-51478416244517060702018-02-10T11:26:00.000+02:002018-02-10T11:26:42.162+02:00Kirja-arvio: Apina pulpetissa (Tommi Hoikkala & Petri Paju)<div style="font-family: gotham, helvetica, arial, sans-serif;">
Kirjoittanut Antti Värtö</div>
<div style="font-family: gotham, helvetica, arial, sans-serif;">
<br /></div>
<div style="font-family: gotham, helvetica, arial, sans-serif;">
<br /></div>
<div style="font-family: gotham, helvetica, arial, sans-serif;">
I.</div>
<div style="font-family: gotham, helvetica, arial, sans-serif;">
<br /></div>
<div style="font-family: gotham, helvetica, arial, sans-serif;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSqmkFmRPuEAgAV5ZZ48dtFKstbkYbsBzwAD6g8aQNvee6UN6ZWyRnfRYHq3Qa0VJ7ZlsIWC5PBkR34zppbvI7wXf73Ou9uPM_XE95W0YuLGhySk5wNnoozURuTSbNtAWtxAxpLWFEH3BX/s1600/9789524953047.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="333" data-original-width="235" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSqmkFmRPuEAgAV5ZZ48dtFKstbkYbsBzwAD6g8aQNvee6UN6ZWyRnfRYHq3Qa0VJ7ZlsIWC5PBkR34zppbvI7wXf73Ou9uPM_XE95W0YuLGhySk5wNnoozURuTSbNtAWtxAxpLWFEH3BX/s320/9789524953047.jpg" width="225" /></a>PISA-tulokset saivat kaikki taas puhumaan poikien koulumenestyksestä, tai oikeastaan sen puutteesta -</div>
<div style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans;">
<div>
<br clear="none" /></div>
<div>
(Vaikkakin tässä välissä täytyy muistaa, että suurin osa pojista pärjää edelleen erittäin hyvin ja huonotkin ovat kansainvälisesti verrattuna aika hyviä.)</div>
</div>
<div style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans;">
<br clear="none" /></div>
<div style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans;">
- joten Hoikkalan & Pajun etnografinen tutkimus "Härkälän" 9C-luokasta on taas lukemisen arvoinen. Tutkijat istuivat luokassa käytännössä koko vuoden ja seurasivat oppilaiden toimintaa. Tutkijat itsekin tekivät kaikki kokeet, kotitehtävät jne ja pyrkivät elämään mahdollisimman samaa elämää kuin tutkimuskohteetkin. Luultavasti tämän ansiosta he saivat aika välittömän suhteen oppilaisiin.</div>
<div style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans;">
<br clear="none" /></div>
<div style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, sans;">
<div style="background-color: white;">
<div style="direction: ltr; position: relative;">
<div>
<span style="color: #1d2129;">Kirjoittajat käyttävät Paul Willisin "Learning to Labour"-</span> klassikkoteoriaa <span style="color: #1d2129;">muistuttavaa ajatusta W(orking class)- ja M(iddle class)-strategioista eli "käytävistä" suomalaisessa koulussa. Kirjoittajat käyttävät näistä myös nimitystä "viihdelinja" ja "opiskelulinja":</span></div>
<ul>
<li><span style="color: #1d2129;">W-käytävän eli viihdelinjan oppilaat ovat vahvasti kiinnostuneita aikuistumiseen liittyvistä symboleista: alkoholista, moottoriajoneuvoista, tupakoinnista, seurustelusta jne. </span></li>
<li><span style="color: #1d2129;">M-käytävän eli opiskelulinjan oppilaat suuntautuvat tulevaisuuteen viralliseen pedagogiikkaan tukeutuen ja opiskeluun keskittyen. He lykkäävät nautintojaan enemmän kuin W-käytävän oppilaat.</span></li>
</ul>
<div>
<span style="color: #1d2129;"><br clear="none" /></span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;">Hoikkala & Paju soveltavat myös Gregory Batesonin teoriaa yhteisöjen kehämäisistä prosesseista. Jokaiseen yhteisöön kuuluu useita "kehiä", jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään, mutta eivät välttämättä jaa samoja päämääriä, arvoja tai tavoitteita. Tässä ajattelutavassa W-käytävän oppilaat ovat suuntautuneet toiselle kehälle kuin mihin virallinen koulu kannustaa. Siksi he joutuvat väistämättä ristiriitaan koulun tavoitteiden kanssa.</span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;"><br /></span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;"><br /></span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;">II.</span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;"><br /></span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;">Kirja muistuttaa toistuvasti, että koulussa ei ole ainoastaan yksilöitä, vaan myös ryhmiä. Ryhmien merkitystä on vaikea yliarvioida. "Koulu on paikka, jossa ei ole hyvä olla yksin." Ja ryhmädynamiikka luo statushierarkioita, nokkimisjärjestyksiä. Kirjoittajat pyysivät oppilaita arvioimaan toistensa vaikutusvaltaa tai suosituimmuutta luokassa. Tulokset olivat aika samanlaisia kaikilla. W-tyypit olivat yliedustettuina vaikutusvaltaisimpien oppilaiden joukossa. Eikä ihme, sillä W-käytävän oppilaat keräävät aktiivisesti itselleen sosiaalista pääomaa. Valitettavasti se tapahtuu usein muiden pääomien, kuten oppimistulosten, kustannuksella. Ja sosiaalinen pääoma ryhmässä ei enää paljon hyödytä, kun ryhmä hajoaa peruskoulun jälkeen.</span></div>
</div>
</div>
<div style="background-color: white;">
<div style="direction: ltr; position: relative;">
<div>
<span style="color: #1d2129;"><br clear="none" /></span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;">Kirja on täynnä </span> <span style="color: #1d2129;">hyviä mikrotason huomioita koululaisten elämästä. Oppilaat eivät kirjoittajien mielestä esimerkiksi ole lainkaan tyhmiä, vaikka he pukeutuvat liian vähiin vaatteisiin talvella. Tutkijat tekivät itsekin niin, sillä tarpeeksi lämpimät vaatteet muodostuvat ongelmaksi koulupäivän aikana. "Parempi hetken vilu kuin koko päivän hikoilu".</span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;"><br /></span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;"><br /></span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;">III.</span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;"><br /></span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;">Useimmilla oppilailla oli suosikkiopettajat. </span>Ihanneopettaja on "rento kurinpitäjä": sellainen, joka pitää hyvän työrauhan luokassa, mutta ei nipota. Jos tuntuu vaikealta hahmottaa, mitä se käytännössä tarkoittaa, niin ei ihme. Hoikkala ja Pajukaan eivät oikein saaneet siitä kiinni. He osasivat vain antaa aforisminomaisen tiivistyksen: "Jos haluat miellyttää oppilaita, älä yritä miellyttää oppilaita".</div>
<div>
<span style="color: #1d2129;"><br clear="none" /></span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;">Eikä paraskaan opettaja saa luokkaa aina toimimaan hyvin. Joskus aina tulee "rekiretkiä" (tunteja, jolloin koko luokka on täysin perässä vedettävä eikä kukaan tunnu tekevän mitään vapaaehtoisesti), eikä sille mahda mitään. Siihen ei tutkijoiden mielestä edes ole mitään havaittavaa logiikkaa: vaikka iltapäivätunnit menevät helpommin rekiretkiksi, ei sellaista tapahdu aina perjantai-iltapäivisin, ja sellainen saattaa toisaalta iskeä vaikka keskelle keskiviikkoa. Luokan ilmapiiriin vaikuttavat niin monet muuttujat, että se vaikuttaa suorastaan kaoottiselta systeemiltä.</span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;"><br /></span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;"><br /></span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;">IV.</span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;"><br /></span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;">Hoikkala ja Paju keskittyvät kuvailuun ja antavat melko vähän mitään suosituksia. Muutamia kuitenkin. Ensinnäkin k</span>irjoittajat vastustavat jaksosysteemiä aika vahvasti. He eivät näe jaksollisuudessa oppilaan näkökulmasta paljoakaan hyötyä, mutta paljon haittoja. Oppilaan lukujärjestys vaihtuu viidesti vuodessa, mikä aiheuttaa sekaannusta. Lucian päivän aikoihin ei välttämättä ole ruotsin tunteja tai vaalien alla ei välttämättä ole yhteiskuntaoppia, minkä takia koulu ei voi luontevasti kytkeä oppisisältöjään osaksi ympäröivää yhteiskuntaa. Jaksosysteemi johtaa myös toisinaan väistämättä siihen, että jonkin kurssin tunneista voi melkein puolet jäädä väliin, mikäli yhteen jaksoon sattuu osumaan monta tapahtumaa (pääsiäinen, vappu, koulun omat tapahtumat, yhteishakutilaisuudet tms tms.) samalle viikonpäivälle. </div>
<div>
<br clear="none" /></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;">Toinen - ja radikaalimpi - ehdotus on ajatus yläkoulun luokanopettajasta. Tämä ei korvaisi aineenopettajasysteemiä, vaan olisi leivottu sen sisään. Valitettavasti kirjoittajat eivät hirveän tarkasti lavenna tätä ajatustaan. Ilmeisesti ideana kuitenkin olisi, että joku opettaja näkisi tietyn luokan vähintään päivittäin, jotta hänelle tulisi kokonaiskuva oppilaiden kehityksestä ja ryhmädynamiikasta. En pidä tätä lainkaan huonona ideana, vaikka se vaatisi kyllä vähän enemmän funtsaamista, ennen kuin se olisi toteuttamiskelpoinen ajatus.</span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;"><br clear="none" /></span></div>
<div>
<span style="color: #1d2129;">Kokonaisuutena hyvä kirja, oikein suositeltava kasvatusalan ammattilaisille. Tämä herätti itsessäni ajatuksen, että </span>pitäisi itse tehdä sama juttu kuin tutkijat, tosin lyhytaikaisemmin - mennä vaikka viikoksi varjostamaan jotain luokkaa ja tehdä samat jutut tunnilla kuin oppilaat. Voisi saada uutta näkökulmaa.</div>
</div>
</div>
</div>
Antti Värtöhttp://www.blogger.com/profile/01244478262990869942noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-24499186595808513292016-06-03T13:30:00.000+03:002016-06-03T13:36:24.620+03:00Ruohonkorsia maalaamassa<i>Kirjoittanut Antti Värtö </i><br />
<br />
I.<br />
<br />
Uuden OPSin myötä on syntynyt keskustelua siitä, kuinka hidasta koulun muuttuminen on. Ilmiöoppimisesta puhuttiin jo 60-luvulla, mutta se ei ottanut tulta. Oppilaiden valinnanvapaus oman oppimisensa suhteen oli tapetilla jo 100 vuotta sitten, mutta ei siitäkään mitään tullut. Mikseivät uudistukset leviä yleiseen käyttöön?<br />
<br />
Everett Rogers esitteli kirjassaan <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Diffusion_of_innovations">Diffusion of Innovations</a> monille tutun käyrän, joka kuvaa innovaatioiden leviämistä:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjziB490PyqOQdEwXqA3rgdH_fG1zDd5wSzTRS_nzVv3nh6jveYRjuz43YswC-fZwkaiJxn7S2dsU9a9Xo7f5oE7PRx9mHvVd_GDrlXj4vLicxXycg7NLBwUHhT-ynxRwrhvhjclzOoUppW/s1600/innovaatioiden_omaksujat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="186" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjziB490PyqOQdEwXqA3rgdH_fG1zDd5wSzTRS_nzVv3nh6jveYRjuz43YswC-fZwkaiJxn7S2dsU9a9Xo7f5oE7PRx9mHvVd_GDrlXj4vLicxXycg7NLBwUHhT-ynxRwrhvhjclzOoUppW/s400/innovaatioiden_omaksujat.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "exo 2" , sans-serif; font-size: 14px; line-height: 19.6px;"><a href="http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/ge/ge2/11_talouden_globalisaatio/1102?C:D=i7qc.i1vQ&m:selres=i7qc.i1vQ">Salla Lindström</a>, CC BY-SA 3.0</span></td></tr>
</tbody></table>
Ensimmäisenä innovaattorit kehittävät uuden idean. Varhaiset omaksujat tarttuvat ideaan, ja jos se osoittautuu toimivaksi, leviää idea myös enemmistön pariin. Kun enemmistön jälkijoukko tarttuu ajatukseen, on se levinnyt jo melkein koko väestön piiriin. Viimeinen joukko eli "vitkastelijat" saattaa vielä hangoitella vastaan pitkänkin aikaa, mutta lopulta hekin luovuttavat.<br />
<br />
Esimerkiksi matkapuhelimien tapauksessa 80-luvun jupit olivat varhaisia omaksujia, 90-luvun aikana enemmistön etujoukko osti nokialaisensa ja vuonna 2010 oli jäljellä enää muutama tervaskanto, joilla ei ollut kännykkää.<br />
<br />
Opetusalalla syntyy paljon innovaatioita, joihin varhaiset omaksujat tarttuvat nopeasti. Nämä uudistukset eivät kuitenkaan oikein leviä enemmistön pariin.<br />
<br />
Olisi helppoa syyttää "muutosvastarintaa", mutta ehkä vikaa on myös innovaattoreissa itsessään.<br />
<br />
II.<br />
<br />
<br />
<br />
Innovaattorien näkökulmasta kaikki muut kuin varhaiset omaksujat ovat hidasteita. Innovaattorien ja varhaisten omaksujien on usein hyvin vaikea käsittää, miksi muut eivät intomielisinä tartu uuteen ideaan kiinni.Varsinkin enemmistön jälkijoukko vaikuttaa vastustavan muutosta itseisarvoisesti.<br />
<br />
Enemmistön jälkijoukon näkökulmasta innovaattorit ovat rasittavia. He ovat kuin Dilbertin pomoja, jotka suoltavat suustaan tämän hetken trendisanoja ja ovat ensi viikolla siirtyneet seuraavaan asiaan. Innovaattorit tuntuvat kärsivän ADHD:sta. He intoilevat hetken uudesta kiiltävästä jutusta - ja sitten unohtavat koko asian kun uusi trendikkäämpi asia ilmestyy näköpiiriin. Uudistuspuhe alkaa jossain vaiheessa kuulostaa kärpäsen surinalta: jos siihen ei kiinnitä huomiota, ei sillä ole mitään vaikutusta omaan elämään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidjOfx8LmBRrG_6DVeL_v9kEeGrDddoW4DFC10sNbbbB1fjdKwc5FhP4JbPHVyv5q_3R7dcgCkLef_dRQK1vkBwer7YbJPLteftKtos_FWRpSuQjyswGqBBrzQnitcKe86o51AsGYuK50U/s1600/pointy-haired-boss.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="122" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidjOfx8LmBRrG_6DVeL_v9kEeGrDddoW4DFC10sNbbbB1fjdKwc5FhP4JbPHVyv5q_3R7dcgCkLef_dRQK1vkBwer7YbJPLteftKtos_FWRpSuQjyswGqBBrzQnitcKe86o51AsGYuK50U/s400/pointy-haired-boss.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Tässä on aika iso kuilu, ja veikkaisin, että tämä on yksi syy siihen, mikseivät uudistukset leviä laajemmin.<br />
<br />
<br />
III.<br />
<br />
Varhaiset omaksujat tulevat mukaan vasta, kun innovaattorit ovat jo olleet pitkään vauhdissa - ja etujoukko mukaan vasta sitten, kun käytännössä kaikki omaksujat ovat jo vauhdissa. Innovaatioiden diffuusio on HIDASTA. Kännyköidenkin tapauksessa kesti n. 20-30 vuotta, ennenkuin diffuusio oli levinnyt enemmistön jälkijoukkoon asti.<br />
<br />
Jos uusia juttuja tulee liian nopeasti, ei diffuusioprosessi toimi. MiniDiskit eivät ottaneet tulta, sillä ne esiteltiin liian nopeasti CD-levyjen jälkeen. Edellinen uudistus ei ollut ehtinyt levitä enemmistön etujoukkoon asti, joten enemmistö ei ollut vastaanottavainen uudelle idealle. Jos jokin idea ei ole levinnyt edes varhaisten omaksujien porukkaan kokonaan, ennen kuin uusi innovaatio jo puskee päälle, ei enemmistö koskaan tartu mihinkään ideaan. Tahti on liian kova.<br />
<br />
Jos ilmiöopetuksen rumpua hakataan muutamia vuosia, mutta sitten siirrytäänkin puhumaan vain yksilöllisestä oppimisesta ja sen jälkeen pelkästä digiloikasta, eivät innovaatiot koskaan leviä koko opettajakuntaan.<br />
<br />
Jos haluaisimme oikeasti uudistaa, pitäisi olla kärsivällisempi. Valita muutama hyvä uudistus, ja levittää niiden ilosanomaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.<br />
<br />
Mutta tämä ei tietysti sovi uudistajien luonteeseen. Et pidä yllä mainettasi "innovaattorina", jos toistat samaa sanomaa 20 vuotta. Innovaattoreilla on suuri houkutus keksiä uusia asioita melko usein. Turhan usein.<br />
<br />
G.K.Chesterton kirjoitti: "Jos maalaat joka päivä yhden ruohonkorren lempivärilläsi, etenet hitaasti. Mutta jos muutat lempiväriäsi joka päivä, et etene lainkaan".<br />
<br />Antti Värtöhttp://www.blogger.com/profile/01244478262990869942noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-77647860788495805732016-05-16T13:46:00.003+03:002016-05-16T14:14:17.971+03:00Hyödyttömintä palautetta aiheuttaa tietämättömyys<i>Kirjoittanut Laura Tuohilampi</i><br />
<br />
Helsingin Sanomissa julkaistiin viikonloppuna mielenkiintoinen kirjoitus. Toimituspäällikkö Erja Yläjärvi kirjoitti otsikolla "Surkea käytös myös maksaa" (<a href="https://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1463115166853">HS 14.5.2016</a>) työssä kohdattavasta huonosta käytöksestä, joka tarkemmin ajateltuna aiheuttaa jopa kansantaloudellisen ongelman. Luokaton palautteenanto, vihapuhe tai panettelu saa aikaiseksi lujimmassakin pakertajassa pahaa mieltä, väsyneisyyttä, pahimmillaan masennusta ja aivan vähimmilläänkin energian kulumista. Energian, joka tarvittaisiin kipeästi maan nousukiitoon nostamiseen toisillemme puolustautumisen sijasta.<br />
<br />
Kirjoitus toi mieleeni palautteen, jonka itse sain <a href="http://www.aamulehti.fi/kotimaa/matematiikka-on-entista-vihatumpaa-turhaa-silla-tyonteolla-paasee-pitkalle/">Aamulehdessä</a> julkaistuun väitöstäni käsittelleeseen artikkeliin liittyen. Sain mukaviakin kommentteja ja kiintoisaa keskustelua, mutta eräässä kommentissa tutkimustani kuvailtiin sanalla nollatutkimus, kerrottiin opetussuunnitelman olevan niin täysi, ettei esittämiini pelleilyihin ole aikaa, ja kehotettiin tohtoria menemään ihan itse kouluun ymmärtämään, mistä siellä oikeasti on kyse. Tämä lähinnä huvitti ja muistutti pidättäytymästä keskusteluista, joissa ei ole päätä eikä häntää.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwlkQpWEyerGwACK3W5NnIw4AISAF7CY4KdfzxQJmvXhWv9tQQOH33k82DUTo4RJJkT_lQfeL4IdiK_IUDSIoA3lVqqdi-SeTt-x-8yUrau99-RxiEtV2hTVl9c-k2aoJMicMAAB5eizrb/s1600/idiots.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwlkQpWEyerGwACK3W5NnIw4AISAF7CY4KdfzxQJmvXhWv9tQQOH33k82DUTo4RJJkT_lQfeL4IdiK_IUDSIoA3lVqqdi-SeTt-x-8yUrau99-RxiEtV2hTVl9c-k2aoJMicMAAB5eizrb/s320/idiots.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Yläjärven kirjoitus sai minut miettimään kommenttia uudelta kannalta. Kommentoija halusi ehkä nimenomaan tehostaa työtäni. Ehkä hän halusi vilpittömästi antaa hyviä vinkkejä minulle, ja toisaalta muille lukijoille siitä, mikä olisi oikeastaan tärkeämpää. Sanamuodot hän olisi kai voinut valita kauniimmin, mutta lähdetään hetkeksi siitä, että kommentoijalla oli relevantti tavoite. Olisi siis tärkeää, ettei tutkimusta tehtäisi tuntematta samalla koulun todellisuutta ja esimerkiksi opetussuunnitelman asettamia vaatimuksia. Miten voisin hyötyä tästä vinkistä? Vinkin hyödyllisyyttä nakertaa se, että olen koko tutkimustyöni ajan toiminut aktiivisessa opetustyössä ja täydennyskouluttanut opettajia opetussuunnitelman todellisesta sisällöstä. Suuren yleisön suurimpia virhekäsityksiä on juuri opetussuunnitelman vaatimusten valtavuus, joka oikeasti estäisi pedagogiikan uudistumisen. Koska kommentoijani kantoi tätä samaa virhekäsitystä, antoi hän tämän väärinkäsityksen rajoittamana minulle ohjeen, josta ei ollut minkäänlaista hyötyä. Kommentoija myös kehotti menemään kouluun ihan oikeasti tietämättä, kuinka paljon siellä olen toiminut, ja kuinka monin tavoin olen työskennellyt konkreettisten opetuskäytänteiden ja -materiaalien rakentamiseksi ja niiden jakamiseksi vapaaehtoistyönä kenelle hyvänsä. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Hyvää tarkoittava vinkki paitsi kulutti energiaani hyvän mielen tuottamisen sijaan, oli myös täysin hyödytön. Tuo hyödyttömyys johtui siitä, ettei kommentoija ollut perehtynyt ohjeistettavaansa lainkaan. Tällaisia reittejä pitkin tietämättömyys kuluttaa yksilöiden voimavaroja ja koko kansantaloutemme resursseja. Mitäpä, jos esittäisimme toisillemme kysymyksiä väitteiden ja mielipiteiden heittelyn sijaan? Entä, jos minultakin olisi kysytty, olenko miettinyt missä määrin opetussuunnitelman vaatimukset vaikeuttavat uutta pedagogiikkaa? Keskustelua olisi ollut mahtava käydä, ja olisin saanut hienon tilaisuuden kertoa lisää siitä, minkä parissa olen työskennellyt. Olisin myös itse voinut jatkaa keskustelua kysmyksin: mikä koulumaailmassa on antanut ymmärtää, että vaatimusten takana on juuri opetussuunnitelma? Mikä keskustelijoita uudessa pedagogiikassa oikeasti huolettaa? Millaisia muutoksia he itse kaipaisivat?</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHD3Huh4hrnJ0iy5SXZABoEUsuraNSpNntnnaQY1Z31F5fwcjzMF7cS0dBy5_3zAi-FnM4IaSJh80lCmrLT0zqTjrFWK04VbL6alZRrvOA5vIEKoKF43ZP-znI6WIgTi1npmloyQf5t5oI/s1600/ask+me.png" imageanchor="1"><img border="0" height="145" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHD3Huh4hrnJ0iy5SXZABoEUsuraNSpNntnnaQY1Z31F5fwcjzMF7cS0dBy5_3zAi-FnM4IaSJh80lCmrLT0zqTjrFWK04VbL6alZRrvOA5vIEKoKF43ZP-znI6WIgTi1npmloyQf5t5oI/s320/ask+me.png" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Olen ollut kevään ajan harvinaisen kiireinen. Väittelin, aloitin uudessa työssä Jyväskylän yliopistossa, taloni remontti jatkuu, uusia pedagogisia innovaatioita on työn alla. Myös <a href="http://www.flushinfo.fi/">FLUSH</a>-tapahtumakonsepti on ollut kovan kehityksen alla ja muovautunut yhä paremmaksi (ja on vihdoin tilattavissa!). Lupailin kirjoittaa blogiin ahkerammin kuin mitä sittenkään pystyin, mutta onneksi Antti on kunnostautunut mainioilla teksteillä koko kevään ajan. Tämän tekstin aiheeseen liittyen haluan kertoa, kuinka FLUSHin tehtävistä yksi tavoittelee nimenomaan keskustelukulttuurin parantamista. On helppoa todeta Yläjärven tavoin, että luokaton palautteenanto on luokatonta palautteenantoa, mutta monesti palautteenantaja luultavasti kuvittelee (kuten esimerkissäni) itse olevansa hyvällä asialla. Tämän dilemman ratkaiseminen on tärkeämpää kuin pelkkä tilanteen pahoittelu. FLUSH-tehtävässä oppilaat saavat vastaansa konkreettisisa tilanteita, joissa on tarvetta antaa palautetta, ja joissa ennakkoluulojen varassa toimiminen vaarantaa tarkoituksenmukaisuuden. He saavat ohjeistetusti harjoitella kuinka tunnistaa oma ennakkokäsitys tunteita herättävässä tilanteessa, ja kuinka kysymysten ja kuuntelun avulla voi päästä selvittämään tilannetta kaikkien kannalta asianmukaisella tavalla. </div>
<br />
Pian koittavat kesälomat - tsemppiä ja jaksamista jokaiselle koulussa ahkeroivalle! Kysellään lisää toisiltamme, selvitetään asiat, jotka mietityttävät. Näin päästään antamaan paremmin osuvaa palautetta. Oikein hyvää kesän alkua!<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/10014192965025673526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-79199876539237518802016-05-04T16:45:00.000+03:002016-05-04T16:45:23.956+03:00Mitä tekisit, jos taivas olisi rajana?<i>Kirjoittanut Antti Värtö</i> <br />
<br />
I.<br />
<br />
"Miten järjestäisit opetuksesi, jos resursseja olisi rajattomasti?"<br />
<br />
"Mitä tekisit, jos saisit täyden vapauden opetuksesi toteuttamisessa?"<br />
<br />
Nämä eivät ole turhia kysymyksiä. Äkisti voi käydä niin, että saa tilaisuuden toteuttaa haaveensa. Silloin on parempi, että on haaveita valmiina.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
II.</div>
<div>
<br /></div>
Opoilla on hyvin vähän oppitunteja. Luin kiinnostavista ohjaukseen liittyvistä opetuskokonaisuuksista, kuten vaikka yrittäjyyskasvatuksesta, mutta ajattelin aina: "Kuulostaa kivalta, mutta millä ajalla?"<br />
<br />
Sitten yllättäen sain itselleni valinnaiskurssin. Vain muut opot voivat ymmärtää, kuinka hämmästyttävä tilanne tämä oli: yhtäkkiä minulla oli kymmenen oppilasta, joilla oli <i>ylimääräisiä opon tunteja viisi tuntia viikossa! </i>Tämä on opolle suunnilleen yhtä epätodennäköinen tilanne kuin se, että rehtori antaisi joulubonuksena Rolls Roycen lahjaksi.<br />
<br />
Vihdoin minulla olisi mahdollisuus vetää kaikki ne kivalta kuulostaneet kokonaisuudet! Vain yksi ongelma: en enää edes muistanut, mistä olin aikanani innostunut. En ollut laittanut ideoita mitenkään muistiin. Miksi olisin, kun en uskonut koskaan voivani käyttää niitä?<br />
<br />
Sain toteuttaa unelmani, mutten enää muistanut, mitkä ne olivat.<br />
<br />
Se oli ensimmäinen huti.<br />
<br />
<br />
III.<br />
<br />
Jokainen opettaja on joskus varmaan törmännyt ihanaan pedagogiseen ideaan, jonka haluaisi ehdottomasti toteuttaa - mutta joka vaatisi kaksi opettajaa. Ja koska avustajaresurssia ei liikene ilman edistyneiden voodoo-taikojen osaamista, jäävät nämä tunnit vain haaveiksi.<br />
<br />
Ja koska niitä ei kuitenkaan voi koskaan toteuttaa, niin ei niitä vaivaudu ajattelemaan sen enempää.<br />
<br />
Ja sitten saattaa käydä niinkuin minulle viime viikolla. Yhtäkkiä minulla oli mahdollisuus saada samanaikaisopettaja muutamalle tunnille. Jos olisin todella halunnut, se olisi järjestynyt.<br />
<br />
Mutta en ollut oikeastaan ikinä suunnitellut kunnolla, mitä voisin tehdä, jos minulla olisi toinen opettaja apuna. Turha haaveilla mahdottomasta.<br />
<br />
Kun mahdoton yllättäen toteutui, minulla ei ollutkaan haaveita valmiina.<br />
<br />
Toinen huti.<br />
<br />
<br />
IV.<br />
<br />
Osallistuin pari kuukautta sitten <a href="http://www.sitra.fi/tapahtumat/most-likely-succeed-elokuvailta">Sitran järjestämään tapahtumaan</a>, jossa näytettiin elokuva "<a href="http://www.mltsfilm.org/">Most Likely to Succeed</a>". Leffa kertoi High Tech High -koulusta, jossa opetus toteutetaan kokonaan erinäisten projektien kautta.<br />
<br />
Minut pysäytti erityisesti kohtaus, jossa kerrottiin koulun erikoisesta rekrytointitavasta. Opettajat palkataan vain vuodeksi kerrallaan, mutta vastineeksi he saavat täyden vapauden toteuttaa opetuksensa aivan miten haluavat. Siksi kouluun hakee lähinnä opettajia, joilla on visio. Jotka vihdoin pääsevät toteuttamaan sellaista opetusta, josta he ovat haaveilleet jo vuosia.<br />
<br />
Katsoessani elokuvaa tajusin kauhukseni, ettei minulla ole visiota.<br />
<br />
En osannut sanoa, mitä tekisin, jos saisin täyden vapauden. En ollut miettinyt, mitä haluaisin, jos taivas olisi rajana.<br />
<br />
Tajusin, että kolmas huti on vain ajan kysymys.<br />
<br />
<br />
V.<br />
<br />
Joskus haaveet voivat toteutua, joten on parempi olla haaveita valmiina. Ja TV-Shopia lainatakseni: eikä tässäkään vielä kaikki. Jos on avoin tilaisuuksille, niitä tuppaa myös huomaamaan.<br />
<br />
Richard Wiseman on tutkinut onnekkuutta. Hän teki kokeen, jossa ihmiset saivat ensin arvioida, ovatko he onnekkaita vai epäonnisia. Sen jälkeen hän antoi koehenkilöille käteen sanomalehden. Heidän tehtävänään oli kertoa, kuinka monta kuvaa lehdessä on.<br />
<br />
Epäonnisilla kului tehtävän suorittamiseen pari minuuttia. Onnekkailla vain muutama sekunti. Lehden toisella sivulla oli nimittäin koko sivun ilmoitus: "Lopeta laskeminen. Tässä lehdessä on 43 kuvaa". Lähes kaikki onnekkaat huomasivat ilmoituksen; lähes kukaan epäonnekkaista ei huomannut. (<a href="http://www.richardwiseman.com/resources/The_Luck_Factor.pdf">Wiseman 2003</a> [PDF]).<br />
<br />
Wiseman päätteli tästä, että suuri osa siitä, mitä kutsumme "onnekkuudeksi", on vain kyky pitää silmät auki, havaita hyviä tilaisuuksia - ja uskallusta tarttua tilaisuuksiin.<br />
<br />
<br />
VI.<br />
<br />
Voi tuntua turhalta käyttää aikaa miettien, mitä tekisi rajattomalla budjetilla. Budjetti kun tuppaa olemaan erittäin rajallinen. Mutta unelmointi on hyödyllistä. Silloin selkeyttää itselleen, millaista opetusta oikeasti haluaisi pitää.<br />
<br />
Ja silloin voi saada ideoita, joita voi toteuttaa rajallisellakin budjetilla.<br />
<br />
Ehkä haaveissasi kaikilla oppilailla olisi omat iPadit, jotta he voisivat esimerkiksi tehdä elokuvia. Tähän ei useimmissa paikoissa ole rahaa - mutta ehkä oppilaat voivatkin käyttää omia kännyköitään <a href="http://www.mystinenportaali.com/mediakasvatus/kamerakyna.html">kamerakynämenetelmällä</a>? Leikkaus ei ehkä onnistu yhtä siististi, mutta ainakin ajatuksen voi toteuttaa heti.<br />
<br />
Tai ehkä haaveilet siitä, että oppilaat voisivat käydä useammin teatterissa. Teatterilippuihin ei välttämättä ole varaa - mutta monilla paikkakunnilla on olemassa ilmaisia kulttuuritapahtumia, joihin luokan kanssa voisi mennä. Kenties oppilaat voivat itse tehdä näytelmän?<br />
<br />
Ehkä haluat avustajan, jotta voisit eriyttää tunteja paremmin. Avustajaresurssia ei ole jaossa - mutta eriyttämiseen voisi kokeilla <a href="http://yle.fi/uutiset/koulukorjaamo_vahemman_kokeita_enemman_vastuuta_lapsille__voiko_yksilollinen_opetus_toimia/8603283">yksilöllisen opiskelun menetelmää</a>.<br />
<br />
Ja niin edespäin.<br />
<br />
Yritän itse parhaillaan selkeyttää itselleni, mikä on minun visioni oppilaanohjaukseen. Jo lyhyen pohtimisen jälkeen olen saanut monta ajatusta oman työni kehittämisestä - mutten vielä tiedä, ovatko ajatukset hyviä vai huonoja. Se selvinnee vain kokeilemalla.<br />
<br />
Mutta olen huomannut, että ideoita tulee paljon enemmän, mikäli tietää, mitä oikeastaan haluaa.Antti Värtöhttp://www.blogger.com/profile/01244478262990869942noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-27133454337745042512016-04-14T11:00:00.002+03:002016-04-14T11:04:26.031+03:00Emme seiso jättiläisten harteilla<i>Kirjoittanut Antti Värtö</i>
<p>
I.
<p>
<blockquote class="twitter-tweet" data-conversation="none" data-lang="fi">
<div dir="ltr" lang="fi">
<a href="https://twitter.com/akiluos">@akiluos</a> <a href="https://twitter.com/aino_maaria">@aino_maaria</a> <a href="https://twitter.com/valkeajarvi">@valkeajarvi</a> <a href="https://twitter.com/jsivonen">@jsivonen</a> Kulttuuri muuttuu yhdet hautajaiset kerrallaan?</div>
— Antti Värtö (@AnttiVarto) <a href="https://twitter.com/AnttiVarto/status/691695775798157312">25. tammikuuta 2016</a></blockquote>
<script async="" charset="utf-8" src="//platform.twitter.com/widgets.js"></script>
<p>
Jokin aika sitten Twitterissä käytiin keskustelua siitä, kuinka koulu muuttuu niin hitaasti. Leukailin silloin, että kenties edistyminen tapahtuu samalla tavalla kuin tieteessäkin: yhdet hautajaiset kerrallaan.
<p>
Melkein välittömästi twiitin lähettämisen jälkeen aloin katua sitä. On liian helppoa olettaa, että koulun muutoksen tiellä ovat pölyyntyneet vanhemmat lehtorit, jotka yhä uudelleen käyttävät 30 vuotta vanhoja piirtoheitinkalvojaan. On myös suuri virhe olettaa, että nuoret opettajat olisivat energisiä panttereita, jotka tarttuvat ketterästi ja ennakkoluulottomasti uusiin pedagogisiin välineisiin.
<p>
Joo, jotkut vanhemmat opettajat eivät enää kehitä opetustaan, mutta monet kehittävät. He eivät ole aloittaneet välttämättä mitenkään matalalta tasolta. Ja he ovat saattaneet edistyä huomattavan pitkälle vuosien mittaan.
<p>
Ja usein virkaiältään nuorimmat opettajat pitävät kaikkein konservatiivisimmat tunnit.
<p>
II.
<p>
Monien opettajien tavoin minäkin olen kehittänyt omaa opetustani pikku hiljaa. Tutustuin yksilölliseen opetukseen, yhteistoiminnalliseen oppimiseen, ilmiöoppimiseen, projektioppimiseen, positiiviseen pedagogiikkaan ja niin edelleen. Sain askel askeleelta kehitettyä opetustani eteenpäin, ja vaikken ole vieläkään tyytyväinen, olen ainakin tyytyväisempi kuin muutama vuosi sitten.
<p>
Tällä polulla huomasin, kuinka vähän mitään todella uusia oivalluksia pedagogiikassa tai didaktiikassa on lähivuosina esitetty. Tai edes lähivuosikymmeninä. Käytännössä mitä tahansa yllä mainitsemaani "uudistusta" on kokeiltu jo sata vuotta sitten.
<p>
Miksi nämä uudistukset eivät sitten ole laajemmassa käytössä? Tähän en ole täysin pätevä vastaamaan (ja kehoitan aiheesta kiinnostuneita tutustumaan <a href="http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/04/uuden-koulun-3d-malli.html">Martti Hellströmin ajatuksiin Uuden koululiikkeen epäonnistumisesta</a>), mutta ainakin yksi ajatus tuli mieleeni:
<p>
Koulukulttuuri ei muutu yhdet hautajaiset kerrallaan: se aina palaa alkuun. Jokainen opettaja aloittaa nollasta.
<p>
Kuvitellaan uunituore opettaja, joka ei ehkä ikinä ole opiskellut pedagogiikkaa kovinkaan huolellisesti. Hänellä ehkä on ajatuksia uudenlaisesta opetuksesta, mutta ei itsevarmuutta niiden toteuttamiseen. Hän kokeilee vaikkapa projektioppimista, mutta uudet opettajat ovat arkoja: jos homma ei toimi, he helposti perääntyvät liian kauas. Jos heidän ensimmäinen kokeilunsa on epäonnistunut, he päätyvät hylkäämään koko metodin. Muutaman kokeilun jälkeen opettaja olisi voinut löytää keinon saada metodi toimimaan, mutta nyt hän ottaa vuosiksi takapakkia.
<p>
Uunituoreesta opettajasta tulee vähän kokeneempi opettaja. Hän saa varmuutta ja luottamusta ryhmänhallintataitoihinsa. Hän ehkä jossain vaiheessa toteaa, etteivät hänen oppilaansa oikein tunnu oppivan kunnolla, ja hän miettii, olisiko aika kokeilla jotain uutta. Hän kaivaa vanhat pedagogiikan muistiinpanonsa esille ja testaa, josko sieltä löytyisi uutta virtaa. Pikkuhiljaa opettaja saattaa saada oppilaansa kiinnostumaan oppimisesta.
<p>
Ja sitten hän jää eläkkeelle.
<p>
Hänen tilalleen tulee uunituore opettaja, joka ei ikinä opiskellut pedagogiikkaa kovinkaan huolellisesti: hänellä on ehkä ideoita, mutta ei itsevarmuutta niiden toteuttamiseen.
<p>
Ja niin edelleen ja niin edespäin.
<P>
III.
<p>
Jostain syystä päädymme koulussa aina keksimään pyörän uudestaan. Hyvin suuri osa toimivasta opetuksesta on hiljaista tietoa: sen siirtäminen ihmiseltä toiselle ei ole helppoa. Mutta me emme kunnolla edes yritä.
<p>
Kyllä, osana opettajankoulutusta on auskultointi, mutta siinä vaiheessa opettajakoulutettavalla on niin paljon muutakin mielessä. Ainakin minulla (ja monilla muilla, joiden kanssa olen asiasta puhunut) auskultointi kului pitkälti ryhmänhallinta- ja esiintymistaitoja hioessa. Lisäksi minulle jäi auskultoinnin jälkeen päähäni ajatus, että didaktiikan tunneilla esitellyt projektioppimiset ja vastaavat ovat kivoja ajatuksia, mutta "eihän niitä voi käytännössä toteuttaa". En ole varma, mistä tämä asenne syntyi, mutta jostain se tuli, enkä ole tässä yksin.
<p>
Opettajien autonomia on mahtava asia, mutta sen kääntöpuolena on opettajien eristäytyminen toisistaan. Opettajat eivät välttämättä tiedä lainkaan, mitä kaikkea hienoa heidän omassa koulussaan tehdään! <a href="http://opsiaetsimassa.vuodatus.net/lue/2015/08/pieni-toive-veso-paiviin">Leena Pöntynen kehottikin tekemään hyvän näkyväksi</a> - koulussa voisi esim. järjestää VESOn, jossa opettajat paitsi kertovat omista kokeiluistaan ja onnistumisistaan, myös miettisivät tapoja kertoa näistä asioista koteihin.
<p>
Jos minä saisin päättää asioista, niin laittaisin kaikki uudet opettajat vuodeksi samanaikais- tai resurssiopettajiksi. Silloin he saisivat nähdä pitemmän aikaa käytännössä, millä eri tavoilla tunteja voi pitää - ilman että heidän tarvitsisi huolehtia työrauhan ylläpitämisestä yksinään. Kokeneemmilla opettajilla olisi tietenkin vastuu pitää hyvin monipuolisia tunteja, jotta uusi opettaja näkisi monenlaisia didaktisia ratkaisuja todellisessa luokassa.
<p>
Mutta minä en saa näistä asioista päättää, joten täytyy tyytyä pienempiin muutoksiin. Kehottaisin ainakin kaikkia rehtoreita valitsemaan uusille opettajille mentorin, jota tuore ope voisi seurata esimerkiksi vuoden ajan. Uusi opettaja toimisi toisinaan mentorinsa samanaikaisopettajana, mikäli budjetti antaa tämän myöten. Mentorin tehtävänä olisi auttaa opettajaa tuntisuunnittelussa ja kannustaa opettajaa kokeilemaan uusia asioita.
<p>
Opettajien välillä on nykyisin sanaton sopimus siitä, että kaikki olemme tasavertaisia kollegoita, jotka eivät ala viisastelemaan toisilleen. Tämä on monella tavalla hyvä asia, mutta uusille opettajille kollegiaalinen tasaveroisuus on karhunpalvelus. He eivät pääse hyötymään kokeneempien opettajien viisaudesta. He eivät pääse seisomaan jättiläisten harteilla.Antti Värtöhttp://www.blogger.com/profile/01244478262990869942noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-54244991912348507502016-03-24T16:24:00.001+02:002016-03-24T16:35:20.166+02:00Ohjaksissa vai universumin uhri?<i>Kirjoittanut Aki Luostarinen, opettaja, täydennyskouluttaja </i><br />
<br />
Koulun ja oppimisen muutos, uudet opetussuunnitelmat ja opettajan
ammatti puhuttavat mediassa nyt erityisen paljon. Ei yhtään hullumpi
tilanne, että yhteiskunnalle niinkin tärkeää asiaa kuin koulutusta ja
kasvatusta käsitellään julkisestikin paljon. Samalla keskusteluun
nousevat myös monet ammatin varjopuolet. Ruodimme sitä, että työ on
kuormittavaa “siksi että” ja “koska”. Työn kuormittavuudesta kannattaa
ja täytyy puhua, mutta puheeseen pesiytyy toisinaan ongelman suhteen
epäolennaisia asioita. Tai jos ei täysin epäolennaisia, niin ainakin
olennaisuuden liepeiltä. Näin saatamme huomaamattamme synnyttää
eräänlaisen kollektiivisen voivottelun kierteen sen sijaan, että
tunnistaisimme ongelman ytimen ja puuttuisimme siihen. <span style="font-weight: 400;">Pahimmillaan
tämä saattaa johtaa uhriutumiseen. Kun juuri minun työssäni on niin
raskasta. Kun juuri minun pitää muuttua ja kehittyä koko ajan. Kun juuri
minulla on niin paljon niitä haastavia oppilaita. Entäpä jos
ajattelisimme toisin? Kun juuri kaikissa ammateissa resurssit
kiristyvät. Kun muuttuva maailmaa edellyttää työn vaatimusten
muuttamista ja työssä kehittymistä kaikilla aloilla. Kun
asiakaspalvelutyössä kohtaa aina hankalia asiakkaita. </span><br />
<br />
<span style="font-weight: 400;">Jukka Ruukki toteaa <a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1458711351815" target="_blank">Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 24.3.2016</a>,
ettei opettaja voi vaikuttaa omaan työhönsä. Esimerkiksi resursseihin
ja usein lukujärjestyksiinkään ei voi, mutta aika moneen muuhun asiaan
kyllä. Opettajan autonomia ei tarkoita vastuuvapautusta, vaan nimenomaan
vastuun ottamista omasta työstä ja työajan käytöstä. Yhtäältä voin
valita, mihin käytän sen ajan, mitä minulle oppilaiden kanssa on
annettu. Voin valita teenkö tuntien etu- ja jälkikäteistyön koululla vai
kotona. Voin valita, kysynkö kollegalta apua johonkin akuuttiin pulmaan
tai jopa aikaa yhteissuunnittelulle, ideoinnille ja vinkkien
jakamiselle. Toisaalta voin samaan aikaan kieltäytyä noudattamasta
kaikkia opsin vaatimuksia. Voin kieltäytyä yhteissuunnittelusta
”vapaa-ajalla”. Voin kieltäytyä käyttämästä tiettyjä oppimisympäristöjä
tai -välineitä. Voin kieltäytyä osallistumasta myyjäisiin, joulujuhliin,
retkiin ja rientoihin. Voin kieltäytyä yhteisestä koulun
kehittämisestä. Ehkä minusta ei tällöin pidetä, mutta haittaako se, kun
“täytän” edelleen työnkuvani tai virkavelvollisuuteni. Toki voimisen ja
kieltäytymisen mahdollisuuksien ohessa opettajankin työssä on myös
joutumista, pitämistä ja pakkoa. Sekään ei kuitenkaan ole opettajan työn
erityispiirre. Se vain on työn erityispiirre (ellei ole taloudellisesti
tai aseman puolesta tilanteessa, jossa ei aidosti työn puolesta joudu
ja ole pakko).</span><br />
<br />
<span style="font-weight: 400;">Erityisyyden harha syntyy siitä, että
se mikä minulle ihmisenä on läheistä, on lähtökohtaisesti usein myös
tärkeämpää kuin minua koskemattomat asiat, sekä siitä, että se mikä
liittyy minun ammattiini, on erityisen tärkeää, koska se on osa
identiteettiäni. Tämä harha voi kuitenkin synnyttää kuplan, jossa
huomaammekin kirkkaasti enää vain sen itselle läheisen. Miltä tuntuisi,
jos kesäkeskeytys olisikin vain 4 viikkoa tai siirtyisimme
kokonaistyöaikaan? Osa näkee kokonaistyöajan lisäkuormana pikemmin kuin
mahdollisuutena ulottaa työaika yksinkertaisemmalla tavalla kattamaan
kaikki se työ, mitä jo nykyisinkin teemme oppitunneilla ja niiden
ulkopuolella. Samaan saattaisimme saada ekstrana vähän lisäaikaa
kouluttautumiselle ja enemmän kollegiaalistakin tukea ammatissa
kehittymiseen. Työstään innostunut, perfektionismiin taipuva ja
vastuuntuntoinen opettaja ei tee liikaa työtä työaikajärjestelyjen, vaan
ihan muiden syiden vuoksi. Ja kuinka hyisevältä monesta meistä tuntuisi
ajatus, että kesäkeskeytyksestä leikattaisiin vaikkapa 2-4 viikkoa
tulevan lukuvuoden suunnitteluun, kouluttautumiseen, kehittämiseen ja
ideointiin sekä yhdessä tekemiseen? Kun se kesä on palautumisen aikaa!
Miksi henkisesti (ja erikoisalasta riippuen myös fyysisesti) raskasta
työtä tekevä lääkäri ei ansaitse samaa palautumisaikaa? Tai se
vastuuntuntoinen kaupan työntekijä, joka yhtä lailla hoitaa ne muidenkin
työt, kun ei kukaan muukaan? Tai yksityisyrittäjä, jonka työmäärä voi
helposti tuplaantua suhteessa siihen, mitä keskiverto opettaja tekee?
Ammatinvalintakysymys, todetaan yksin tein jostain. Niin on
opettajuuskin. Ja opettajuutta, kuten muitakin töitä, voi hoitaa
vastuullisesti, tiukalla osaamisella ja ammattitaidolla ja hyvin. Tai
sitten ottamalla rennosti ja tekemällä vain välttämättömän. Tai
uhriutumalla.</span><br />
<blockquote>
<span style="font-size: large;"><i>Meidän tulee lopettaa itsemme piiskaaminen, silloin
kun se on tarpeetonta. Muuten meille ei jää voimia piiskata itseämme,
silloin kun sitä tarvitsisimme kehittyäksemme ja oppiaksemme uutta.</i></span></blockquote>
<span style="font-weight: 400;">Lähes alasta riippumatta resurssit
kiristyvät ja työn vaatimuksen muuttuvat, kun maailma ympärillä muuttuu.
Miten pääsisimme kaikilla aloilla eroon siitä ajatuksesta, että oma
ammattikuntamme on erityistapaus? Että me opettajat emme olekaan
universumin uhreja sen enempää kuin muidenkaan alojen ammattilaiset. Me
voimme kuitenkin itse vaikuttaa siihen (a) miten suhtaudumme omaan
työhömme, työyhteisöömme, oppilaisiimme, huoltajiin ja erilaisiin
sidosryhmiin, (b) miten käyttäydymme erilaisissa tilanteissa ja
käsittelemme tunnereaktioitamme (meillä kaikilla on myös lapsenomaiset
reaktiomme, mutta aikuisuus on sitä, että osaamme elää ja toimia niiden
kanssa – nähdä niiden yli tai läpi), (c) miten ja mihin käytämme sen
ajan, minkä vietämme oppilaidemme kanssa, ja (d) haluammeko oppia uutta
ja kehittyä omassa ammatissamme. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa
siihen, miten kanavoimme mahdollisen perfektionismimme,
vastuuntuntoisuutemme ja virheenpelkomme. Meidän tulee lopettaa itsemme
piiskaaminen, silloin kun se on tarpeetonta. Muuten meille ei jää voimia
piiskata itseämme, silloin kun sitä oikeasti tarvitsisimme
kehittyäksemme ja oppiaksemme uutta. Koska joskus itseä pitää vähän
piiskata. Nähdä vaivaa oman itsemme ja meitä ympäröivien asioiden
muuttamiseen. Perfektionistina ja ylisuorittajana voin todeta, ettei ole
helppo homma. Mutta aikuisuus ja ihmisiksi oleminen eivät lähes missään
asiassa ole helppoja hommia. Ihmisen perusvika kuitenkin onneksemme on
se, ettemme tule koskaan valmiiksi – niin kliseiseltä kuin se
kuulostaakin. Valmiina voisi oleminen käydä tylsäksi.</span><br />
<br />
<span style="font-weight: 400;">Ruukki summaa kirjoituksessaan myös
opettajan uupumisen johtuvan osittain siitä, että valintakokeen kautta
opettajaksi opiskeleviksi valikoituu nykyisin erityisen paljon
huomionkipeitä sosiaalisetiä- ja tätejä, kun opettajan työ ei kuitenkaan
ole seurustelua. Mitä kasvattaminen ja huolenpito (sekä myös oppiminen)
ovat, jos eivät “seurustelua”? Ihmiseksi ei voi kasvaa ja kasvattaa
läpikäymisen pedagogiikalla: luennoimalla massalle, miten kuuluisi olla
ja elää. Ihmiseksi kasvetaan vuorovaikutuksessa, eli opettajan kuuluukin
olla sosiaalisesti taitava. Mutta onko sosiaalinen taitavuus sama asia
kuin huomionkipeys? Kenenkään henkilökohtaisen tai ammatillisen
identiteetin ei tulisi kokonaan rakentua sen varaan, kuinka paljon saa
kiitosta ja kuinka paljon muut tykkäävät. Osittain nämä toki vaikuttavat
meihin kaikkiin. Toisiin enemmän ja toisiin vähemmän. Sosiaalinen
taitavuus ja vuorovaikutusosaaminen ovat kuitenkin eri asia kuin
huomionkipeys. Ne (ja aikuisena oleminen ylipäänsä) ovat sitä, että
osaamme myös tulkita omia ja toisten tunnereaktioita sekä säädellä
käyttäytymistämme tilanteeseen sopivalla tavalla. Ja että osaamme
rakentaa itsellemme minäkuvaa ja identeettiä, joiden perustaa ei ole
muurattu vain yksittäisten tekijöiden varaan.</span><br />
<blockquote>
<span style="font-size: large;"><i>Sosiaalinen taitavuus ja vuorovaikutusosaaminen ovat kuitenkin eri asia kuin huomionkipeys.</i></span></blockquote>
<span style="font-weight: 400;">Sen sijaan, että opettajaopinnot
keskeyttävien ja alaa vaihtavien (tai tätä haluavien) määrää
tarkastellaan vain suhteessa yksittäisiin persoonallisuuden piirteisiin,
olisi syytä pohtia enemmin sitä, millainen käsitys tulevilla tai jo
olevilla opettajilla on opettajuudesta ja muuttuuko tämä käsitys
lainkaan opettajankoulutuksen tai työuran aikana? Haastaako
opettajankoulutus oikeasti kyseenalaistamaan omia käsityksiämme
koulusta, oppimisesta ja opettajuudesta? Ohjaako se määrätietoisesti
analysoimaan, mitä 2010-luvun opettajuus on tutkimustiedon tai vaikkapa
opetussuunnitelmien vaatimusten valossa? Jos käsitys opettajuudesta on
kovin kapea ja joustamaton, ja työn todellisen luonteen ja vaatimukset
kohtaa ensimmäistä kertaa vasta valmistumisen jälkeen, alkaa taatusti
ahdistaa. Kun kapeaan ja joustamattomaan ammatilliseen identiteettiin
ynnätään virheelliset odotukset käytännön työstä, yksintekemisen
kulttuuri, etäinen ja hallintoon keskittyvä johtajuus ja kokemus oman
persoonan sopimattomuuden työn vaatimuksiin, on pettymys väistämätön.
Alan vaihtamisen halukkuuden taustalla ei enää olekaan sosiaalisedän ja
-tädin huomionkipeys, vaan yksinkertaisesti ammatillinen
identiteettiristiriita. </span><br />
<br />
<span style="font-weight: 400;">Entä jos työelämässä kohdatun
ristiriidan myötä päädynkin toteamaan, etten sovi alalle lainkaan? Saako
sen myöntää? Onko havaintoa seuraava ratkaisu se, että omaa työtä
painetaan hampaat irvessä jotenkuten eläkeikään saakka, ja perustellaan
puolitehoisuutta ja pahaa oloa itselle toteamalla, että se on vain
työtä? Voisiko ratkaisu pikemmin olla, että pyrimme kehittymään ja
löytämään työstä oman paikkamme? Sen paikan, missä voimme
kehittämiskohteinemme kaikkinemme tehdä täydellä teholla ja
toivottavasti usein jopa omasta työstä innostuen? (Huom. Täydellä
teholla ei tarkoita 24/7 itseään piiskaten ja aina valmiina siihen
saakka, että romahtaa. Tämä on yliteholla, ylikuormitettuna, ei täydellä
teholla). Tai jollekulle ratkaisu ehkä onkin etsiä itselleen työ, johon
kokee sopivansa, josta saa nautintoa ja jonka haasteet ovat
mahdollisuuksia ennemmin kuin uhkia? Niin pelottavalta kuin alan
vaihtaminen ehkä tuntuukin. Kyllähän me aikuiset ymmärrämme, kun
18-vuotias kertoo lähteneensä opiskelemaan väärää alaa ja aikoo hakee
itselleen paremmin sopivalle alalle heti, kun mahdollista. Miksi emme
ymmärrä myös itseämme, jos huomaamme saman asian vähän myöhemmin? Toki
tiedämme, ettei kaikilla ole varaa uudelleenkouluttautumiseen
taloudellisista tai käytännön syistä ja että on ahdistavaa huomata,
kuinka osa eletystä elämästä tuntuu näennäisesti hukkaan heitetyltä.
Suomessa on kuitenkin ainakin toistaiseksi verrattain hyvät
mahdollisuudet alan vaihtamiselle myös myöhemmällä iällä. Kyseessä ei
ole henkilökohtainen epäonnistuminen, vaan oman elämän ohjaksissa
pysyminen. Mitä menetämme, jos aikuinen vaihtaa alaa? Yhteen
koulutettuun käytetty resurssi on mennyt laskennallisesti ”hukkaan”.
Samaan laskimennapaukseen voisi kuitenkin pysähtyä hetkeksi muistelemaan
tulevaisuutta ja siellä tehtäviä laskennallisia arvioita alanvaihdoksen
hyödyistä – niin yksilölle, tämän työyhteisölle kuin alalle itselleen.</span><br />
<blockquote>
<span style="font-size: large;"><i>Miten kirpeää meille olisikaan tunnustaa
uhriutuminen, kääriä hihat ja alkaa hommiin asioiden parantamiseksi?
Etsiä ratkaisuja ja alkaa muuttaa asioita, joihin voimme vaikuttaa ja
jotka muutosta kaipaavat?</i></span></blockquote>
<span style="font-weight: 400;">Kouluissa puolestaan edellä käsitellyt
kysymykset linkittyvät toimintakulttuuriin ja johtamiseen.
Toimintakulttuuri muuttuu hitaasti, ja siksipä sen eteen onkin tehtävä
paljon töitä. Melko perinteikkään ja (yksintekemisen) autonomiaa
korostaneen instituution toimintakulttuurin muuttaminen vaatii panosta
meiltä kaikilta. Turvallisesta ilmapiiristä ja taitavasta pedagogisesta
johtajuudesta puhumattakaan. Pystyisimmekö siirtymään kollektiivisesta
epäkohtien passiivisesta osoittamisesta aktiiviseen ratkaisujen
etsimiseen? Pystymmekö myöntämään, ettemme ehkä itsekään hallitse niin
hyvin niitä ajattelun, aidon reflektion, yhteistyön, vuorovaikutuksen,
joustavuuden sekä innovoinnin, innostuksen ja tiedon soveltamisen
taitoja, joita oppilailtamme edellytämme? Miten kirpeää meille olisikaan
tunnustaa uhriutuminen (me kaikki uhriudumme joskus), kääriä hihat ja
alkaa hommiin asioiden parantamiseksi? Etsiä ratkaisuja ja alkaa muuttaa
asioita, joihin voimme vaikuttaa ja jotka muutosta kaipaavat? </span><br />
<br />
<span style="font-weight: 400;">Miten paljon sinussa on universumin
uhria? Minussa ainakin on. Mutta onneksi voin pysähtyä tunnereaktioineni
vaikeankin asian ääreen. Lähkökohtaisesti epämukavalta tuntuvan asian
kanssa ei ole helppoa malttaa ja olla sinnikäs. Samalla minä voin
taistella ongelmaan olennaisesti liittyvien epäkohtien korjaamiseksi,
kunhan taistelun lähtökohtana eivät ole ainoastaan mukavuudenhalu ja
helppous tai se, että sattuu olemaan täysin sopimaton alalle. Ensinnä
mainittuja me kaikki tarvitsemme sopivina annoksina jaksaaksemme kokea
myös työnimua ja positiivista stressiä. Jälkimmäisen myöntäminen ei ole
synti tai henkilökohtainen epäonnistuminen. Se on mahdollisuus.</span><br />
<br />
______________<br />
Kiitos aamuisesta ajatustenvaihdosta <a href="https://www.facebook.com/groups/1578576309058986" target="_blank">#SOKF-ryhmän</a> FB-keskusteluun ja <a href="https://twitter.com/akiluos/status/712873738954543104" target="_blank">Twitter-keskusteluihin</a> osallistuneille. Kiitos <a href="https://twitter.com/IidaPeltomaa" target="_blank">Iida-Maria</a> ja <a href="https://twitter.com/TuohilampiLaura" target="_blank">Laura</a> ajatusten pallottelusta ja avusta tekstin hiomisessa.<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><i>Teksti julkaistu alun perin Proedugon sivulla <a href="https://proedugo.fi/2016/03/24/ohjaksissa-vai-universumin-uhri/">https://proedugo.fi/2016/03/24/ohjaksissa-vai-universumin-uhri/</a></i></span><br />
<br />
<br />
<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/10014192965025673526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-91776021202697881632016-03-03T11:00:00.000+02:002016-03-03T11:00:20.109+02:00Keitä ne on ne kiusaajat?I.
<p>
<a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Moon_in_the_daytime_sky_(Crimea).jpg"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZB0HOx1oQ0jzRMRMPoaTOikhMM7FNFjebQVz-7YquBW4Qf1jkdF_VfVYGVjYJp_nzb9bEyA7_-i3hfFaZwOwJFFMuJ5AO3d4CF0EPM9gwhzIypcy9RBVK71nXVKLC16MoQDOo8pJpl6zi/s320/Moon_in_the_daytime_sky_%2528Crimea%2529.jpg" /></a>
<p>
Osa ihmisistä kuvittelee, että kuu on taivaalla vain öisin. He ajattelevat, että kuu nousee vasta sen jälkeen kun aurinko laskee.
<p>
Todellisuudessa kuu on yhtä usein taivaalla myös päiväsaikaan. Sitä on vain hankala huomata sinistä kirkasta taivasta vasten. Sitä vastoin yöaikaan pilvettömältä taivaalta kuu erottuu oikein hyvin. Siksi ei ole ihme, että toisille syntyy väärä mielikuva.
<p>
Samalla tavalla monilla on mielikuva, että kiusaajat ovat lähinnä ressukoita, jotka purkavat kiusaamisella omaa pahaa oloaan.
<p>
Tämäkään mielikuva ei ole totta, mutta se syntyy hyvin samanlaisen prosessin kautta kuin yllä oleva "kuu näkyy vain öisin" -harha: pahaa oloaan purkavien "ressukka-kiusaajien" harrastama kiusaaminen on hyvin näkyvää, ja se erottuu hyvin normaalista koulutoiminnasta.
<p>
Mutta kuu näkyy myös päivätaivaalla, vaikka sen havaitseminen onkin vaikeampaa. Samoin suurin osa kiusaamisesta on hankala huomata. Jos ei ole tarkkaavainen, voi päätyä kuvittelemaan, että vain kaikkein näkyvin osa ilmiöstä on koko totuus.
<p>
II.
<p>
Eri tutkimusten mukaan kiusaajista vain pieni vähemmistö on "ressukka-kiusaajia" (esim. <a href="https://books.google.fi/books?id=0Fz1jD9paoQC">Olweus 1993</a>, <a href="https://virtualtour.wlu.ca/forms/3304/Bullying_and_the_Peer_Group.pdf">Salmivalli 2009</a>). <a href="http://news.nationalpost.com/health/provocative-new-study-finds-bullies-have-highest-self-esteem-social-status-lowest-rates-of-depression">Yleensä kiusaajat ovat sosiaalisesti taitavia ja menestyneitä oppilaita, joille kiusaaminen on strateginen tapa kohota statushierarkiassa.</a>
<p>
Kenestä tahansa ei tule kiusaajaa. <a href="http://www.kivakoulu.fi/mista_kiusaaminen_johtuu">Kiusaajat ovat aggressiivisia ja heillä on heikko empatiakyky</a>. <a href="http://www.educationworld.com/a_issues/issues102.shtml">Heillä on suuri tarve saada statusta ja dominoida muita</a>.
<p>
<a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2016/02/kiusaamisen-alfa-ja-omega.html">Dominanssikäytös osoittaa statusta simpanssien keskuudessa</a>: sama koskee myös ihmisiä. Jos pystyn näyttämään, että muut alistuvat minulle, niin oma arvoni hierarkiassa nousee. Tämä on valitettavaa, mutta totta. Aikuisten maailmassa dominanssi- ja statuspelit ovat hienovaraisia. Koulujen, vankiloiden ja armeijan kaltaisissa paikoissa, joihin mennään pakolla ja joissa seuraansa ei voi valita, nämä pelit näyttäytyvät kaikkein raadollisimpina.
<p>
III.
<p>
Koska kiusaajat ovat usein sosiaalisesti taitavia, he osaavat myös kiusata tavoilla, joista on vaikea jäädä kiinni. Naureskelu, jonka voi väittää olleen vain viatonta; pilkkaaminen keskellä ryhmää; töniminen silloin, kun näkemässä on vain omia kavereita. Tällaisissa tilanteissa on lopulta vain sana sanaa vastaan, eikä siitä jää helposti kiinni.
<p>
Siksi systemaattinen puuttuminen onkin niin tärkeää. Ja siksi on tärkeää, että opettajat osaavat havaita myös hienovaraisemman kiusaamisen.
<p>
Kuten aiemmin kirjoitin, <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2016/01/ne-joita-ei-kiusattu.html">KiVa koulu ja vastaavat kiusaamisen vastaiset ohjelmat toimivat, vaikkakin rajallisesti</a>. Mutta ne toimivat huomattavasti heikommin, mikäli opettajilla on väärä käsitys kiusaamisesta ja kiusaajista.
<p>
Kun ymmärrämme, että kiusaajat haluavan ennen kaikkea statusta, voimme kehittää uusia keinoja kiusaamista vastaan. <a href="http://news.nationalpost.com/health/provocative-new-study-finds-bullies-have-highest-self-esteem-social-status-lowest-rates-of-depression">Jo aiemmin tässä jutussa linkitetyssä artikkelissa</a> kerrottiin kokeilusta, jossa kouluun luotiin oppilaille tärkeitä tehtäviä, kuten välituntivalvoja tai vastaava, ja annettiin näitä tehtäviä nimenomaan potentiaalisille kiusaajille. Ajatuksena on, että jos oppilaat saavat statusta muutenkin, niin heidän ei tarvitse kiusata. Toinen vaihtoehto olisi järjestää urheilukilpailuita, joissa oppilaat voivat osoittaa dominanssinsa hallitulla tavalla.
<p>
En tiedä, ovatko yllä mainitut keinot oikeasti tehokkaita, mutta niitä kannattanee ainakin tutkia.
Antti Värtöhttp://www.blogger.com/profile/01244478262990869942noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-20264192351664947582016-02-18T13:38:00.003+02:002016-02-18T13:38:16.728+02:00Kiusaamisen alfa ja omega<meta name="author" content="Antti Värtö">
<meta name="keywords" content="peruskoulu, koulu, kiusaaminen, KiVa koulu, statushierarkia, alfayksilö, omegayksilö">
<body>
<em>Kirjoittanut Antti Värtö</em>
<p>
I.
<p>
Kun opin, miten simpanssilaumat toimivat, aloin ymmärtää kiusaamista paljon paremmin.
<p>
Simpanssit ovat lähimpiä sukulaisiamme. Ne muodostavat laumoja, joissa on selkeä hierarkia: huipulla on <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Alpha_(ethology)">alfayksilö</a> ja kaikki muut lauman jäsenet ovat sen alapuolella hierarkiassa. Alfa säilyttää dominanssiasemansa osittain fyysisen voiman avulla, osittain sosiaalisilla taidoillaan. Jos joku lauman jäsenistä vaikuttaa tavoittelevan liian korkeaa asemaa, alfa uhkaa käydä sen kimppuun, ellei jäsen osoita alistuvansa tälle. Yleensä alfan ei tarvitse käydä varsinaiseen tappeluun, vaan uhkaava käytös ja aggression osoitus riittävät palauttamaan lauman jäsenen ruotuun.
<p>
Alfan alapuolella on betat, gammat, deltat ja niin edespäin. Hierarkian alimmalla tasolla olevaa yksilöä kutsutaan omegaksi: sen asema yhteisössä on hyvin vaakalaudalla, mutta silläkin on tärkeä tehtävänsä: kaikki alfaa alemmat yksilöt voivat tuntea olevansa dominanssiasemassa ainakin omegan suhteen. Omegaan voivat muut yksilöt purkaa aggressiotaan, eikä se voi vastata samalla mitalla, sillä silloin se saatettaisiin karkoittaa yhteisöstä.
<p>
II.
<p>
Olen ollut kiusaamisen vastaisessa ryhmässä kuusi vuotta ja ehtinyt tässä ajassa käsitellyt toistasataa kiusaamistapausta. Siinä ajassa ehtii saada hyvän kuvan kiusaamisen eri muodoista.
<p>
Olen havainnut, että kiusaamistapaukset ovat hyvin erilaisia. Eri ihmisiä kiusataan hyvin eri tavalla, riippuen heidän suhteellisesta asemastaan koulun "nokkimisjärjestyksessä" eli suhteellisessa statushierarkiassa.
<p>
Ihmiset eivät ole simpansseja, ja meidän sosiaaliset suhteemme ovat monimutkaisempia. Samat peruselementit kuitenkin löytyvät myös meidän käytöksestämme. Rankasti yksinkertaistaen missä tahansa hierarkiassa ihmiset voi jakaa kolmeen kastiin: huipulla olevat "alfat", keskivaiheella olevat "betat" ja pohjalla olevat "omegat".
<p>
Alfat ovat koulun kuninkaita ja kuningattaria. Heitä ihaillaan ja kunnioitetaan. Kaikki muut oppilaat haluavat olla heidän suosiossaan.
<p>
Betat ovat koulun enemmistö: he ovat ns. "tavallisia oppilaita". Tarkasti ottaen tämän ryhmän voisi jakaa vielä "gammoihin", "deltoihin" ja niin edespäin, mutta yksinkertaisuuden vuoksi jätetään nämä hienosäädöt huomioimatta.
<p>
Omegat ovat koulun statushierarkian pohjalla. He ovat nörttejä, friikkejä ja erakkoja: oppilaita, joilla ei syystä tai toisesta ole koulun sosiaalisessa elämässä tarvittavia taitoja.
<p>
III.
<p>
Nämä oppilasryhmät kokevat kiusaamisen hyvin eri tavalla.
<p>
Alfoja ei kiusata, vaikka he tekisivät mitä. Alfa voi tulla kouluun pellepuvussa, ja häntä ylistetään rohkeudesta ja vitsikkyydestä.
<p>
Betoja taas kiusataan, mikäli he poikkeavat ruodusta. Jos beta pukeutuu, käyttäytyy tai puhuu oudosti, pilkataan häntä armotta. Betaa voidaan töniä ja joskus jopa lyödä, mutta kiusaaminen ei pääsääntöisesti ole fyysistä.
<p>
Betat voivat tehdä erilaisia asioita saadakseen kiusaamisen loppumaan: he voivat liittoutua toisten betojen kanssa tarpeeksi isoksi porukaksi, jolloin heidän ryhmänsä suojelee heitä (suuremmalta) kiusaamiselta. He voivat päästä jonkun alfan poppooseen mukaan. Jos beta on tarpeeksi korkealla statushierarkiassa, voi hän muuttaa pilkan aiheuttanutta käytöstään/pukeutumistaan/puhetapaansa, ja kiusaaminen saattaa loppua siihen.
<p>
Omegoiden kohdalla tilanne on eri. Heitä kiusataan aina, riippumatta siitä, mitä he tekevät. Omegat eivät voi tehdä mitään saadakseen kiusaamista loppumaan: he eivät voi liittoutua kuin keskenään, mutta heitä on aina liian vähän ja kiusaavia betoja liian paljon. He eivät voi muuttaa käytöstään, sillä heitä ei kiusata käytöksen vaan olemuksen vuoksi. Omegoita ei myöskään kiusata samalla tavalla kuin betoja: kiusaaminen on paljon jatkuvampaa ja julmempaa, usein myös fyysisempää.
<p>
IV.
<p>
Kiusaamisesta puhutaan paljon, ja usein toistetaan, kuinka "kuka tahansa voi joutua kiusatuksi". Tämä pitää tietyllä tavalla paikkansa: ei ole mitään yhtä helposti osoitettavaa ominaisuutta, joka määräisi sen, tuleeko oppilas kiusatuksi vai ei.
<p>
Mutta kaikkia ei kiusata, eikä kiusaaminen ole aina samanlaista. Betoja ja omegoita kiusataan aivan eri tavalla, ja heidän vaikutusmahdollisuutensa tilanteessa ovat myös erilaiset.
<p>
Siksi kiusaamistarinoita ei voi suoraan verrata. Ei voi myöskään antaa yleispätevää ohjetta, mitä pitäisi tehdä, jotta välttyisi kiusaamiselta - tai mitä kannattaisi tehdä, jotta saisi kiusaamisen loppumaan. Se riippuu aina siitä, millä portaalla hierarkiassa olet. Ja kiusaaminen on aina ryhmäilmiö. Jos koulussa on hyvä yhteishenki, on statushierarkia luultavasti aika loiva, eikä kiusaaminen ole niin yleistä tai julmaa. Mutta joka paikassa ON statushierarkia, ja yksittäinen oppilas saattaa hyvänkin yhteishengen koulussa olla joutunut pitkän piinan kohteeksi.
Ihmiset ovat lopulta kolmas simpanssilaji. Dominanssikäytös sekä statushierarkiat ovat meillä verissä. Tämän ymmärtäminen ei saa ehkä kiusaamista loppumaan, mutta kenties kykenemme puhumaan asiasta selkeämmin.
</body>Antti Värtöhttp://www.blogger.com/profile/01244478262990869942noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-48197820692787843252016-02-01T21:59:00.000+02:002016-02-01T21:59:10.418+02:00Vaihtuvat rakennuspalikat<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: cyan; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: italic; line-height: 1.656; white-space: pre-wrap;">Kevään aikana julkaistaan yhteistyönä Peruskoulupesulassa sekä Oppiminen.fi-sivustolla viisiosainen kirjoitussarja, joka käsittelee oppimisen suuria ajankohtaisia murroksia. Aiheina ovat osaamiset ja uusi yleissivistyskäsitys, oppimisen eksosysteemit, oppimisen henkilökohtaistuminen, yhteisöoppijuus sekä opettajaprofesion muutos. Alla oleva artikkeli on sarjan ensimmäinen osa.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kirjoittanut Laura Tuohilampi, matematiikan opettaja ja opettajankouluttaja</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><img height="543" src="https://lh4.googleusercontent.com/i5gJZT8fpHx6KyHY5xE-r_tO1PUz_jzvkLlas_JL70sV93V-Xpw4p9r8mKA-Ax5lRVGwwX0ukZdiJ494RgJEZbXkPmh4tk36sVZbkf09DaBi-POLO6XHZreqTeUpD_DTJEGbIh11" style="-webkit-transform: rotate(0.00rad); border: none; transform: rotate(0.00rad);" width="410" /></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Mikä se on, joka tukee ihmisenä kasvamista sekä edistää demokraattisen yhteiskunnan jäsenyyden ja kestävän elämäntavan edellyttämää osaamista? Mikä se on, joka rohkaisee oppilaita tunnistamaan oman erityislaatunsa, omat vahvuutensa ja kehittymismahdollisuutensa sekä arvostamaan itseään?</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Melkoinen arvoitus. Lainaus on uudesta </span><a href="http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/perusopetus" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">opetussuunnitelmasta</span></a><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">, ja viittaa perusopetuksen tavoitteisiin. Arvoituksellista ei toki ole se, että kyseisiä asioita tavoitellaan - arvoituksellista on se, </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">miten</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Voisi kuvitella, että kukin aika asettaa omat tarpeensa ja päämääränsä. Mutta itse asiassa nuo tarpeet ja päämäärät pysyvät yllättävänkin samoina. Olemme aina asettaneet arvoja ja päämääriä, pohtineet moraaliamme, tavoitelleet sivistystä, ja jokseenkin aina hakeneet suhteellisen samoja yleviä asioita: hyvyyttä, empatiaa, ymmärrystä, ajattelukykyä, uskallusta, kehittymistä. Sen sijaan keinot näiden tarpeiden saavuttamiseen on saatettu nähdä hyvinkin erilaisina. Historiallisesti keinoina on voitu nähdä kunniallisuus ja rohkeus tai yhtä hyvin tottelevaisuus, joskus joutilaisuus ja toisinaan taas tehokkuus. Juuri keinot, päämäärien saavuttamisen rakennuspalikat, ovat se uhri matkalla kohti määränpäätä, joihin kulloinenkin maailmantila tekee jäljen. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Uusi opetussuunnitelma esittelee laaja-alaiset osaamistavoitteet keinoinaan päämäärien saavuttamiseksi. Nämä osaamistavoitteet ovat osittain saaneet pohjansa aiemmista opetussuunnitelmista, mutta ovat osittain uudistetut ja osittain nykyaikaan synnytetyt. Puhutaan siis osaamisista - niistä konkreettisista osa-alueista, joita kannattelemalla perusopetuksen tavoitteisiin päästään tänä päivänä, tässä ajassa ja maailman tällä tavoin nyt toimiessa.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Osaamiset ja uusi yleissivistyskäsitys</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Aloitin itse tammikuun alussa uudessa työpaikassa Jyväskylän yliopistossa matematiikan didaktiikan yliopisto-opettajana. Minut palkattiin, koska olin tehtävään riittävän pätevä ja muutoin sopiva. Tarvitsin tehtävään työllistyäkseni tiedollisen (ja osittain taidollisenkin) koulutuksen sekä kokeneisuuden. Siis sisällöllisen osaamisen, jota ilman en selviäisi työtehtävistäni. Mitä muuta olen tarvinnut uudessa työtehtävässäni?</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Työhöni kuuluu itsenäinen asioista selvän ottaminen jo aiemman tiedollisen osaamisen täydentämiseksi. Tietynlainen ajan hermolla pysyminen. Tältä pohjalta teen tuntisuunnitelmani ja jatkan tutkimustyötäni. Ei kuitenkaan riitä “tietää” tai “saada lisää tietoa”, tietoa tulee myös käsitellä ja aiempaa ajatteluaan korjailla. Mikä on relevanttia? Mistä ja miten löydän tarvitsemani tiedon? Mikä on tärkeää opettajaopiskelijoideni tulevaisuuden kannalta? Entä mikä on syytä käsitellä “kuumana aiheena”, vaikka turhanakin, ja miten tiedän, mikä milloinkin kuohuntaa aiheuttaa? Miten problematisoin hankkimaani tietoa? Miten saisin opiskelijani problematisoimaan sitä? Ja ennen kaikkea: mistä tiedän, mitä on syytä problematisoida? Ilmiselvästi tarvitsen työssäni tiedollisen osaamiseni lisäksi </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">ajattelua ja oppimaan oppimista</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> (opetussuunnitelman laaja-alainen osaamistavoite L1), mutta kiinteästi lisäksi </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">monilukutaitoa </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">(L4) ja </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">tieto- ja viestintäteknologista osaamista</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> (L5). Ajattelu ja oppimaan oppiminen on pysynyt ihmiskunnan keinovalikoimassa pitkään, kenties aina. Sen sijaan monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen ovat nykypäivän keinoja, osaamisia, joita ilman ajattelu ja oppimaan oppiminenkaan ei kattavasti kehity. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kaikki opiskelijani eivät ole samanlaisia. Jopa yhdeksännen polven keskisuomalaisittain puhuvien tilanteissa ja taustoissa on suuria eroja. Joku väittelee samanaikaisesti tohtoriksi toisesta aineesta, toinen on kotona kahden kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Millaisia eväitä kukin tarvitsee? Asetanko kaikille prikulleen samat raamit, vaatimukset ja aikataulut? Kun en, miten toimin, jotta kaikki kokevat tulleensa kohdelluksi oikeudenmukaisesti? Onko kaikilla samat materiaaliset resurssit? Onko jollakulla vammoja? Pitkäaikaissairauksia, diagnooseja? Entä he, jotka </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">eivät </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">puhu keskisuomalaisittain murtaen, ja joiden keskuudesta löytyy sama varianssi kuin yhdeksännen polven keskisuomalaisten? Kun tarvitsen työssäni</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> kulttuurista osaamista, vuorovaikutusta ja ilmaisua </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">(L2) en tarvitse sitä siksi, että osaisin selittää kielen kanssa kamppailevalle maahanmuuttajalle oppisisältöjä riittävän hitaasti ja kovalla äänellä. Tarvitsen sitä ymmärtääkseni koko ihmisyyden moninaisuuden sekä kohtaamisen todellisen olemuksen. Kulttuurinen vuorovaikutus ja ilmaisu ei korostu keinovalikoimassa tänä päivänä pelkästään sen vuoksi, että maailma on globalisoitunut ja monikulttuuristunut, vaan ennen kaikkea siksi, että olemme alkaneet ymmärtää toisemme yhä enemmän yksilöinä massoina käsittelyn sijasta. Arvoihimme kuuluu vapaus, kohtaaminen sekä tasa-arvoinen mahdollisuuksien takaaminen. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu on osaamista, jota tarvitaan tänä päivänä jokaisessa kohtaamisessa. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kun teen työtäni, olen koko ajan minä. Tämä itsestäänselvyys pitää sisällään sen, etten voi irrottautua työskennellessäni oikeastaan mistään, mitä elämässäni on tuolla hetkellä käynnissä. Kun aloitin uuden työn, olin yksityiselämässäni suoranaisessa lingossa. Olin juuri saanut väitöstyöni valmiiksi ja valmistelin väitöstilaisuutta, väitöskirjan painoa, tilavarauksia ynnä muuta. Olin myös juuri eronnut pitkästä liitosta - sovittelin lastemme uudenlaisia elämisjärjestelyjä sekä omaa päätäni ja sydäntäni kokonaan uudenlaisille paikoille. Kaikessa tärkeä siskoni oli saanut työn ulkomailta, eikä ollut arjen apuna ja henkisenä tukena muutoin kuin virtuaalisesti. Koska edellinen työsuhteeni oli ollut loppumaisillaan, tuntui uuden työn saanti lähestulkoon lottovoitolta. Työni oli lisäksi juuri sitä, mitä halusin, ja tunsin itseni todella tervetulleeksi uuteen työyhteisöön. Kaiken tämän keskellä tarvitsin kuitenkin enemmän kuin koskaan kykyäni</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> itsestä huolehtimiseen ja arjen taitoihin</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> (laaja-alainen osaamistavoite 3). Miten kaikki organisoidaan? Miten järjestelen asiat hyvässä yhteistyössä kaikkien osapuolien kanssa samanaikaisesti sydäntäni paikkaillen? Millaiseksi rakennan päiväni, miten jaksotan kaiken, miten saan pidettyä huolta itsestäni, mistä saan tarvittaessa apua? Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot on osaamisen laji, jota ihmiskunta on tarvinnut keinovalikoimassaan aina. Tänä päivänä se korostuu erityisesti siksi, ettei enää ole tarvetta kaatua vastoinkäymisten alle. Uusia tilaisuuksia tulee, alusta voi aloittaa, menneisyyden ei tarvitse antaa määrätä loppuelämää. Nykyaikana korostuu myös tarjonta, sillä mahdollisuuksia vastoinkäymisistä selviämiseen on enemmän kuin koskaan. Kunhan vain tietää edes suurin piirtein mitä tehdä, löytää ammennettavaa liikkumisen ihmeellisestä voimasta, luonnosta, kulttuurista, ystävistä, perheestä sekä lähes rajattomasta avun, ohjeistusten ja asiantuntija-artikkeleiden tarjonnasta.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Saamani uusi työ on määräaikainen. Määräaikaisuus, jos mikä, on tätä päivää. Vaikka nyt voin useamman vuoden ajan keskittyä juuri tähän työtehtävään, en voi unohtaa seuraavan askeleen hauduttamista. Koska minulla on osaamista </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">työelämätaidoissa ja yrittäjyydessä</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> (L6), voin työni ohella rakennella hiljalleen oman yritykseni perustaa ja juurruttaa omaa työminääni yhä vahvemmaksi ja verkostoituneemmaksi. Tämä pitää sisällään sen, että työnsä tekee hyvin, kehittyy siinä ja lisäksi kehittää sitä. Näin tulisi tosin toimia jokaisen silloinkin, kun mitään seuraavaa askelta uralla ei varsinaisesti tarvitse suunnitella - jokapäiväisen arjen sietäisi sisältää uusien askeleiden orientoimista yleisen kehittymisen ja paremmin tekemisen nimissä. Erityisesti opettajankouluttajana, työssä, jossa rakennetaan perustaa tulevien sukupolvien sivistykselle ja hyvän elämän rakennukselle, koen tarpeelliseksi kehittää jatkuvasti asioita siihen suuntaan, että nykypäivän keinovalikoima juurtuisi uusiin opettajiin, ja näin leviäisi heidän mukanaan yhä laajemmalle. Työelämätaidot ja yrittäjyys on ollut osaamisalueena tarpeen jo pitkään, mutta haluttaessa lisätä soppaan vaikuttavuus ja todellinen kehitys, tarvitaan pariksi </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> (L7). Viimeksi mainittuun on tänä päivänä kenellä hyvänsä suuremmat mahdollisuudet kuin koskaan ennen. Linkitetään tähän vielä aiemmin mainitut tieto- ja viestintätekninen osaaminen, monilukutaito, ja jotta osuttaisiin oikeisiin maaleihin, myös ajattelu ja oppimaan oppiminen. Näillä osaamisilla varustettu henkilö tekee halutessaan maailmaan haluamansa muutoksen, kunhan vain muistaa pitää huolen itsestään - osaamiset kiertyvät toisiinsa ja ovat mainio, kokonaisvaltainen paketti ihmiskunnan päämäärien saavuttamiseen tämän päivän vaatimuksiin sovitettuna.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Päämäärä ja konkretia</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Opetussuunnitelmassa esitellään konkreettisia oppiainekohtaisia toimenpiteitä, joiden avulla päästään kiinni laaja-alaisiin osaamistavoitteisiin ja sitä kautta varsinaisiin ylempiin päämääriin. Esimerkiksi matematiikan kohdalla tavoitteisiin ei helposti päästä kiinni oppikirjakeskeisellä perinteisellä opetuksella. Oppimiseen on saatava mukaan aiempaa enemmän keskustelua ja yhdessä pähkäilyä. Tällä tavoin sisällöille löytyy muitakin merkityksiä kuin opettajan tai oppikirjojen tarjoamat, ja ymmärrys kehittyy tiedon rakentuessa oman ajattelun avulla. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Harjoittelimme opettajaopiskelijoideni kanssa matematiikan tunnin rakentamista siten, että oppikirjatehtävien toisteisen laskemisen sijasta yhdellä tunnilla käsiteltäisiinkin vain yksi tehtävä, joka olisi riisuttu aivan kaikesta, minkä tehtävästä voi riisua. Esimerkiksi sen sijaan, että oppilas laskisi 30 eri variaatiota tehtävästä “</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Maija menee kauppaan ja ostaa kahdeksan kynää. Yksi kynä maksaa 1,60 euroa. Maijalla on 20 euroa. Paljonko Maijalle jää rahaa?</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">” opettaja kysyisikin: “</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Maija ostaa kyniä. Paljonko hänelle jää rahaa?</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">”. Se kysymys tai ne kysymykset, jotka itsellesi nousevat jälkimmäisen kysymyksen luettuasi, ovat ne samat, jotka nousevat oppilaille. Ja oppilaat todella kysyvät ne, passiivisen vastaanottamisen sijaan. Syntyy toivottua keskustelua - kukin voi laskea omilla luvuillaan - tulee variaatioita - tulee kenties puhe oppilaiden viikkorahoista, kotien budjeteista (minkä ei tarvitse olla tabu) tai siitä, millaisia kyniä kukin mieluiten ostaa - oppiminen henkilökohtaistuu, linkittyy todellisuuteen, on innostavampaa, ja tarve mekaaniseen toistoon vaihtelevien lukujen kautta syntyy luonnostaan, ei oppikirjan määräämänä. Kaiken lisäksi ratkaisujen oikeellisuus täytyy päätellä itse. Teknologiaa pääsee hyödyntämään luontevasti kynien hintoja googlaillessa. Ehkä jostain löytyy paljoustarjous - hinta riippuukin ostomäärästä, ja päästään ihan toiseen matematiikan käsitteeseen kiinni. Oppiainerajoja saa kätevästi ylitettyä, ostoksistahan voi laatia vaikka hienosti visualisoidun elektronisen kauppakuitin. Yksi oppitunti kuluu kätevästi yhden kysymyksen taktiikalla ja opettajan työmäärä parhaimmillaan kevenee (kannattaa katsoa aiheeseen liittyvä mainio </span><a href="https://www.ted.com/talks/dan_meyer_math_curriculum_makeover#t-680319" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">video</span></a><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">, jonka ideaa voi hyödyntää monessakin oppiaineessa).</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Opetussuunnitelmaan laadittujen laaja-alaisten osaamistavoitteiden voi hyvällä syyllä uskoa olevan oikea keinovalikoima perusopetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi tämän päivän vaatimukset huomioiden. Mukana on niitä ihmisyyteen liittyviä peruselementtejä, joita yksilöt ovat tarvinneet kaikkina aikoina, sekä uudenlaisia elementtejä, joita ilman tämän päivän ja tulevaisuuden yhteiskunnassa eivät voi juurevammatkaan elementit täydellä voimallaan kukoistaa. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Mistä lisätietoa?</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Otavan opiston OPS-hautomohanke ja Suunta-tiimi auttavat ajankohtaisten haasteiden kohtaamisessa. Hankkeiden kautta tulossa aiheeseen liittyen muun muassa:</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<ul style="margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<li dir="ltr" style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; list-style-type: disc; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"><div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Mitä työelämässä oikeasti tehdään ja millaisia osaamisia siellä tarvitaan? Seuraa OpeTET-hanketta </span><a href="http://www.oppiminen.fi/opetet/" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">http://www.oppiminen.fi/opetet/</span></a></div>
</li>
<li dir="ltr" style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; list-style-type: disc; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"><div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Maaliskuussa tulossa avoin koulutus teemalla “Osaamiset, teemaopinnot ja arviointi”. Lisätietoa kevään mittaan osoitteessa </span><a href="http://www.oppiminen.fi/koulutuksetjatapahtumat/" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">http://www.oppiminen.fi/koulutuksetjatapahtumat/</span></a></div>
</li>
<li dir="ltr" style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; list-style-type: disc; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"><div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kannattaa seurata myös kokonaisuudessaan sivustoa </span><a href="http://www.oppiminen.fi/" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">www.oppiminen.fi</span></a><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">, jonne päivittyy kattavaa koulutustarjontaa sekä ajankohtaisia vinkkejä ja asiantuntija-artikkeleita. </span></div>
</li>
</ul>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b><br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Hankkeiden aiempia tuotoksia aiheeseen liittyen:</span></div>
<ul style="margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<li dir="ltr" style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; list-style-type: disc; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"><div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Näkökulmaa tulevaisuuden vaikutuksesta oppimiseen </span><a href="http://www.oppiminen.fi/2013/02/tulevaisuus-haastaa-oppimisen/" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">http://www.oppiminen.fi/2013/02/tulevaisuus-haastaa-oppimisen/</span></a></div>
</li>
<li dir="ltr" style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; list-style-type: disc; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"><div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">OPS-Webinaari opetussuunnitelman uusista tavoitteista </span><a href="https://www.youtube.com/watch?v=iXc2EwaiB_s" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">https://www.youtube.com/watch?v=iXc2EwaiB_s</span></a></div>
</li>
<li dir="ltr" style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; list-style-type: disc; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"><div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Miten osallistaa vanhempia tavoitteiden ja uusien keinojen hahmottamiseen? </span><a href="http://www.oppiminen.fi/2015/11/koulu-muuttuu-tiedetaanko-kotona/" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">http://www.oppiminen.fi/2015/11/koulu-muuttuu-tiedetaanko-kotona/</span></a></div>
</li>
<li dir="ltr" style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; list-style-type: disc; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"><div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Miten ilmiöpohjaisuudella saadan konkretiaa tavoitteiden saavuttamiseen </span><a href="http://www.oppiminen.fi/2015/04/jalansijaa-tulevaisuuden-osaamiselle/" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">http://www.oppiminen.fi/2015/04/jalansijaa-tulevaisuuden-osaamiselle/</span></a></div>
</li>
<li dir="ltr" style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; list-style-type: disc; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"><div dir="ltr" style="line-height: 1.656; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kartoitusta tavoista hahmottaa koulun tulevaisuutta </span><a href="http://www.oppiminen.fi/2015/05/kaunokirjalliset-tekstit-taydentavat-tutkimusta-koulun-tulevaisuudesta/" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-family: Calibri; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">http://www.oppiminen.fi/2015/05/kaunokirjalliset-tekstit-taydentavat-tutkimusta-koulun-tulevaisuudesta/</span></a></div>
</li>
</ul>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b><br />
<br /><br /><br /><br /><br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/10014192965025673526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-53649861047061678602016-01-21T11:00:00.000+02:002016-01-21T12:21:50.204+02:00Ne, joita ei kiusattu<meta name="author" content="Antti Värtö">
<meta name="keywords" content="peruskoulu, koulu, AVAINSANA">
<body>
<i>Kirjoittanut Antti Värtö </i>
<p>
I.
<p>
Julkisuuden henkilöt usein kertovat mielellään iltapäivälehdissä, kuinka he onnistuivat vaikeuksista huolimatta nousemaan menestykseen.<br />
<br />
Lehdissä ei kuitenkaan ole tarinoita siitä, kuinka joku yritti nousta menestykseen, mutta vaikeudet olivat lopulta ylivoimaisia. Me emme kuule näitä tarinoita, koska niiden kokijat eivät ole menestyneitä. Heitä ei ikinä haastatella. He eivät välttämättä edes tiedä, olivatko he oikeasti lähellä menestystä vai eivät.<br />
<br />
Tämän takia monille jää mielikuva, että jos vain yrittää, niin aina lopulta onnistuu. Emme kuule tarinoita ihmisistä, jotka yrittivät ja epäonnistuivat. Tätä kutsutaan <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Survivorship_bias">selviytyjäharhaksi</a>.<br />
<br />
<br />
II.<br />
<br />
Kiusaamisen vastaisia ohjelmia haukutaan usein. Esimerkiksi sivustolla <a href="http://pahakoulu.fi/">Paha koulu</a> toistetaan moneen kertaan, ettei Suomessa yleisesti käytetty KiVa Koulu -ohjelma toimi.<br />
<br />
Mutta todellisuudessa kiusaamisen vastaiset ohjelmat ovat tehokkaita. <a href="http://www.vakivallanvahentaminen.fi/fi/index/hyviakaytantoja/koulukiusaaminenja-vakivalta/kivakoulu.html">Ne vähentävät kiusaamista n. 20%</a>. KiVa-koulu toimii tavoitteensa mukaan: se vähentää kiusaamista selvästi. Ohjelma on otettu käyttöön ympäri maata, ja tulokset ovat vaikuttavat: kiusaamista kokeneita oppilaita oli <a href="http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/koulukiusaaminen-on-kaantynyt-selvaan-laskuun/2022828?pwbi=052fc16058ae52bf3b629e114ea604e3">vuonna 2009 16,5 prosenttia, mutta vuonna 2014 enää 12,8 prosenttia</a>.
<p>
Nopeasti katsottuna tulos ei näytä kummoiselta: Kiusattujen määrä väheni vain 3,7 prosenttiyksiköllä. Mutta Suomen peruskouluissa on 546 000 oppilasta. 90% kouluista kuuluu KiVa-ohjelmaan, joten niissä on karkeasti arvioituna noin 500 000 oppilasta.
<p>
Se tarkoittaa, että KiVa-koulun ansiosta 18 500 oppilasta vältti kiusaamisen.
<p>
18 500 oppilasta ei ole ihan pieni luku. Mutta me emme kuule heidän tarinoitaan.
<p>
Yksikään kevätjuhlapuhe ei ala: "Minua ei kiusattu, koska meidän koulussamme oli KiVa Koulu". Miten voisi alkaa? Eivät nämä 18 500 ihmistä edes tiedä, että ilman kiusaamisen vastaista ohjelmaa he olisivat joutuneet kiusaamisen kohteeksi.<br />
<br />
Tässä on sama efekti kuin selviytyjäharhassa: tällä kertaa tosin kuulemme vain niiden tarinat, jotka eivät selviytyneet.<br />
<br />
III.
<p>
64 000 on vielä isompi luku kuin 18 500. 12,8% oppilaista joutuu KiVasta huolimatta edelleen kiusatuksi: se tarkoittaa 64 000 oppilasta.<br />
<br />
Näiden 64 000 oppilaan kokemukset vaihtelevat "kurjasta" "kammottavaan". Kiusaamisen vastaisista toimista huolimatta heitä kiusataan. Heidän näkökulmastaan KiVa ei toimi.<br />
<br />
Heidän tarinansa me kuulemme, ja ne ovat hirveitä tarinoita.<br />
<br />
Mutta on olemassa muitakin prosentteja kuin 0 ja 100. Emme voi tuomita ohjelmaa epäonnistuneeksi, mikäli se ei poista ongelmaa kokonaan.<br />
<br />
Turvavöiden käyttö jopa puolittaa riskin kuolla auto-onnettomuudessa - mutta edelleen yli 200 ihmistä kuolee kolareissa joka vuosi pelkästään Suomessa.<br />
<br />
Ovatko turvavyöt siis epäonnistuneet?<br />
<br />
<br />
IV.<br />
<br />
Samoin kuin liikenneturvassa, myös kiusaamisessa tavoitteena on saavuttaa nolla tapausta: ei yhtään liikennekuolemaa, ei yhtään kiusaamistapausta.<br />
<br />
Emme saa jäädä lepäämään laakereillamme ja kuvitella, että olemme nyt tehneet kaiken voitavamme, kun meillä on tämä KiVa Koulu. Eivät autoinsinööritkään lakanneet kehittämästä turvalaitteita sen jälkeen, kun he olivat keksineet turvavyöt.<br />
<br />
Meidän pitää seuraavaksi kehittää kiusaamisen airbagit.
<p>
Mutta on turha sanoa, etteivät nykyiset järjestelmät "toimi". Ne eivät ole poistaneet kaikkea kiusaamista, mutta olemme menneet eteenpäin. Olemme saavuttaneet jo paljon. Emme kaikkea, emme ehkä edes tarpeeksi - mutta siitä huolimatta paljon.<br />
<br />
Muistetaan iloita niiden ihmisten puolesta, jotka säästyivät. Jotka eivät ikinä joutuneet kiusaamisen kohteiksi, koska koulussa oltiin sitouduttu kiusaamisen vastaiseen työhön.<br />
<br />
Heidän tarinoitaan ei kukaan kerro. Mutta ne ovat onnellisia tarinoita.
</body>Antti Värtöhttp://www.blogger.com/profile/01244478262990869942noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-15811416405667043122016-01-07T11:00:00.000+02:002016-01-07T11:00:14.032+02:00Turha itkeä, kun kännykkä on jo kädessä<i>Kirjoittanut Antti Värtö.</i><br />
<br />
I.<br />
<br />
On yksi asia vastustaa muutoksia, koska ei ole varma, ovatko muutokset hyviä. <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/04/konservatiivi-ei-ole-kirosana.html">Tämä voi olla vain järkevää varovaisuutta</a>.<br />
<br />
Mutta on toinen asia sulkea haka, kun hevoset ovat jo karanneet.<br />
<br />
Opetushallitus laati luonnoksen järjestyssäännöistä koko Suomeen. OPH:ssa koettiin ongelmaksi, että säännöt vaihtelevat koulusta toiseen niin paljon, eivätkä kaikkien koulujen säännöt noudata edes lakia.<br />
<br />
OAJ antoi <a href="http://www.oaj.fi/cs/oaj/doc/OPH_ohjeellinen%20j%C3%A4rjestyss%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6malli%20kunnille.pdf">omat kommenttinsa järjestyssääntöluonnokseen</a> (PDF). Yleisesti ottaen OAJ piti OPH:n sääntöideoita ihan hyvinä mutta halusi laajentaa opettajien valtaa oppilaiden suhteen. Tätähän OAJ tekee: yrittää saada opettajille niin paljon valtaa kuin mahdollista. Tähän asti siis kaikki menee odotusten mukaan.<br />
<br />
Ja sitten päästiin kohtaan "Tietokoneen, matkapuhelinten ja muiden mobiililaitteiden käyttö". Siinä kohdassa OPH oli kirjannut, ettei ole koulun asia, mitä laitteita oppilaat käyttävät välitunneilla. OAJ oli eri mieltä:
<br />
<blockquote>
Asetuksen mukaan oppitunti on siis 60 minuuttia, josta vähintään 45 minuuttia on käytettävä opetukseen. Enintään 15 minuutin pituinen sisällöllisesti määrittämätön osa oppituntia, jota yleisesti nimitetään välitunniksi, ei ole oppilaan vapaa-aikaa.</blockquote>
Näin ollen koulu voi kieltää oppilailta kännykän käytön myös <strike>välitunnilla</strike> eikun siis "enintään 15 minuutin sisällöllisesti määrittelemättömänä aikana oppituntia".<br />
<br />
OAJ on varmaan oikeassa. Niin epäilemättä voikin. Paperilla.<br />
<br />
<br />
II.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH_HnlEOwVZWTfue_xKO9n9XKc5hDDhFm0X_aKX1v72WyjiXOroIMyVhRNx923LkyH9NrNXMdpRwYJBxmr9NSAdAryIJ1L5F26hZOgQyar764HJXYtnaRIg6YeGAqHM5FGUy_nODHX_RNY/s1600/Working+Man.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH_HnlEOwVZWTfue_xKO9n9XKc5hDDhFm0X_aKX1v72WyjiXOroIMyVhRNx923LkyH9NrNXMdpRwYJBxmr9NSAdAryIJ1L5F26hZOgQyar764HJXYtnaRIg6YeGAqHM5FGUy_nODHX_RNY/s200/Working+Man.jpg" width="140" /></a></div>
<br />
Neuvostoliitossa ei ollut työttömyyttä. Työttömyys oli erikseen kielletty. Näin ollen kaikki, jotka eivät olleet jostain syystä töissä, olivat vain irtolaisia. Ongelma ratkaistu.<br />
<br />
Monia ongelmia voi näennäisesti ratkaista antamalla määräys, että ongelmaa ei ole olemassa.<br />
<br />
<a href="http://tieku.fi/luonto/5-huippuvuorten-erikoisuutta">Huippuvuorten Longyearbyenissä kuoleminen on kielletty</a>. Kansanedustajat! Miten saatoitte unohtaa näin olennaisen säädöksen Suomen rikoslaista?<br />
<br />
<br />
<br />
III.<br />
<br />
Tunnen tavallaan sympatiaa OAJ:n lausuntojen kanssa. Elämä opettajana olisi niin monella tavalla helpompaa, jos oppilailla ei olisi kännyköitä. NIIN MONELLA TAVALLA.<br />
<br />
Kännykät aiheuttavat jatkuvaa häiriötä tunneilla. Niistä on myös haittaa tuntien ulkopuolella. Kiusaaminen on siirtynyt kännyköiden myötä ihan uudelle tasolle, ilmeisimmän esimerkin mainitakseni.
Jos kännykät voisi oikeasti saada pois koulusta, olisi se ihanaa.<br />
<br />
Mutta on turha potkia tutkainta vastaan. Kännykät eivät katoa sillä, että määräämme ne pois. Ei nykyisinkään kännyköitä saisi käyttää oppitunnilla, mutta jotenkin kummasti niitä silti räplätään jatkuvasti.<br />
<br />
Jos koulussa olisi kännykkäkielto myös välituntisin, eivät oppilaat jättäisi kännyköitään kotiin. He käyttäisivät niitä salaa. Opettajat joutuisivat sitten valvomaan silmä kovana, ettei välitunnilla vain pelata Clash of Clansia, vaikka ehkä muutakin tekemistä olisi. Aina välillä <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/11/armon-ja-oikeuden-koydenveto.html">rankaisisimme satunnaisesti kiellon rikkomisesta kiinnijääneitä</a> ja opettaisimme oppilaat suhtautumaan opettajiin vihollisina. Tämä olisi lose-lose-tilanne: kaikkien olosuhteet vain huonontuisivat, ilman mitään mainittavaa hyötyä.<br />
<br />
Hävittyjen taisteluiden jatkaminen ei ole ainoastaan turhaa: se on haitallista.<br />
<br />
Meidän on vain parempi hyväksyä, että oppilailla on kännyköitä. Voimme yrittää opettaa heitä käyttämään laitteitaan myös hyödyllisesti. Tunneilla oppilaita voi patistaa etsimään tietoa netistä, ottamaan kuvia kamerallaan erilaisista opetukseen liittyvistä ilmiöistä ja jakamaan ideoitaan somessa. Ja niin edelleen. <a href="https://www.facebook.com/group.php?gid=237930856866">FB-ryhmä TVT opetuskäytössä</a> on täynnä ideoita, miten oppilaiden mobiililaitteita voi hyödyntää oppitunneilla.<br />
<br />
Eivät ongelmat siitä katoa. Itse yritän hyödyntää oppilaiden omia laitteita tunneillani niin paljon kuin mahdollista, mutta samalla hyväksyn sen, että viihdekäyttöä tulee aina olemaan enemmän kuin hyötykäyttöä. Koska viihde on, no, viihdyttävämpää kuin opetus. Mutta eivät ongelmat katoa sanomalla, etteivät oppilaat saa käyttää kännyköitä koulussa.<br />
<br />
Karannutta henkeä ei saa takaisin pulloon.<br />
<br />
Sen kanssa pitää vain oppia elämään.Antti Värtöhttp://www.blogger.com/profile/01244478262990869942noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-35160982553852358052016-01-03T18:10:00.001+02:002016-01-03T18:10:15.939+02:00Open uudenvuodenlupaukset<i>Kirjoittanut Laura Tuohilampi</i><br />
<br />
Luin lehdestä jonkun tutkineen, että kunhan tekee vain yhden uudenvuodenlupauksen, sen saa pidetttyä 85 prosentin todennäköisyydella. <a href="http://yle.fi/uutiset/kalenteroi_ja_aikatauluta_uudenvuodenlupaus/7710502">Ylen artikkelissa</a> puolestaan elämäntapavalmentaja kehottaa kohtuullisiin lupauksiin, joiden onnistumisen saa varmennettua konkreettiset muutokset kalenteriin aikatauluttamalla (katso myös Antin <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2014/12/on-muutoksen-aika.html">vinkit onnistuneen muutoksen tekoon</a>).<br />
<br />
Mitä opettaja voisi luvata opetustaan tai elämäänsä parantaakseen? Jos lähdetään siitä, että kannattaa tehdä vain yksi lupaus, täytyy ensin valita, hakeeko jotain omaa tilannettaan muokatakseen, vai lähteekö sen sijaan jakamaan hyvää ympärilleen. Alla viisi vaihtoehtoa kummastakin kategoriasta. Valitse itsellesi mieluisin lupaus tai haasta itsesi jollakin, minkä olet kokenut aiemmin vaikeaksi. Pidä lupauksestasi kiinni - ainakin 85 % ensi vuodesta!<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: x-large;">Uutta elämään</span></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXAWTURfeeB7ODcZEDY5CdzLuNa6RtszfLGl_uBrxqKHQCzwG98jc2NghsDAC12Jq1l9BEwClowycbGPNdefeEBauZc44rDb6UucMG0vozI7tYSsXHVKR7_WhLsUZQ1E_1ODFE9DgjtZAD/s1600/kahvikuppi.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXAWTURfeeB7ODcZEDY5CdzLuNa6RtszfLGl_uBrxqKHQCzwG98jc2NghsDAC12Jq1l9BEwClowycbGPNdefeEBauZc44rDb6UucMG0vozI7tYSsXHVKR7_WhLsUZQ1E_1ODFE9DgjtZAD/s400/kahvikuppi.jpeg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<ul>
<li>TVT tutummaksi. Tee konkreettinen teko, joka lisää TVT:n tuntemustasi. Voit esimerkiksi opetella <a href="http://koodiaapinen.fi/">koodaamista</a>, hyödyntää kouluun hankittuja padeja viisi kertaa jollakin uudella tavalla lukukauden aikana, osallistua TVT-koulutukseen tai etsiä ja lukea viisi tekstiä TVT:n hyödyntämisestä opetuksessa.</li>
<li>Uusi OPS. Lue ajatuksella <a href="http://www.oph.fi/ops2016/perusteet">uusi OPS</a> alusta loppuun (ainakin yleiset osat ja omat vuosiluokkasi / aineesi). Tee konkreettinen muutos opetuksessasi lukemasi pohjalta.</li>
<li>Loppu yksintekemiselle. Hyödynnä kollegoitasi tai verkon mahdollisuuksia opetusideoiden ammentamiseen, osallistu <a href="http://www.oppiminen.fi/opetet/">OPE-TETiin</a> tai etsi itsellesi vertaismentori <a href="https://www.facebook.com/groups/1529505493953844/">Kimppaopetus</a>-sivustolta. </li>
<li>Ote arviointiin. Arviointi on yksi eniten kysymyksiä herättävistä aiheista kouluissa tällä hetkellä. Katso Opetushallituksen Irmeli Halisen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=w6exy5Spitk">video</a> aiheesta tai lue Opetushallituksen sivuilta <a href="http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/perusopetuksen_oppilaan_arviointi/arviointi_oppimisen_tukena">teksti</a> arviointii liittyen. Päättäkää käsitellä arviointia koulussanne joko opettajainkokouksessa tai vapaamuotoisemmin kollegoiden kanssa. Kirjatkaa ylös, mikä aiheuttaa pohdintaa ja etsikää ratkaisuja yhdessä. Tehkää konkreettisia päätöksiä (välttäkää yleisluonteisia linjanvetoja). Apuna voi käyttää esimerkiksi uuden OPSin ympärille rakennettua <a href="http://proedugo.fi/ops-pakka/">OPS-pakkaa</a>, joka jo löytyykin monesta koulusta. </li>
<li>Inspriraatiokanavat. Etsi vaivoja säästämättä itsellesi viisi täysin uutta inspiraation lähdettä. Tutustu niin suomen- kuin muunkin kielisiin blogosfääreihin, perehdy opetusalan kirjatarjontaan, tutustu opetusalan tutkimuksiin tai etsi itsellesi viisi uutta esikuvaa, joiden työtä voit seurata. Älä epäröi ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä kysyäksesi lisää! </li>
</ul>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: x-large;">Hyvää ympärille</span></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk8Ziyqq4pMOShn3z0bVNDVLcSIWSE4cxolImJRs08g32QqarxKOHTT77XB9HuEM-N08bkpM5-RFJIzRnAMIWA417hPNkZFHLxDOn-VUWcSdkEj7Glh_uiAHPpIzFRlLdETDsCb8CC4EbO/s1600/pirtelo%25CC%2588t.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk8Ziyqq4pMOShn3z0bVNDVLcSIWSE4cxolImJRs08g32QqarxKOHTT77XB9HuEM-N08bkpM5-RFJIzRnAMIWA417hPNkZFHLxDOn-VUWcSdkEj7Glh_uiAHPpIzFRlLdETDsCb8CC4EbO/s400/pirtelo%25CC%2588t.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<ul>
<li>Osaaminen jakoon. Etsi tapa, jolla voit antaa omaa osaamistasi tai ideoitasi muidenkin käyttöön. Perusta blogi tai Facebook-ryhmä, järjestä tapahtuma, kirjoita artikkeli, kuvaa opetusvideo tai jaa opetusmateriaalia.</li>
<li>Some-käytös kohdilleen. Osallistu keskusteluihin, kommentoi ja anna palautetta. Pidä aina <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/11/toisen-todellisuus-ei-aukea-tappelemalla.html">keskustelun taso korkealla</a>. Anna tunnustusta tekijöille, joita arvostat. Voit harjoitella arviointia ja palautteenantoa myös oppilaiden kanssa pohtien, kenelle haluaisitte antaa kannustavaa palautetta ja miten sen tekisitte. Mikä kannustaa jatkamaan hyvää työtä? Millaisia tekoja kuka tahansa voi tehdä tsempatakseen toisia entistä parempiin tekoihin?</li>
<li>Oppilaan kohtaamisen uudet ulottuvuudet<b>. </b>Jos sinulla on oppilas, joka on jäänyt etäiseksi, tee päätös asian korjaamisesta. Älä odota kaiken muuttuvan täydelliseksi, mutta tee selkeä teko, jonka oppilas huomaa ja tunnistaa. Jos olet vältelllyt oppilaiden osallistamista opetuksen suunnitteluun, anna heille vapaat kädet viiden oppitunnin suunnitteluun lukukauden aikana. Anna oppilaille tavoitteet, mutta muuten älä ohjaa, älä kontrolloi, äläkä odota täydellisyyttä. Anna oppilaiden kokeilla, erehtyä ja yrittää uudeellen ainakin tuon viisi kertaa. Voit kohdata oppilaita myös oman koulusi ulkopuolella. Hankkikaa oma-aloitteisesti kummiluokka kehittyvästä maasta tai keksikää muu tapa, jolla voitte jakaa osaamistanne muualle maailmaan. </li>
<li>Ilo irti Veso-päivistä. Vaikka vesoilu voi joskus tuntua ajanhukalta tai samojen asioiden läpikäymiseltä uudelleen ja uudelleen, on se kuitenkin yksi tapa tarjota opettajielle aikaa ja mahdollisuuksia opetuksensa päivittämiseen. Tule jokaiseen vesoon pirteänä, jaksa kuunnella kouluttajien puheet ja etsi sieltä ne kultahiput, joiden avulla voit nähdä opetuksesi uudessa valossa. Älä sure, vaikka noita kultahippuja olisi vähän, iloitse yhdestäkin. Nauti kollegoidesi seurasta, esitä hyviä kysymyksiä, rentoudu, juo hyvät kahvit ja kirjaa ylös, mitä päivän aikana tulit ajatelleeksi. </li>
<li>Huolenpito yhteisöstä. Tämä on klassinen "anna minulle rohkeutta, tyyneyttä ja viisautta" -tyyppinen lupaus. Tee omalta osaltasi rohkeasti ne teot, joita yhteisösi vaatii tullakseen yhä paremmaksi. Ole tyynesti murehtimatta niitä asioita, joille yhteisönne ei mahda mitään. Ja ole viisas erottaaksesi nämä asiat toisistaan: kaikki eivät ajattele kuten sinä, eikä sinun näkemyksesi ole kaikille oikea - näytä esimerkkiä, mutta anna toisenlaisillekin ajatuksille arvo. </li>
</ul>
<br />
<br />
Peruskoulupesulan ulkomuoto on uudistunut joululomalla. Kevään mittaan Pesulassa julkaistaan viisi laajaa artikkelia yhteistyössä Oppiminen.fi-sivuston kanssa. Artikkelit käsittelevät oppimisen viittä ajankohtaista aluetta: opettajaprofesion muutosta, oppimisen henkilökohtaistumista, oppimisen eksosysteemejä, osaamisia ja yleissivistyskäsitytä sekä yhteisöoppijuutta. Antti pohti omalta osaltaan meuhkatako uudenvuodenlupauksena somessa enemmän vai vähemmän - nähtäväksi jää, kumpi toteutuu.<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-large;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-large;">Hyvää vuotta 2016 kaikille!</span></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7nOEyRMjEB6ExzfU5OOH8RTNl69VxxHgAH_5Vl3sr2p7aBUufMOAD5FgLcoM9dpChCVS_08saeNYLWxcfzLbcDLMjsMyAAU3ukCec7WTucjMuf0Bic_RvS_vinkdxFXMY-BPb04YHYrGT/s1600/ilotulitus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7nOEyRMjEB6ExzfU5OOH8RTNl69VxxHgAH_5Vl3sr2p7aBUufMOAD5FgLcoM9dpChCVS_08saeNYLWxcfzLbcDLMjsMyAAU3ukCec7WTucjMuf0Bic_RvS_vinkdxFXMY-BPb04YHYrGT/s400/ilotulitus.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/10014192965025673526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-1325399914908741852015-12-17T13:23:00.000+02:002015-12-17T13:23:13.145+02:00Dialogi arviointikyvystä<meta name="author" content="Antti Värtö">
<meta name="keywords" content="peruskoulu, koulu, kasvun asenne, lahjakkuus, tasoryhmät">
<body>
<i>Kirjoittanut Antti Värtö </i>
<p>
SOKRATES: Jatkakaamme edellistä keskusteluamme vielä hetki. <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/12/dialogi-kasvun-asenteesta.html">Viimeksi totesimme</a>, että vaikka synnynnäisissä lahjakkuuksissa onkin eroja, ei yksittäisen oppilaan kannata koskaan miettiä omaa lahjakkuuttaan: hän voi joka tapauksessa parantaa tuloksiaan, oli hänen lähtötasonsa mikä tahansa. Synnynnäisten kykyjen miettiminen johtaa vain tarpeettomasti muuttumattomuuden asenteeseen.<br />
<br />
MEGILLOS: Aivan. Mutta opettajan kannattaa pitää mielessä, <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/11/elaman-hanttikortit.html">etteivät kaikki voi oppia kaikkea yhtä nopeasti tai syvällisesti, ettei hän vaadi oppilailta mahdottomia</a>. Mutta sanoit myös, että opettajan tulisi olla varovainen tässä asiassa?<br />
<br />
SOKRATES: Niin. Kuinka hyviä ihmiset ovat yleensä arvioimaan toisten lahjakkuutta?<br />
<br />
MEGILLOS: Olettaisin että varsin huonoja: emmehän voi tietää, johtuuko oppilaan tämänhetkiset huonot numerot jostain hetkellisestä syystä (kuten sosiaalisista syistä, masennuksesta, teini-iän kapinasta tai vastaavasta) vai hänen kognitiivisten kykyjensä rajoista.<br />
<br />
SOKRATES: Kuvitellaan kolme oppilasta. Agneksen muisti on erinomainen, mutta hänellä on vaikeuksia abstraktien käsitteiden kanssa. Hän etenee aluksi hyvin nopeasti, mutta kun asiat muuttuvat vaikeammiksi, hänen etenemisensä hidastuu huomattavasti:<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvV4Ft5nhCMmF81HzpkA_LdIgstprXzYjpYeT6hjO_ZZumY-nkcA6EusJ-Swf9SKJUvjONt6VpKmJJPlA3QsQ6qXjpOgDT1Y57bykZG3QtRSyY9IqyFmB6NGVimoYIQ5Tvwf1aSU7Nx8rP/s1600/alkuspurtti.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="197" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvV4Ft5nhCMmF81HzpkA_LdIgstprXzYjpYeT6hjO_ZZumY-nkcA6EusJ-Swf9SKJUvjONt6VpKmJJPlA3QsQ6qXjpOgDT1Y57bykZG3QtRSyY9IqyFmB6NGVimoYIQ5Tvwf1aSU7Nx8rP/s320/alkuspurtti.png" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Brigittellä taas on lukihäiriö ja lieviä ongelmia muistiinpainamisen kanssa, mutta muuten hänen kognitiiviset kykynsä ovat hyvät. Hänellä on vaikeuksia päästä alkuun, mutta sitten hän etenee tasaisesti:<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxyAMaBRM8Kb26kCglw_NP1C5qAwIbebQwRrHS7ELvkSxkA9jSo9HlGsnL_5bBH-K_lzyMW7s9sMf29XPWlMdfN2nemV3sTDAwhY64-ZOqhsLhR33Isc1raBGNo012BJhwUViruD7w9Uy2/s1600/hitaahko.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="197" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxyAMaBRM8Kb26kCglw_NP1C5qAwIbebQwRrHS7ELvkSxkA9jSo9HlGsnL_5bBH-K_lzyMW7s9sMf29XPWlMdfN2nemV3sTDAwhY64-ZOqhsLhR33Isc1raBGNo012BJhwUViruD7w9Uy2/s320/hitaahko.png" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Cecilialla puolestaan ei ole oppimishäiriöitä, mutta hänellä on ongelmia itsetunnon kanssa: uuden asian kohdatessaan hän on aina varma, ettei hän pysty oppimaan sitä. Häneltä kestää aina aikaa päästä tästä ajatuksesta eroon, joten hänen etenemisensä on hyvin vaiheittaista:<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF4SRz2Trbr_dolBltFhiKVOnAc7qYbtTFEo0xC6SUnxa5uykE5I8jSZ0RfQIr_k_58N_SKXQETrCCSR3cZl2hjpHHn1nR4sAB9CnxjQ1GV8wzjMdcJH-x0-xOsPrzZHK85xrVMhNBh8r4/s1600/pomput.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="197" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF4SRz2Trbr_dolBltFhiKVOnAc7qYbtTFEo0xC6SUnxa5uykE5I8jSZ0RfQIr_k_58N_SKXQETrCCSR3cZl2hjpHHn1nR4sAB9CnxjQ1GV8wzjMdcJH-x0-xOsPrzZHK85xrVMhNBh8r4/s320/pomput.png" width="320" /></a></div>
<br />
Jos aloitamme kaikkien heidän kanssaan samasta tilanteesta, he etenevät eri tahtiin:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTcypc1eW5H5dbpCq5RuEjbtUZR6Z6bzBjddLOHSo9WQhAA5RJysdPdzZ7fNNxD3CBGMjZ9ADMfhj8u3M6HRzz8xyLy5nGIXoJNi0hLracDeSo6DeSxKeTRtDEbJNJRYwp4gzHOHiVbk1D/s1600/yhteinen.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="197" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTcypc1eW5H5dbpCq5RuEjbtUZR6Z6bzBjddLOHSo9WQhAA5RJysdPdzZ7fNNxD3CBGMjZ9ADMfhj8u3M6HRzz8xyLy5nGIXoJNi0hLracDeSo6DeSxKeTRtDEbJNJRYwp4gzHOHiVbk1D/s320/yhteinen.png" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Miten opettaja arvioisi oppilaiden "lahjakkuuden"?<br />
<br />
<br />
MEGILLOS: Ajanhetkellä 1 Agnes on edennyt pisimmälle, sitten Cecilia ja viimeisenä on Brigitte.<br />
Pisteessä 2 Cecilia ja Agnes ovat melko tasoissa, Brigitte edelleen selvästi heikompi.<br />
Pisteessä 3 järjestys on Cecilia, Brigitte ja Agnes.<br />
<br />
Jos opettaja arvioi oppilaiden lahjakkuutta, hän saattaisi pisteessä 2 arvioida, että Brigittellä ei ole oikein edellytyksiä edetä pitkälle: hän on ollut tähän saakka koko ajan ryhmän selvästi heikoin. Mutta tässä opettaja menisi pahasti pieleen.<br />
<br />
SOKRATES: Aivan niin. Entä kuinka hyviä ihmiset ovat arvioimaan omaa arviointikykyään?<br />
<br />
MEGILLOS: Ottaen huomioon että <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Illusory_superiority#Driving_ability">90% ihmisistä pitävät itseään keskimääräistä parempina autokuskeina</a>, niin luultavasti varsin huonoja.
<br />
<br />
SOKRATES: Opettajien on siis hankala arvioida, kuinka lahjakkaita oppilaat ovat, mutta useimmat kuvittelevat osaavansa arvioida hyvin. <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Overconfidence_effect">Yli-itsevarmuus</a> on tunnettu ajatusvinouma. Kannattaako opettajan siis ajatella lahjakkuutta lainkaan?<br />
<br />
MEGILLOS: Hm. Koska lahjakkuuden unohtaminen johtaa epäoikeudenmukaisuuteen, ei sitä varmaan kokonaan kannata unohtaa, mutta ehkä se on parempi pitää mielessään ennemminkin abstraktina periaatteena. Yksittäisten oppilaiden kohdalla on parempi olla varovainen eikä tehdä hätäisiä päätelmiä oppilaan lahjakkuudesta tai kykyjen rajoista.<br />
<br />
SOKRATES: Viisain on se, joka tietää, ettei tiedä.
</body>Antti Värtöhttp://www.blogger.com/profile/01244478262990869942noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-19744946508433799712015-12-10T11:00:00.000+02:002016-01-02T14:57:54.894+02:00Dialogi kasvun asenteesta<meta name="author" content="Antti Värtö">
<meta name="keywords" content="peruskoulu, koulu, AVAINSANA">
<body>
<i>Kirjoittanut Antti Värtö </i>
<p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm7Xj0ThC2EsHeXVj0Tcuaem_XtOS3Y5f7zPmV9Zo2RjvtSSNgkY1_B3SaeZyWe9Obrk_rV4FuCnhZ-N7rILfOGnINqS6HCXpLl9gqnYKHzYt-oFBDd_pJHbc0m7ePyqncce-NaI90xlQz/s1600/Sokrates.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm7Xj0ThC2EsHeXVj0Tcuaem_XtOS3Y5f7zPmV9Zo2RjvtSSNgkY1_B3SaeZyWe9Obrk_rV4FuCnhZ-N7rILfOGnINqS6HCXpLl9gqnYKHzYt-oFBDd_pJHbc0m7ePyqncce-NaI90xlQz/s200/Sokrates.jpg" /></a></div>MEGILLOS SPARTALAINEN: Kas, Sokrates, olenkin halunnut vaihtaa kanssasi muutaman sanan. Olen lukenut lähiaikoina kirjoittamiasi asioita hämmentyneenä. Sinun sanomasi tuntuu ristiriitaiselta.<br />
<br />
SOKRATES: Mielestäni olen ollut johdonmukainen. Missä olet huomannut ristiriidan, rakas ystävä?<br />
<br />
MEGILLOS: Eikö se ole ilmiselvää?<a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/06/dialogi-nuorison-opettamisesta.html"> Viime kerralla puhuessamme</a> vakuutit minut siitä, että oppilaiden suurien erojen takia emme voi arvioida heitä kaikkia samalla tavalla. <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/11/elaman-hanttikortit.html">Olet palannut tähän aiheeseen uudelleenkin</a>. "60% oppilaiden koulumenestyksestä johtuu perinnöllisistä syistä", muistan sinun sanoneen.<br />
<br />
SOKRATES: Näin olen kirjoittanut.<br />
<br />
MEGILLOS: Samaan aikaan <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/search/label/kasvun%20asenne">olet kirjoittanut paljon kasvun asenteesta</a>. Kuten tiedämme, ihmiset jotka uskovat menestyksen johtuvan lahjakkuudesta (joilla on "muuttumattomuuden asenne") pärjäävät huonommin koulussa kuin ne, jotka uskovat menestyksen johtuvan omasta vaivannäöstä ja työnteosta ("kasvun asenne"). Kysynkin sinulta: eikö tässä muka ole ristiriita? Kummasta oli kysymys: lahjakkuudesta vai työnteosta? <br />
<br />
SOKRATES: Oletko kuullut, että ADHD-lääkkeitä annetaan sekä liian paljon että liian vähän? Miten se on mahdollista?<br />
<br />
MEGILLOS: Kuulostaa ristiriitaiselta. Ellei... ellei lääkkeitä määrätä liian paljon nuorille, joilla ei olekaan keskittymishäiriötä, mutta kaikki ADHD:stä kärsivät eivät saa lääkkeitä. Silloin lääkkeitä annetaan sekä liikaa että liian vähän, näkökulmasta riippuen.<br />
<br />
SOKRATES: Juuri näin on asia. Kysynkin siis: onko ristiriitaista sanoa, että opettajat sekä yliarvioivat että aliarvioivat synnynnäisen lahjakkuuden merkityksen?<br />
<br />
MEGILLOS: Ristiriita varmaan katoaa samalla tavalla: jotkut opettajat korostavat lahjakkuutta liikaa, eivätkä sen vuoksi kannusta oppilaitaan tekemään tarpeeksi töitä; toiset taas eivät ota lahjakkuuseroja lainkaan huomioon, jolloin he päätyvät syyllistämään oppilaita, jotka eivät kykene oppimaan kaikkein vaikeimpia asioita.<br />
<br />
SOKRATES: Juuri näin. Siksi sanomani onkin kaksijakoinen: ottakaa lahjakkuuserot huomioon, mutta muistakaa myös, että jokainen oppilas voi kehittyä, mikäli heitä kannustetaan tekemään töitä. Kaikki eivät ehkä edisty yhtä nopeasti tai yhtä pitkälle, mutta he edistyvät silti, mikäli he uskovat voivansa edistyä.<br />
<br />
MEGILLOS: Kuulostaa loogiselta, mutta tämä vaivaa minua edelleen. Sopiiko tämä ajatus oikeasti yhteen kasvun asenteen kanssa? Siinähän sanotaan, ettei lahjakkuudella ole merkitystä.<br />
<br />
SOKRATES: Mitä kasvun asenne tarkalleen sanoo?<br />
<br />
MEGILLOS:
Jos oppilas uskoo menestyksen olevan kiinni lahjakkuudesta, hän pärjää
huonosti. Hän ei tee töitä, koska uskoo menestyksen johtuvan vain hänen synnynnäisistä kyvyistään.<br />
<br />
SOKRATES: Jos kuulet, että 1% hyttysistä levittää Länsi-Niilin virusta, olisiko sinusta lause "hyttyset levittävät Länsi-Niilin virusta" totuudenmukainen?<br />
<br />
MEGILLOS: Toki.<br />
<br />
SOKRATES: Mutta jos ihmiset kuulevat lauseen "hyttyset levittävät Länsi-Niilin virusta", niin he uskovat sen tarkoittavan, että ainakin 90% hyttysistä levittää virusta (<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2992340/">Cimpian, Brandone & Gelman 2011</a>). Ihmisillä on taipumus yleistää asiat aivan liian pitkälle.<br />
<br />
MEGILLOS: Tarkoitat siis, että mikäli ihmisille sanotaan "synnynnäinen lahjakkuus vaikuttaa koulumenestykseen", he päättelevät, ettei millään muulla ole väliä? Ja että ihmiset helposti yliarvioivat lahjakkuuden merkityksen? Ja siksi on parempi korostaa ahkeruuden ja työnteon merkitystä, koska ne ovat jokaiselle oppilaalle kuitenkin todella tärkeitä?<br />
<br />
SOKRATES: Aivan. Jokainen VOI parantaa suoritustaan harjoittelun avulla: geenit eivät ole kohtalo! Siksi yksittäisen oppilaan ei kannata koskaan miettiä omaa lahjakkuuttaan tai sen puuttumista: hänen kannattaa aina miettiä vain sitä, miten hän saa oman potentiaalinsa käytettyä kaikkein parhaiten. Ja tässä häntä auttaa kasvun asenne: se, että hän uskoo voivansa kovalla työllä ja ahkeruudella päästä pidemmälle kuin missä hän nyt on.<br />
<br />
MEGILLOS: Mutta opettajan kannattaa aina muistaa, että oppilaiden välillä on myös eroja?<br />
<br />
SOKRATES: Tietyin varauksin kyllä. Opettajat voivat tosin painottaa oppilaiden eroja mielessään aivan liikaa. He voivat myös yliarvioida, kuinka paljon oppilaan tämän hetken menestys kertoo hänen lahjakkuudestaan. Mutta on jo myöhä: jatketaan näistä aiheista joskus toiste.<br />
<br />
<i>Seuraavaksi:<a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/12/dialogi-arviointikyvysta.html"> Dialogi arviointikyvystä</a>.</i>
</body>Antti Värtöhttp://www.blogger.com/profile/01244478262990869942noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-55576603501596753452015-11-26T18:10:00.001+02:002015-11-26T18:10:17.639+02:00Armon ja oikeuden köydenveto<i>Kirjoittanut Antti Värtö </i><br />
<br />
I.<br />
<br />
Miten pitää suhtautua siihen, jos koulun sääntöjä rikotaan? Usein vastakkain on kaksi näkemystä:<br />
<ol>
<li>nollatoleranssi</li>
<li>se, että arvioidaan asia tilannekohtaisesti ja annetaan tarvittaessa armon käydä oikeudesta.</li>
</ol>
Näistä näkemyksistä käydään usein ideologista köydenvetoa ja juupas-eipäs-väittelyitä.<br />
<br />
Mutta ovatko nämä oikeasti ainoat vaihtoehdot? Koska ne ovat molemmat omalla tavallaan huonoja ratkaisuja.<br />
<br />
<br />
II.<br />
<br />
Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut erot ovat synnynnäisiä, toiset taas ympäristön aiheuttamia. <br />
<br />
<a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/11/elaman-hanttikortit.html">Kirjoitin viime kerralla</a>,
että koska ihmiset eivät voi sille mitään, että he ovat erilaisia, meidän pitäisi yrittää tasata tilannetta. Meidän pitäisi yrittää tehdä elämästä helpompaa niille, joiden lähtökohdat ovat vaikeammat.<br />
<br />
Nollatoleranssi ei ota tällaista huomioon. Nolla on nolla: kaikille tulee aina sama rangaistus samoista teoista. Ajatus
siitä, että rikkeisiin puututaan joka kerta ja vieläpä aina samalla
tavalla kuulostaa selkeältä ja tasapuoliselta, mutta onko se
oikeudenmukaista?<br />
<br />
Me siis annamme aina jälki-istuntoa
siitä, kun oppilas myöhästyy. Vähät siitä, että lukihäiriöisten ihmisten
on yleensä vaikea arvioida ajankulua (esim. <a href="http://rspb.royalsocietypublishing.org/content/259/1354/43.short">Nicolson, Fawcett & Dean 1995</a>).<br />
<br />
Tai
oppilasta rangaistaan, jos hän tappelee toisten kanssa. Vähät siitä,
että väkivallan uhrit tappelevat keskimääräistä enemmän koulussa (esim. <a href="http://www.jstor.org/stable/42899706">Brockenbrough et al 2002</a>).<br />
<br />
Ja niin edespäin. Nollatoleranssi on selkeää, mutta se päätyy toistuvasti lyömään lyötyjä. Se kohdistuu erityisesti oppilaisiin, joilla menee jo valmiiksi huonosti.<br />
<br />
Kuten
Anatole France tokaisi: "Laki rankaisee majesteetillisen tasapuolisesti
sekä rikkaita että köyhiä, jotka kerjäävät kadulla ja nukkuvat siltojen
alla"<br />
<br />
<br />
III.<br />
<br />
Nollatoleranssissa on siis ongelmansa. Olisiko siis parempi aina arvioida tilannekohtaisesti, rangaistaanko oppilaita vai ei?<br />
<br />
Selkeiden sääntöjen puolustajilla on tähän monta hyvää vasta-argumenttia. Tilannekohtainen arviointi on ongelmallista ainakin kolmesta syystä:<br />
<br />
<ol>
<li>Jos säännöt eivät ole samoja kaikille, johtaa se
mielivaltaan. Oppilaat eivät koskaan tiedä, saako jostain asiasta rangaistuksen vai ei. Säännöt tuntuvat satunnaisilta, eivätkä oppilaat ymmärrettävästi kunnioita niitä.</li>
<li>Se tarkoittaa helposti pärstäkertoimen mukaan arviointia. Opettajatkin ovat ihmisiä, ja myönsimme sitä tai emme, <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/09/vaarin-menestytty.html">suhtaudumme usein tietynlaisiin oppilaisiin positiivisemmin ja toisenlaisiin negatiivisemmin</a>. Pahimmassa tapauksessa oppilaan rangaistukseen vaikuttaa enemmän se, kuka hän on kuin se, mitä hän on tehnyt.</li>
<li>Se tarkoittaa myös, että jos oppilas on hyvä kertomaan nyyhkytarinoita, hän voi aina päästä kuin koira veräjästä. "<a href="http://righteousmind.com/where-microaggressions-really-come-from/">Uhriutumisen kulttuuri</a>" on ilmiö, jossa ihminen palkitaan siitä, että hän onnistuu esittämään itsensä uhrina. Tällaisen kulttuurin edistäminen ei olisi hyvä asia. </li>
</ol>
<br />
Kuten G. K. Chesterton tokaisi: "Ennen kaikkea, jos haluamme suojella köyhiä, meidän tulee kannattaa pysyviä sääntöjä. Klubin säännöt ovat toisinaan köyhän jäsenen puolella. Klubinn sympatiat ovat aina rikkaan puolella."<br />
<br />
IV.<br />
<br />
Eli... mitä? Emme voi rangaista kaikkia samalla tavalla olematta epäoikeudenmukaisia; jos emme rankaise kaikkia samalla tavalla, olemme mielivaltaisia. Suo siellä, vetelä täällä.<br />
<br />
Emmekö voi siis rangaista oppilaita lainkaan?<br />
<br />
Ehkä emme.<br />
<br />
Olemme käyttäneet sanaa "rangaistus", mutta jälki-istunto on lopulta melko mitätön rangaistus. Se ei ole kovin kummoinen pelote. Sen arvo on lähinnä symbolinen: sääntöjen rikkomisesta tulee seuraus.<br />
<br />
Symbolinen seuraus ei ole sama asia kuin ei seurausta lainkaan. Ihmiset muuttavat käytöstään puhtaan symbolisten asioiden ansiosta: jos nätistä vihosta saa kultatähden, panostavat oppilaat vihkotyöhön, vaikka kultatähdellä ei oikeastaan tee mitään.<br />
<br />
Koulu ei pysty asettamaan niin kovaa rangaistusta, että se toimisi oikeana pelotteena. Me voimme siis halutessamme luopua jälki-istunnon kaltaisista rangaistuksista kokonaan ja keksiä tilalle jonkin toisen seurauksen.<br />
<br />
Monissa kouluissa näin onkin tehty. Niissä on luovuttu jälki-istunnoista ja siirrytty
<b>kasvatuskeskusteluihin</b>. Kasvatuskeskustelussa voidaan toivon mukaan myös
kuunnella oppilasta ja auttaa häntä toimimaan koulun sääntöjen mukaan.<br />
<br />
Tämä yhdistää sekä nollatoleranssin että tilannekohtaisuuden parhaat puolet ja välttää niiden ongelmat. Seuraus tulee yhtä varmasti kuin nollatoleranssissa: jos rikot sääntöjä, seuraa siitä kasvatuskeskustelu. Mutta keskustelu ei ole samanlainen kaikille: siinä yritetään keksiä keinoja, jolla oppilas voisi vastaisuudessa välttää ongelmia ja noudattaa sääntöjä paremmin. Nämä keinot ovat tietysti erilaisia eri oppilaille.<br />
<br />
Kuten Robin Hanson tokaisi: "Jos haluat oikeasti parantaa
toimintatapoja, älä tartu köydenvedossa kumpaankaan päähän, vaan vedä
köyttä sivusuuntaan" Antti Värtöhttp://www.blogger.com/profile/01244478262990869942noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-64539207287263549672015-11-22T17:04:00.000+02:002015-11-22T17:23:55.325+02:00Toisen todellisuus ei aukea tappelemalla<i>Kirjoittanut Laura Tuohilampi</i><br />
<br />
Sattuipa silmään näin kasvatustieteilijänä opettaja ja kirjailija Tommi Kinnusen taannoinen twiitti:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2mN_2iQb26FerzswbawMAnZSQqhBjpwq2kq9hRT_nYhXxaBSUQsdLb0zenw7_bk5q4Ky3SMGQrRh36q5K0i-vkxyIJxIlr4enFW1uo0JV_Boz_P0i9uADGlGbtDrtZTWnXMlZXNijxh5N/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2015-11-22+kello+14.58.27.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="115" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2mN_2iQb26FerzswbawMAnZSQqhBjpwq2kq9hRT_nYhXxaBSUQsdLb0zenw7_bk5q4Ky3SMGQrRh36q5K0i-vkxyIJxIlr4enFW1uo0JV_Boz_P0i9uADGlGbtDrtZTWnXMlZXNijxh5N/s400/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2015-11-22+kello+14.58.27.png" width="400" /></a></div>
<br />
Enpä tiedä, kuinka monta kasvatustieteilijää Kinnunen on eläessään tavannut ja kuinka laajasti hän on heidän työhönsä paneutunut (kasvatustieteilijöihin ei tässä laskettane opettajia, koska rivien välistä luen hänen katsovan opettajille koulun todellisuuden aukeavan).<br />
<br />
Twiitti liittyy noin viikon takaiseen kädenvääntöön, joka sai alkunsa yliopistonlehtori Pekka Räihän mielipidekirjoituksesta Helsingin Sanomissa (teksti löytyy <a href="http://www.hs.fi/mielipide/a1447403070970">täältä</a>). Kirjoituksessa Räihä huolehtii koulun uudistustarpeesta viitaten tuoreeseen Suomen Akatemian tutkimukseen, jonka mukaan jopa puolet helsinkiläisistä kuudesluokkalaisista on kyllästynyt kouluun ja pitää sitä merkityksettömänä (uutinen tutkimuksen tuloksista löytyy <a href="http://yle.fi/uutiset/kasvamassa_kyynisten_nuorten_sukupolvi__tutkimus_moni_teini_kyllastynyt_tai_uupunut_koulunkayntiin/8443531">täältä</a>). Sanottakoon lyhyesti, että Räihä käsittelee tekstissään toisaalta puheena olevan tutkimuksen tuloksia, toisaalta omia näkemyksiään: tutkimustulosten käsittelyn lisäksi Räihä toteaa muun muassa: "Muualla oppilaat luotsaavat koulun suuntaa ja arkea siinä missä opettajatkin" sen enempää erittelemättä, onko väitteen takana tutkimusta tai määrittelemättä mitä käsite "muualla" tässä yhteydessä tarkoittaa.<br />
<br />
Räihän teksti sai vastineen kaksi päivää myöhemmin otsikolla "Kasvatustiede irtaantuu koulun arjesta" (teksti löytyy <a href="http://www.hs.fi/mielipide/a1447566558111?jako=b8c76f5dfc7ee06ea4aecc6c1c816c7f&ref=og-url">täältä</a>). Vastineessa Räihä sai melkoisen kovaa kyytiä. Tai tarkemmin ottaen, kyytiä ei saanut Räihä vaan koko kasvatustiede. Vastineen kirjoittajat totesivat muun muassa: "On hyvin kyseenalaista, miten tällaisista lähtökohdista tehtävä tutkimus voi aidosti hyödyttää kouluissa tehtävää työtä". Mihin lähtökohtiin kirjoittajat viittasivat? Oliko Akatemiatutkimuksen metodologiassa virheitä, entä miten nuo virheet mahdollisesti olivat välittyneet Räihän tekstistä, jossa tutkimuksen lähtökohtia ei käsitelty? Kirjoittajien pääviesti oli se, että kouluilla työskentelevät eivät tunnista tutkijakunnan ulostuloista omaa työtään. Tähän perusteluna käytettiin sitä, ettei "koulun arjessa toimiva ... tunnista koulua Räihän huolenaiheista". Kuka ei tunnista? Kirjoittajat itse? Vai opettajat (minkä tutkimuksen mukaan)? Ja tarkoitettiinko sitä, ettei koulun arjessa toimiva (heistä kukaan?) tunnista Räihän <i>huolenaiheita</i> (yksittäisen henkilön näkemyksiä) vai että koulun arjessa toimiva pystyy <i>osoittamaan harhan </i>löydetyissä tutkimustuloksissa? Kirjoittajat moittivat kasvatustiedettä virheelliseksi käsittelemättä lainkaan itse tutkimusta tai sen todellisia lähtökohtia ja metodologiaa, käyttäen kritiikkinsä perusteena satunnaisen henkilön mielipiteitä. Toisaalta molempien kirjoituksessa jaetaan tismalleen samat huolet ja esitetään samat ratkaisuehdotukset. Vastine lisäksi tuo esiin koulun kentällä toimivien huolen siitä, ettei heidän työtään koeta ymmärrettävän. Tämä on toki hyödyllistä ja ansiokasta, mutta pyyntö esitetään erikoisesti hyökäten: vastine kiukuttelee jonkin Räihän tekstin herättämän tunneprovosoitumisen perusteella koko kasvatustieteelle. Näin vastineen kirjoittajat tulevat itse tehneeksi kardinaalivirheen: yleistävän yksittäisen kokemuksen perusteella.<br />
<br />
Tutkimus on olemassa, jotta saisimme tietoa yleiskuvasta, piiloon jäävistä rakenteista, oletusten ja musta tuntuu -spekulaatioiden takana olevista asioiden välisistä todellisista laajuuksista. Yksikään tutkija ei kuvittele tuottavansa absoluuttista tietoa, vaan käsittelee ja esittelee tutkimustuloksensa aina suhteessa siihen, mitä virhettä menetelmään on saattanut sisältyä, mitä tutkimuksessa haettiin, ja mitä tulosten perusteella voi päätellä olevan mahdollisesti sellaista, mitä on syytä ottaa huomioon jatkossa. Kuvittelisin olevan jokaiselle selvää, että yksittäisessä koulussa (kunnassa, alueella) toiminta voi olla hyvin toisenlaista kuin koko valtakunnassa keskimäärin. Keskimääräisyys tarkoittaa nimenomaan <i>keskimääräisyyttä</i>, jonka taustalla voi olla pienempää tai suurempaa <i>variaatiota</i>. Kuvittelisin, että kyseiset mediakriittisyyteen vaadittavat peruskäsitteet ovat useimmilla meistä hallussa. Luulenkin, että vastineen kiukuttelun (ja vastineen innokkaan sosiaalisessa mediassa jakelun) taustalla on tunnepitoisempi huoli kouluarjen paineisiin ja kritiikkipelkoon liittyen.<br />
<br />
Toimin itse kummallakin puolella aitaa: opetan ja teen tutkimusta. Näen, että tutkimuksen suora yhdistäminen tai linkittäminen koulun arkisiin tarpeisiin on haastavaa, sillä tutkimuksen varsinainen tavoite ei ole käytänteiden parantaminen, vaan uuden tiedon löytäminen. Puhutaankin perustutkimuksesta (pyritään löytämän uutta tietoa tiedon itseisarvoisuuden vuoksi) sekä soveltavasta tutkimuksesta (pyritään löytämään uutta tietoa käytänteiden parantamisen vuoksi). Kritisoitu akatemiatutkimus sijoittui mielestäni enemmän perustutkimuksen puolelle: pyritään yksinkertaisesti saamaan uutta tietoa. Aina ei tarvitsekaan tutkijaa miettimään, miten tulosten perusteella voisi toimia jatkossa. Esimerkiksi vastineen kirjoittajat esittivät lukuisia hyviä keinoja, joilla koululaisten kyllästymisen haasteeseen voidaan vastata (kaikki esitellyt keinot olivat muuten perustutkimuksen avulla aiemmin tunnistettuja).<br />
<br />
Olen täysin kyllästynyt koulukentällä tapahtuvaan loputtomaan kädenvääntöön. Mielestäni voisimme täysin turhan ja hajottavan taistelun ja vastakkainasettelun sijaan hyödyntää jokaisen osapuolen asiantuntemusta. Ehdotan että tästä päivästä alkaen jokainen ottaa käyttöönsä seuraavat toimintatavat:<br />
<br />
<ol>
<li>Lähden siitä, että toisen viestin tarkoitus ei ole hajottaa eikä vahingoittaa.</li>
<li>Ensin mietin, mitä toinen yritti sanoa, sitten vasta kritisoin.</li>
<li>Kun kritisoin, teen sen rakentavasti ja kysyn lisätietoa itseäni askarruttavista epäselvistä kohdista (en täytä lisätiedon tarvetta omilla luuloillani ja kuvitelmillani tai jos teen sen, tunnistan mitä olen tekemässä).</li>
<li>Jos tiedän (siis tiedän, en luule) jotain enemmän kuin keskustelun muut osapuolet, autan muita osaamisellani. Autan myös muita näkemään, mistä tietoni tulee. En kuitenkaan suutu, jos muut eivät ole kanssani samaa mieltä, vaan ymmärrän, että heidän lähtökohtansa voi olla erilainen tai he voivat tarvita enemmän aikaa tai tietoa samaan lopputulokseen päästäkseen.</li>
<li>En suutu, jos joku esittää tietoa, jonka itse koen jo selväksi. En esimerkiksi täysin hyödyttömästi käännä keskustelunavausta ilkkumiseen siitä, että kyseinen termi/innovaatio on ollut esillä jo vuonna -65. </li>
<li>En lähtökohtaisesti tuhoa rakentaviksi keskustelunavauksiksi tai uuden tulevaisuuden rakentamiseksi tarkoitettuja toimia kyseenalaistamalla niiden esittäjän tarkoitusperiä/kompetenssia. Tänä päivänä jokaiselle pitäisi olla selvää, että fiksuja ajatuksia voi tulla yhtä hyvin professoreilta ja ensimmäistä työpäiväänsä opettajana tekeviltä. </li>
<li>Muistan, että jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Vaikka jotain olisi jo yritetty, ei mikään estä yrittämästä uudestaan. Elämä on prosessia. Emme pääse minnekään perille, mutta voimme valita, yritämmekö tänään jälleen kerran.</li>
<li>Harkitsen oikein pitkään, ennen kuin liityn keskusteluun mukaan piikikkäästi ja epärakentavasti. Mietin, mitä haluan sanoa, ja pyrin kääntämään sanomiseni positiiviseen, muita arvostavaan ja ymmärtävään sekä yhteistä tavoitetta rakentavaan muotoon. Jos käytän nenäkästä huumoria, yritän olla siinä niin taitava, että sanomani on mahdollista ymmärtää useimpien toimesta oikein.</li>
</ol>
<br />
Lopuksi: Olin tällä viikolla Milanossa matematiikan opetuksen konferenssissa. Sain taas rautaisannoksen uusimpia alan tutkimustuloksia. Referoin tähän niistä neljää hyvin lyhyesti. Kerron myös, miten tuloksia voi linkittää koulun arkeen. Toivon mukaan näin saan tehtyä edes pienen teon sen edistämiseksi, että "tutkimus tukisi myös opettajien ammatillista itseymmärrystä sekä koulun sosiaalisen todellisuuden hahmottamista". Tämä oli toive, joka vastineessa varmastikin tarpeen ohjaamana kasvatustieteelle esitettiin.<br />
<br />
<b>Barbara Pieronkiewicz, Krakova: <i>What are students afraid when they say they are afraid of mathematics?</i></b><br />
Tutkija on kehittänyt aiemman psykologisen tutkimuksen pohjalta uutta lähestymistapaa matematiikka-ahdistuksen käsittelyyn. Uutena terminä esitetään <i>affective transgression</i>, jonka voisi kai suomeksi selittää tunnetason rohkeudeksi kasvaa vaikeudet kohdaten identiteetiltään ja tomintakyvyltään vahvemmaksi. Esityksessä käsitellään sitä, kuinka vahingollista tai hyödyntöntä voi olla, jos opettaja kuittaa oppilaan kyseenlaistamisen esimerkiksi sanomalla: "matikkaa tarvitaan vaikka kaupassa", tai esimerkiksi sanomalla: "tää nyt on vaan pakko oppia". Silloin ei päästä käsiksi syihin, eli siihen, mistä tarve kyseenalaistukseen tulee. Keskustelussa puhuttiin siitä, että affektiivisen transgression on syytä olla yksilölle tietoista ja vapaaehtoista, esimerkiksi niin, että pelätessään vastaamista päättää itse aktiivisesti harjoitella sitä, ja saa harjoitteluun apua ja tukea. Pakotettuna tai liian kauas turvalliselta alueelta jouduttaessa affektiivista transgressiota ei helposti tapahdu.<br />
<br />
<b>Kim Beswick, Tasmania: <i>Raising attainment: What might we learn from teachers' beliefs about their best and worst mathematics students?</i></b><br />
Tutkija on pyytänyt opettajia kuvailemaan hypoteettista parasta ja heikointa oppilasta matematiikassa. Tuloksina huomataan, että opettajat eivät näe hyvää ja huonoa oppilasta saman janan oppilaina eri kohdissa, vaan jokseenkin erillisinä oppilastyyppeinä. Siis siten, että huono oppilas ei ole vain potentiaalinen hyvä oppilas, joka ei vielä ole yhtä pitkällä kuin hyvä, vaan siten, että huono oppilas on jotakin sellaista, jolla tavoitteetkin ovat erilaisiet kuin hyvällä. Seurauksena tästä huomataan, että opettajat tekevät pedagogiset päätöksensä pikemminkin pyrkimällä tekemään huonoista oppilaista hieman <i>parempia huonoja oppilaita</i> sen sijaan, että pyrkisivät aidosti tarjoamaan kaikille motivoivia ja sopivalla tavalla haastavia tehtäviä. Esimerkiksi älyllisiä haasteita ja monipuolisia tehtäviä katsottiin sopivaksi antaa ainoastaan jo hyville oppilaille, kun taas huonojen katsottiin tarvitsevan lähes yksinomaan mekaanista puurtamista. Tämä on luonnollisesti ristiriidassa sen kanssa, että huonon oppilaan motivaatio voisi kasvaa mielenkiintoisten, sopivalla tavalla monipuolisten tehtävien kautta, tai että huonon oppilaan ajattelu laajenisi mekaanisten tehtävien käsittelyä vankemmaksi.<br />
<br />
<b>Andreas Eichler, Katinka Bräunling & Hanna Männer, Kassel & Freiburg: <i>A contribution to the relation between teachers' professed and enacted beliefs </i></b><br />
Tutkijat lähestyvät pitkään tunnettua ongelmaa, eli epätasapainoa opettajian aktuaalisissa toimissa verrattuna heidän kyselyissä antamiinsa näkemyksiin. On ollut pitkään tiedossa, että opettajat ovat näkemyksiltään usein hyvinkin lähellä tavoitteita ja muun muassa opetussuunnitelmaa, mutta se, mitä luokkahuoneissa lopulta tapahtuu, voi olla noiden käsityksen kanssa suuressa ristiriidassa. Aihetta on lähestytty lukuisista näkökulmista, muun muassa haastamalla käytettyjen kyselymenetelmien mielekkyyttä tai toisaalta arvioimalla erilaisten sitoutumusten tärkeyttä opettajan valintojen vaikuttimina (suomeksi: "uskon kyllä oppilaiden autonomiaan, mutta tänään minulla on kolme pahinta häirikköä erityisen hankalina (sitoumus 1), ja on perjantai-ilta ja olen aivan poikki ja minulla on kauhea päänsärky (sitoumus 2)"). Tutkijat ehdottavat tulostensa pohjalta muun muassa, että tulevissa tutkimuksissa on syytä antaa enemmän painoa sille, mitkä osa-alueet ovat tutkittaville kaikkein merkityksellisimpiä (painavat valinnoissa enemmän); että tutkimusseurannan tulisi ulottua aiempaa pidemmille ajanjaksoille; että kysymysten tulisi sisältää konteksti (esimerkiksi "Kuinka paljon autonomiaa olet halukas tarjoamaan omien oppilaidesi kanssa perjantai-iltapäivän viimeisillä tunneilla?"); että kysymyksiin sisällytettäisiin lisäksi matemaattinen konteksti (minkä matemaattisen osa-alueen tai työtavan kanssa ollaan tekemisissä). Ehdotukset saattavat kuulostaa triviaaleilta, mutta tutkimus tehdään aina perusteellisesti, ja triviaaleihinkin tuloksiin halutaan aina päätyä kunnollisen harkinnan kautta juuri mutu-tuntuman ja siitä mahdollisesti seuraavien harhalaukausten välttämiseksi.<br />
<br />
<b>Peter Liljedahl, Vancouver: <i>Numeracy task design: A case of changing mathematics teaching practice</i></b><br />
Tutkija lähestyy teemaa, joka koskettaa opettajia lukuisten uudistusten vuoksi. Opettajille tuotetaan valtavia määriä uusiä käsitteitä sekä tavoitteita, joita joko ei eritellä tarkasti, ei anneta niiden käsittelyyn riittäviä työkaluja, tai molempia. Tutkimuksessa käsitellään <i>numeracyn</i> (numerotaidon / matemaattisen lukutaidon) käsitettä ja sitä, millä tavoin käsitteeseen liittyvät tavoitteet opettajille uutena esitetään, sekä miten opettajat haasteeseen tarttuvat. Tuloksissa tulee esiin, että käsite esitellään opettajille lähinnä lyhyen määritelmän kautta (sama koskee muuten monia uuden opetussuunnitelman mukanaan tuomia uusia käsitteitä täällä kotomaassamme). Määritelmä sinänsä ei anna kummoisia työkaluja opettajille asian käsittelyyn. Tuloksissa huomataan myös, kuinka erään opettajan toimintamalliksi tulee tehdä numerotaidon käsitettä näkyväksi siinä, mitä hän jo joka tapauksessa tekee. Tämä osoitautuu hyödylliseksi ja tehokkaaksi.<br />
<br />
Tässä lyhennelmäni ja koosteeni noin 40 konferenssista kuullusta tutkimuksesta. Monista tutkimuksista tuli valtavasti uutta ajateltavaa ja kiinnostavaa tietoa. Lisäksi jokaiseen tutkimukseen käytetty aika ja panostus oli ollut suurta, vaatinut joissakin tapauksissa jopa vuosien seurannan, materiaalin käsittelyn, analyysin luotettavuuden varmistamisen ja raportointiin paneutumisen. Hieman marraskuisin mielin toivoisin, että tästä eteenpäin jokaisella meistä kynnys toisten ihmisten ponnistusten lyttäämiseen pysyisi mahdollisimman korkealla.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/10014192965025673526noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-745129766956164492015-11-12T14:22:00.000+02:002016-01-02T14:56:10.334+02:00Elämän hanttikortit<meta name="author" content="Antti Värtö">
<meta name="keywords" content="peruskoulu, koulu, käyttäytymisgenetiikka, geenit, oppiminen, kuinka paljon geenit vaikuttavat">
<body>
<i>Kirjoittanut Antti Värtö </i>
<p>
I.
<p>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAqbYhqt61Fz5td0M3sS6OD4WqQnocc6hl2d72_-N0tQS6iop47ZZq1FYheELfRyRaxmwrNzrzx8VblfVufHUiFdR5IODZKH-u8rQixNkScC0pAAmGKtUVHqD_KMLvAVbI4fkHmcvymNTo/s1600/poker-variants-badugi.jpg" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAqbYhqt61Fz5td0M3sS6OD4WqQnocc6hl2d72_-N0tQS6iop47ZZq1FYheELfRyRaxmwrNzrzx8VblfVufHUiFdR5IODZKH-u8rQixNkScC0pAAmGKtUVHqD_KMLvAVbI4fkHmcvymNTo/s320/poker-variants-badugi.jpg" /></a>
<p>
"Kasvun asenne tarkoittaa, että pärjäät, jos vain yrität."<br />
<br />
"Neuroplastisuuden johdosta kuka tahansa voi kasvattaa älykkyyttään."<br />
<br />
"Jos minä kykenin selviytymään ylioppilaskirjoituksista, niin siihen pystyy kuka tahansa!"<br />
<br />
Näen opettajien kirjoittavan ja jakavan yllä mainitun kaltaisia ajatuksia, ja tunteeni ovat ristiriitaiset. Perusajatus on tietysti hyvä ja oikeia: yrittäminen, työnteko ja sisu ovat tärkeitä, niin koulussa kuin elämässäkin. Tätä ajatusta itsekin usein viljelen oppilailleni.<br />
<br />
Mutta samalla olen huolissani.<br />
<br />
Huolimattomasti sanottuna kaikki yllä olevat lainaukset kuulostavat samalta kuin "ihmisen menestys on vain hänestä itsestään kiinni".<br />
<br />
Mutta tämä ajatus on hyvin julma, eikä se ole totta. <br />
<br />
II.<br />
<br />
Kaikki tietävät, että ihmiseen vaikuttavat ainakin geenit ja ympäristö. Geenejä emme voi muuttaa (vielä), joten mitä suurempi vaikutus niillä on ihmisen elämän osa-alueisiin, sitä vähemmän voimme ulkopuolelta vaikuttaa.<br />
<br />
Pituus toimii hyvänä esimerkkinä: mikäli ihminen saa kasvuiässä tarpeeksi ruokaa, määräytyy pituus aika puhtaasti geenien perusteella. Vaikka jostain syystä haluaisimmekin nostaa ihmisten keskipituutta, ei olisi mitään järkeä perustaa "kasvatuslaitosta", jossa yritettäisiin erilaisten ruumiinharjoitusten avulla tehdä oppilaita pidemmiksi. Se ei vain onnistuisi.<br />
<br />
Henkiset ominaisuudet eivät periydy yhtä vahvasti kuin pituus, mutta ne periytyvät paljon vahvemmin kuin useat ihmiset kuvittelevat.<a href="#genetiikka"><sup>1</sup></a><br />
<br />
Koska tämä on peruskoulublogi, niin keskitytään siihen, mitkä asiat vaikuttavat peruskoulussa menestymiseen. <a href="http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/opintomenestys_periytyy_muttei_vain_alykkyyden_kautta">Ja onneksi sitä on tutkittukin</a>. <br />
<br />
Suurin yksittäinen tekijä on ÄO. Periytyvyys n. 80%.<br />
Mitä muuta? Ainakin tunnollisuus. Periytyvyys n. 50%.<br />
Uteliaisuus? Periytyvyys noin 60%.<br />
Käytöshäiriöt? Periytyvyys noin 40%. (kaikki luvut tulevat tutkimuksesta <a href="http://www18.homepage.villanova.edu/diego.fernandezduque/Teaching/PhysiologicalPsychology/zCurrDir4200/CurrDirGeneticsTraits.pdf">Bouchard 2004</a> [PDF]) <br />
<br />
Summa summarum: geneettiset erot selittävät noin 60% oppilaiden koulumenestysten eroista (<a href="http://www.nature.com/articles/srep11713">Rimfeld et al 2015</a>) <br />
<br />
60% ei tietenkään ole 100%. Geenit eivät ole kohtalo. Mutta niiden merkitystä ei tule lakaista maton alle.<br />
<br />
Olen usein verrannut elämää korttipeliin. Meille jaetut kortit ovat geenimme, ympäristömme ja muut seikat, joihin emme ole itse voineet vaikuttaa. Mutta me voimme päättää, millä tavalla korttimme pelaamme.<br />
<br />
Kuten jokainen korttia pelannut tietää, aina silloin tällöin joku voittaa, vaikka kortit olivat huonot. Ja toisinaan joku onnistuu häviämään upeista korteista huolimatta. Mutta nämä ovat melko harvinaisia tilanteita. Yleensä omalla pelillä voi vaikuttaa tulokseensa, mutta vain rajallisesti. Lopulta kortit ratkaisevat.<br />
<br />
Ei tunnu reilulta, että jotkut ovat saaneet synnytyssairaalassa elämän valttikortit, kun taas toiset saavat tyytyä, no, elämän <a href="http://www.suomisanakirja.fi/hantti">hanttikortteihin</a>. <br />
<br />
<a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/10/kaloista-ja-puihin-kiipeamisesta.html">Mutta maailma ei ole reilu</a>.<br />
<br />
<br />
Ellemme me muuta sääntöjä.<br />
<br />
<br />
III.<br />
<br />
Ajatus ihmisten synnynnäisistä eroista kuulostaa monien mielestä kovalta ja "oikeistolaiselta". Se tuo mieleen sellaisia viehättäviä ilmaisuja kuin "heikompi aines" tai "alemmat rodut". Se tuo mieleen, no, natsit. <br />
<br />
Mutta ihmisten geneettiset erot eivät tarkoita, että meidän yhteiskuntammekin pitäisi olla epätasa-arvoinen. Päinvastoin.<br />
<br />
Kukaan meistä ei ole tehnyt <b>yhtään mitään</b> omien synnynnäisten ominaisuuksiemme eteen. Me emme ole voineet "ansaita" sitä, että olemme syntyneet tiettyjen geenien kanssa. On pelkkää onnenkauppaa, minkälaiset geenit, kasvuympäristön jne. olemme sattuneet saamaan. Ei se tee kenestäkään parempaa ihmistä, että hänellä on ollut parempi onni.<a href="#vasemmisto"><sup>2</sup></a> <br />
<br />
Me emme ole valinneet niitä kortteja, joilla pelaamme. Ja jos me haluamme, että kaikilla on mahdollisuus pärjätä pelissä, meidän pitää ottaa huomioon se, että toiset pelaavat huonommilla korteilla kuin toiset. <br />
<br />
Jos emme ota tätä huomioon, päädymme sanomaan sellaisia lauseita kuin "jokainen on oman onnensa seppä" tai "menestys on tahtomisesta kiinni" tai jopa "jos et pärjää, niin se on oma vikasi".<br />
<br />
<b>Sellainen</b> kuulostaa minusta kovalta ja oikeistolaiselta.<br />
<br />
IV.<br />
<br />
Jos haluamme maailmaan mitään oikeutta, meidän pitää luoda sitä. Ja koulun tapauksessa <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/06/dialogi-nuorison-opettamisesta.html">ei mielestäni ole oikeudenmukaista, että vaadimme kaikilta samaa, vaikka ihmisten kyvyt vaihtelevat niin paljon.</a><br />
<br />
Jälleen kerran <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/04/koulun-kayt-tyhmana-kuolet.html">yleisopetuksen pitäisi mielestäni ottaa oppia erityisopetuksesta</a>. Erityisessä tuessa oppilaille tehdään henkilökohtaiset tavoitteet, jotka ovat vaikeita mutta mahdollisia saavuttaa. Nämä tavoitteet voivat olla hyvin erilaisia. Toisille jo se, että he pääsevät kouluun joka päivä on suuri saavutus, ja siitä tulee saada kehuja ja kannustusta. <br />
<br />
Yleisopetuksessa emme voi tehdä kaikille yksilöllisiä opetussuunnitelmia, mutta voisimme tehdä paljon parannuksia. Voisimme ainakin<br />
<ul>
<li>antaa oppilaille mahdollisuuden suorittaa opintonsa hitaammin tai nopeammin ja <a href="http://yksilollinenopo.blogspot.fi/p/yksilollisen-oppimisen-menetelma.html">edetä yksilöllisesti</a></li>
<li>hyväksyä sen, että kaikki eivät opi aiheista muuta kuin perusasiat, mutta <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/02/opi-perusasiat.html">varmistaa, että he oppivat perusasiat kunnolla</a></li>
<li>antaa oppilaiden <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/03/arviointikulttuurin-muutos-kohti.html">näyttää osaamisensa eri tavoilla</a>, esim. suullisesti </li>
<li>opettaa <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/10/koulussa-pitaisi-opettaa-vahemman-mutta.html">metakognitiivisia taitoja</a> eikä vain olettaa, että kaikki omaksuvat nämä taidot muun oppimisen yhteydessä. </li>
<li>lakata jakamasta <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/11/osallisuus-yhteisollisyys.html">oppilaita iän mukaan ryhmiin</a> ja kuvitella sitten, että kaikki samanikäiset oppivat samalla nopeudella </li>
<li>ja ennen kaikkea<b> lakata vihjaamasta oppilaille, että he ovat laiskoja tai saamattomia, mikäli he eivät opi</b>.</li>
</ul>
<p>
On hyvä muistuttaa oppilaille kovan työn ja yrittämisen merkitystä. On myös hyvä, että oppilaat tietävät, että henkisiä kykyjä voi kasvattaa harjoituksen avulla.
<p>
Mutta tästä ei pidä vetää sitä johtopäätöstä, että kaikki voivat päästä niin pitkälle kuin vain itse haluavat. Joillain on vain huonot kortit, joten onko ihme, ettei heidän pelinsä suju?
<p>
Pelaajien syyllistämisen sijasta meidän pitäisi keskittyä muuttamaan pelin sääntöjä.
<p>
<i>Seuraavaksi: <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/12/dialogi-kasvun-asenteesta.html">Dialogi kasvun asenteesta</a>.</i>
<p>
<hr>
<br>
<a id="genetiikka"><sup>1</sup></a>
Näin lyhyessä tekstissä en ehdi käsitellä käyttäytymisgenetiikkaa kovinkaan syvällisesti, mutta aiheesta kiinnostuneille suosittelen Osmo Tammisalon lyhyttä tekstiä <a href="http://www.tieteessatapahtuu.fi/0104/tammisalo.pdf">Geenit, ympäristö ja käyttäytyminen</a> (PDF). Wikipedia on tietysti aina hyvä paikka hankkia perustiedot aiheesta kuin aiheesta; suosittelen aloituspaikaksi sivua <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Nature_versus_nurture">Nature versus nurture</a>.<br />
<br />
Ja onhan aiheesta kirjoitettu kokonaisia kirjojakin. Suosittelen ainakin seuraavia:<br />
Steven Pinker: <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/The_Blank_Slate">The Blank Slate</a>. 2002. <br />
Judith Rich Harris: <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/The_Nurture_Assumption">Kasvatuksen myytti</a>. 1998. <br />
<p>
<a id="vasemmisto"><sup>2</sup></a>
Ajatus siitä, että henkisten ominaisuuksien periytyvyys johtaa luontevasti vasemmistolaiseen politiikkaan ei ole uusi. Ainakin poliittiset filosofit <a href="http://stumblingandmumbling.typepad.com/stumbling_and_mumbling/2015/02/heritability-the-left.html">Chris Dillow </a> ja <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/A_Darwinian_Left">Peter Singer</a> ovat päätyneet samaan lopputulokseen.<br />
<br />
</body><br />Antti Värtöhttp://www.blogger.com/profile/01244478262990869942noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-12639908316904465852015-11-06T11:30:00.000+02:002015-11-06T11:30:11.275+02:00Osallisuus, yhteisöllisyys, merkityksellisyys ja rajojen ylittäminen: Kaupunkileikki<i>Kirjoittanut Laura Tuohilampi</i><br />
<br />
Kuinka osallistaa, aktivoida, taata yhteisöllisyys, ylittää ikä-, luokka- ja tilarajat ja onnistua sisällöllisissä tavoitteissa? Kävin jokunen aika sitten tutustumassa kahteen alakouluun ja näissä toimiviin innostaviin opettajiin. Inspiraationi nousi korkeisiin lukemiin, ja tein aiheesta useammankin kirjoitusluonnoksen.<br />
<br />
Hyvinkäällä Puolimatkan koulussa toimii ryhmä, joka koostuu 4, 5, 6, 7 ja 8-vuotiaista lapsista, lastentarhanopettajasta, luokaopettajasta, lastenhoitajasta sekä kahdesta osapäiväisestä perhepäivähoitajasta. Kyseessä on systeemi, jossa on runsaasti eri-ikäisiä lapsia, ja jossa aikuiset tekevät huomattavan paljon yhteistyötä. Olin paikalla yhden aamupäivän, ja ammennettavaa tuosta aamupäivästä tulee riittämään.<br />
<br />
Tässä haluan kertoa teille kaupunkileikistä. Periaatteessa kyse on ihan vaan leikkimisestä: ollaan töissä pankissa, hotellissa, futiskentällä, ostetaan, myydään, lasketaan ja kirjataan ylös. Toiminnan uskomaton rikkaus syntyi siitä, millä tavoin lapset oli osallistettu leikin suunnitteluun, luottamuksesta lasten osaamiseen ja pärjäämiseen, sekä siitä, että leikki takasi lapsille uuden opetussuunnitelman tavoittelemat sosiaalisen oppimisen, omatoimisuuden ja autonomian.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dyFc8kGiPvjIAohDvlQ2ymMhMqws-pUheuqHEbN_Vs2IbhAlzc8ofy_vHHcuq5-cux7AMQSz5WASV1OoKhatA' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
Video: Mistä leikissä on kyse? Haastatttelussa luokanopettaja Meri-Tuulia Isotalo.</div>
<br />
Kaupunkileikissä lapset oppivat ensinnäkin turvallisessa tilanteessa sosiaalisen vuorovaikutuksen ennalta-arvaamattomuutta. Aikuiset ovat nimittäin mukana leikissä, ja ongelmien ratkaiseminen jätetään lapsille, joilla ratkaisukykyä kyllä riittää. Perinteisessä pedagogiikassa opettaja on aina rationaalinen ja huolehtii oppilaiden puolesta hankalien sosiaalisten tilanteiden ratkaisemisen. Mutta kaupunkileikissä esimerkiksi opettajan roolihahmo Pekka, eli "Peksi vaan" meni futiskentälle ja käyttäytyi hieman tympääntyneesti, kuten rooliin kuuluu. Peksi kyseli, kenen kanssa voisi pelata, ja oli pikemminkin saamaton teini kuin aktiivinen ja järkevä opettaja. Erotuomaria leikkivä lapsi päätyi siihen, ettei hän saisi hoidettua hommiaan jos alkaisi pelata Peksin kanssa. "Sun pitää hakee kaveri!", erotuomari kehotti. Peksin vieressä jonottavasta rouvasta ei ollut apua, sillä "korkkareilla ei voi pelata". Lapsille Peksin käytös oli jo tuttua, sillä "Se on teini, tai hiphoppari, ne on tollasia".<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4yqzKXXnyutVMAJqDOJF3H0r4cwkfynoBaUHZw3mhkp_hHJ11AdtlUY_u5SBA71lovhkDKuG4xKHGVO1Vl7i4hDmvjYEjGrL0m7QsnSCsbpT43MvWtwTFysbP2Nj_FPvZ_iitFGMDkIjN/s1600/IMG_2154.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4yqzKXXnyutVMAJqDOJF3H0r4cwkfynoBaUHZw3mhkp_hHJ11AdtlUY_u5SBA71lovhkDKuG4xKHGVO1Vl7i4hDmvjYEjGrL0m7QsnSCsbpT43MvWtwTFysbP2Nj_FPvZ_iitFGMDkIjN/s320/IMG_2154.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Peksin henkkarit ja pankkikortti</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Myös tiedollisten asioiden ratkaiseminen jätettiin ensisijaisesti lasten tehtäväksi. Luontevaa sisällöistä keskustelemista syntyi vailla väkinäistä motivointia, mikä esimerkiksi matematiikan kyseessä ollessa on yksi olennainen käsiterakenteiden kehittymisen edellytys (ks. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=PwU0MRYj-nY">video</a> oppimisen merkityksen välttämättömyydestä). Aamupäivän aikana futiskentällä pariskunta maksoi kaksi viiden euron peliä, kaksi kahden euron energiapatukkaa ja kaksi kahden euron energiajuomaa. Ostokset maksettiin 18 eurolla. Futiskentän työntekijä jäi kuitenkin pohtimaan, oliko pariskunta maksanut myös tiskillä lorvivan Peksin pelin. Työntekijä ei ollut vielä oppinut kunnolla kymmenylityksiä, ja niinpä asian pohtiminen osoittautui haasteelliseksi. Neuvokkaasti hän lähti kysymään neuvoa kentän edellisviikon työntekijältä, mutta tämä puolestaan ei ollut halukas tarjoamaan apuaan muissa kuin kentän toimintaan liittyvissä asioissa. Ongelma ratkesi, kun Peksi suostui yläkoulumatikan pohjalta selvittämään asiaa. Tilanteen ratkaisemiseksi oppilas tuli selittäneeksi koko laskukuvion lukuineen ja ongelmineen useita kertoja, siis painamaan mieleensä lukuja, ryhmittelemään niitä (kuinka monta kakkosta, mitkä kaikki luvut tarvitsisi laskea yhteen) ja ylipäätään ajattelemaan matemaattista kokonaisuutta.<br />
<br />
Tämänkaltaista luontevaa ja omaehtoista matematiikasta puhumista, asioiden tarkkaa mielessä säilyttämistä sekä systeemin toiselle esittämistä on äärimmäisen vaikea synnyttää oppikirjapedagogiikan keinoin.<br />
<br />
Lapset olivat askarreleet kaiken itse. He olivat myös itse saaneet päättää, miten toimipisteet toteutetaan; mitä askarellaan ja miten? Lopputulos oli todella hieno. Itse tehtyjä toimipisteitä lapset tulevat myös kunnioittaneeksi. On helpompaa oppia vastuuta tarvikkeista huolehtimisesta silloin, kun tarvikkeet ovat itselle merkityksellisiä, ja juuri näin koulun tulisi toimia: ohjata helpotetusti tavoitteiden mukaiseen ajatteluun ja toimintaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoATzVJ2DMQ2sGAaNWLXjC7kvcoWG7jKWllRSiquSzib3KOpqLciZxwfXNIipsg4lpKOjobfoEsWxt3OTyM900prUvr5cLp53xfzUrrNCMLEQydIRk5fQrTo_0nDWbtK2uyMbq7lbdJ5tx/s1600/IMG_2152.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoATzVJ2DMQ2sGAaNWLXjC7kvcoWG7jKWllRSiquSzib3KOpqLciZxwfXNIipsg4lpKOjobfoEsWxt3OTyM900prUvr5cLp53xfzUrrNCMLEQydIRk5fQrTo_0nDWbtK2uyMbq7lbdJ5tx/s320/IMG_2152.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hampurilaisateria</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhm7y_ae67gUfrhm6LjRDaJ7G4aOhOoJj7sC1vfO_aMUUBIqDVln6LcUAvc3-HtNXBq3dwNHL5PB17nQpn_HAb5TDd-dROUaF6pJpg62kysWYrexYGmWikL7ahfUjVxKeaoK61zRuJJoPfo/s1600/IMG_2144.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhm7y_ae67gUfrhm6LjRDaJ7G4aOhOoJj7sC1vfO_aMUUBIqDVln6LcUAvc3-HtNXBq3dwNHL5PB17nQpn_HAb5TDd-dROUaF6pJpg62kysWYrexYGmWikL7ahfUjVxKeaoK61zRuJJoPfo/s320/IMG_2144.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hevostallin hinnasto</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Leikkiä ensimmäistä kertaa leikittäessä jokaiselle osallistujalle oli annettu 200 euroa. Rahat oli talletettuna pankissa, josta niitä voi nostaa. Myös pankkikortti oli käytössä, ja pankin työntekijöillä olikin suuri vastuu pitää huolta, että kaikki rahankäyttö kirjautuu oikein. 200 euroa on iso raha ja riittää pitkälle. Kuitenkin erään kerran joku oli onnistunut tuhlaamaan kaikki rahansa. Etukäteen ei oltu pohdittu, kunka silloin toimitaan, mutta tässäkin kohtaa lasten annettiin itse lähteä hakemaan ratkaisua. Oli mietitty, mistä rahaa ylipäätään saa. No, töistä tietenkin. Ja kaikkihan käyvät leikissä vuorollaan töissä. Niinpä päätettiin, että rahaa ei vain tuhlata, vaan sitä myös ansaitaan, 20 euroa jokaisesta työpäivästä. Kysyin lapsilta saavatko kaikki saman verran palkkaa, ja he vastasivat myöntävästi. Kunkahan käy, jos joku jossakin välissä tulee esittäneeksi, että eläinlääkärin palkka voisi olla hampurilaisravintolan työntekijän palkkaa suurempi?<br />
<br />
Sittemmin sain kuulla, että samaisena vuonna, kun yhdeltä lapselta oli loppunut rahat ja lapset olivat keksineet ansaitsevansa palkkaa tehdystä työstä, käytiin laaja palkkakeskustelu. Palkan suuruutta mietittäessä yksi ravintolatyöntekijä (toimenkuvaan kuului olla sekä kokki että tarjoilija) koki ansainneensa enemmän palkkaa kuin toinen samaa työtä edellisviikolla tehnyt työntekijä. Tarjoilija perusteli asiaa sillä, että hän palveli hiki hatussa asiakkaita koko leikin ajan ja hänellä oli koko ajan kädet täynnä työtä. Edellisviikolla sen sijaan oli flunssa jyllännyt ja kolmasosa koulutuvan lapsista, eli leikin asiakkaista oli ollut sairaana. Tuon viikon tarjoilija oli pyöritellyt peukaloitaan suurimman osan ajasta, koska asiakkaita ei ollut ollut. Kiireessä töitä tehnyt tarjoilija koki tehneensä moninkertaisen työn verrattuna kanssatarjoilijaan. Leikkijät olivat avanneet keskustelun provisiopalkasta ja lapset olivat olleet hyvinkin vahvasti provision kannalla, kunnes tarjoilija numero 1 oli purskahtanut itkuun ja sanonut, ettei hän sille mitään voinut, että puolet lapsista oli poissa. Hänkin olisi mielummin palvellut asiakkaita kuin pyöritellyt peukaloitaan, muttei ollut voinut asialle mitään. Leikkijät olivat päättäneet äänestää. Empaattiset lapset olivat päättäneet yksimielisesti, että provisiopalkka on epäreilu, koska työntekijät eivät voi itse vaikuttaa asiakkaiden ja töiden määrään. Lapset päättivät yksimielisesti, että heidän kaupungissaan jokainen työntekijä saa 20 euroa päivässä palkkaa työn laadusta ja määrästä riippumatta. Ja näin on siitä eteenpäin tehty. Uusia innovaatioita ei ainakaan vielä ole tullut, mutta aika näyttää...<br />
<br />
Sillä todellisuuden annettiin muutenkin vaikuttaa leikkiin. Kun eräälle lapselle tuli lähtö hammaslääkäriin, jäi pankki ilman toista työntekijää. Peksi kävi rekrytoimassa yhden asiakkaista sijaistamaan, mutta ei opettajan roolissa käskemällä, vaan Peksin roolissa neuvottelemalla. Yhdessä mietittiin muun muassa palkkaus: vaikka leikki oli jo pitkällä, sovittiin spontaanista töihin tarttumisesta kuitenkin koko päivän palkka.<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan kaupunkileikki täytti käytännössä koko alkuopetuksen oppimistavoitteet, viemättä kokonaisaikaa murto-osaa enempää. Sen myötä lapsille taattiin opetussuunnitelman yleisten tavoitteiden toteutuminen, kuten ongelmanratkaisun oppiminen, vuorovaikutustaitojen kehittyminen, omatoimisuuden ja aloitteellisuuden kehittyminen. Lapsiin luotettiin, ja tulokset olivat sen mukaisia. Reilussa viidessä minuutissa roolien jaosta lapsiryhmä, joka koostui 4-8-vuotiaista pikkuihmisistä oli käytännössä itsenäisesti, mekastamatta ja säheltämättä rakentanut opiskelutiloistaan kokonaisen kaupungin pienintä yksityiskohtaa myöten. Huomatkaa videolta paitsi oppilaiden kontrolloimaton autonomisuus, myös heidän avuliaisuutensa. Jo heti videon alussa yksi auttaa toista paidan pukemisessa, koska onhan toki selvää, että niin kuuluu tehdä!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dw_f-cqprptlMKM9_ioSD5OyNoIiMyxwSwmkZNnlTKC8tV9xqy0-xOJ_uduFp9VVnl4rTF1d13PwZdeRRphMw' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
Video: Leikin ensimmäinen vaihe. Kaupungin rakentaminen ja rooliasuihin pukeutuminen.</div>
<br />
Kaupunkileikissä käytetty pedagogiikka pohjautuu Pentti Hakkaraisen tutkimusryhmän pitkälliseen tutkimukseen, ja siitä voi löytää lisätietoa esimerkiksi <a href="http://www.adlibris.com/fi/kirja/kehittavan-leikkipedagogiikan-perusteet-9789529329014">täältä</a>. Tässä esiteltyyn Puolimatkan kouluun otetaan vastaan myös vierailijoita, ja pedagogiikkaa toteuttavat opettajat voi pyytää kouluttamaan aiheeseen liittyen. Yllättävää oli kuitenkin se, että opetustuokion toteuttajien kollegat hädin tuskin tiesivät näistä innovaatioista. Esimerkiksi kaupunkileikki sekä sen ympärillä toimiva pedagogiikka on vuosien aikana kerännyt runsaasti kiinnostuneita vierailijoita, mutta lähinnä oman koulun ja kaupungin ulkopuolelta - saman talon kollegoista osa ei edes tiennyt toiminnan olemassaolosta. Kunpa koulujen sisäinen tiedonjako, kollegojen kuulumisiin tutustuminen ja heidän neuvojensa arvostaminen sekä hyvien käytänteiden omaksuminen omaan toimintaan (ja erityisesti tutustuminen siihen, kuinka kollega on saanut toimimaan jotakin hienoa, joka kenties itselle tuntuu hankalalta syystä tai toisesta) saisi tulevaisuudessa yhä enemmän jalansijaa! Entä kenet yllättää tieto, että tämä ihastuttava, tavoitteellinen ja oppilaille äärimmäisen antoisa yksikkö on ollut jatkuvan lakkautusuhan alla?<br />
<br />
Järkeä leikkausten kohdentamiseen ja innostusta kaikille käytänteiden jakamiseen!<br />
<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/10014192965025673526noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-33086895580542078182015-10-29T11:00:00.000+02:002016-01-02T14:53:30.276+02:00Kaloista ja puihin kiipeämisestä<meta name="author" content="Antti Värtö">
<meta name="keywords" content="peruskoulu, koulu, kala ei pysty kiipeämään puuhun, everyone is a genius, reilu maailma">
<body>
<i>Kirjoittanut Antti Värtö </i>
<p>
I.
<p>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOsj3KI1MDsuL0seZet0PpIQnAfClxm_RxFgPYV4iCyNr0OHwZh1-sYsiYp6GTYFhU4RE4o0v72tXFU3a8SBCzYxTjwNBdpCgjF52KZ75OL6J2fwkntia-fAyOf2OwSjsCHLyq3lnBwVix/s1600/2b1c53ea0bd3c358c9dc33f392c569fc.jpg" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOsj3KI1MDsuL0seZet0PpIQnAfClxm_RxFgPYV4iCyNr0OHwZh1-sYsiYp6GTYFhU4RE4o0v72tXFU3a8SBCzYxTjwNBdpCgjF52KZ75OL6J2fwkntia-fAyOf2OwSjsCHLyq3lnBwVix/s320/2b1c53ea0bd3c358c9dc33f392c569fc.jpg" /></a>
<p>
Jos toimit opetusalalla, olet luultavasti nähnyt ylläolevan kuvan monta kertaa. Se kaivetaan esiin aina, kun keskustelu siirtyy jollain tavalla oppilaiden arvioimiseen.
<p>
En ole ikinä pitänyt tuosta kuvasta, ja sen liiallisen käytön myötä olen oppinut inhoamaan sitä. Siinä on niin paljon pielessä. Tässä maailmassa on tietysti paljon inspiroiviksi tarkoitettuja mietelauseita, jotka lähinnä ärsyttävät, mutta vain harvoin lyhyt mietelause onnistuu ärsyttämään kolmella eri tavalla.
<p>
II.
<p>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifMHy47ufvLAEUzOnOh-s4qrqeIsz5dTMzF2j6uZq9geHiDPmrnEM7Iw_gCyDeC25lnu2vQn8W-5N5n8qzZ8MWEMhrwQF6KGeLrvHoUD1IHKBwqIRRpIhyphenhypheny2i5_e0xQumeYvqZDSsW0uZl/s1600/abraham-lincoln-quote-internet-hoax-fake.jpg" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifMHy47ufvLAEUzOnOh-s4qrqeIsz5dTMzF2j6uZq9geHiDPmrnEM7Iw_gCyDeC25lnu2vQn8W-5N5n8qzZ8MWEMhrwQF6KGeLrvHoUD1IHKBwqIRRpIhyphenhypheny2i5_e0xQumeYvqZDSsW0uZl/s320/abraham-lincoln-quote-internet-hoax-fake.jpg" /></a>
<p>
Aloitetaan pienimmästä ärsytyksestä: aforismin lähteeksi on merkitty "Albert Einstein". Mutta todellisuudessa Einstein ei ole sanonut tällaista. <a href="http://quoteinvestigator.com/2013/04/06/fish-climb/">Quote Investigator tutki lainausta pitkään</a>, mutta heidän analyysinsa mukaan Einstein ei liity tähän lausahdukseen mitenkään.
<p>
Tämä ei sinänsä yllätä. Goodreads-sivustolla on <a href="http://www.goodreads.com/quotes/tag/misattributed-to-einstein">pitkä lista mietelauseita</a>, jotka on aika ajoin laitettu Einsteinin suuhun, vaikka ne ovat aivan jonkun muun sanomia.
<p>
Kai ihmiset ajattelevat, että aforismit vaikuttavat jotenkin uskottavammilta, mikäli ne tulevat kaikkien tunteman Virallisen Neron suusta.
<p>
Kun nyt tämä on saatu pois alta, niin analysoidaan itse mietelausetta.
<p>
III.
<p>
"Everyone is a genius".
<p>
Tämä ajatus on monien edistyksellisten lempilapsi. Eri oppilaat ovat lahjakkaita eri asioissa - mutta kaikki ovat yhtä lahjakkaita! <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Moni%C3%A4lykkyysteoria">Gardnerin moniälykkyysteoria</a>! Kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia!
<p>
Ajatus siitä, että kaikki ovat yhtä lahjakkaita, kuulostaa mukavalta ja tasa-arvoiselta. Mutta onko meillä mitään syytä olettaa, että maailmankaikkeus olisi mukava tai tasa-arvoinen? Eikö itse asiassa äitikin jo opettanut, että "elämä ei aina ole reilua"?
<p>
Psykologiassa tunnetaan ilmiö nimeltä "<a href="http://psychology.about.com/od/jindex/f/just-world-phenomenon.htm">reilu maailma -virhe</a>". Ihmiset eivät halua kokea henkistä kärsimystä ajatellessaan maailman epäoikeudenmukaisuutta, joten he kieltäytyvät uskomasta maailman olevan niin epäreilu. Syvällä sisimmässään useimmat ihmiset uskovat, että lopulta karman laki tai joku vastaava voima laittaa puntit tasan.
<p>
Reilu maailma -virhe ei ole mukava juttu. Siihen syyllistyvät ihmiset muun muassa vastustavat kiintiöjärjestelmiä, joilla yritetään parantaa vähemmistöjen oikeuksia. (<a href="http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/psj.12063/abstract">Wilkins & Wegner 2014</a>). Eihän kiintiöitä tarvita, koska maailma on reilu: jokainen pääsee siihen asemaan jonka ansaitsee!
<p>
Ajatusvirhe johtaa myös uhrien syyllistämiseen (<a href="http://web.mit.edu/curhan/www/docs/Articles/biases/4_J_Personality_Social_Psychology_203_%28Lerner%29.pdf">Lerner & Simmons 1966</a> [PDF]). Jos maailma on reilu, ei hyville ihmisille voi tapahtua pahoja asioita. Näin ollen jos joku joutuu pahan tapahtuman uhriksi, hänen on jollain tavalla täytynyt ansaita se. Jos jäit auton alle suojatielle, olit itse varmaan huolimaton etkä ainakaan käyttänyt heijastinta. Ja varmaan oli minihame päällä.
<p>
<b>Maailma ei ole reilu</b>. Kaikki ihmiset eivät ole neroja. Suurin osa on keskivertoja. Eikä siinä ole mitään vikaa. Ei kaikkien tarvitse olla neroja.
<p>
Ihmisillä on monia eri lahjakkuuksia, mutta ei ole mitään takeita siitä, että yksittäinen henkilö olisi erityisen lahjakas missään. On jopa mahdollista, että ihminen on keskivertoa huonompi kaikessa
<a href="#lahjakkuus"><sup>1</sup></a>. Mikä taikavoima muka pitäisi huolen siitä, että kaikille on jaettu vähintään yksi erityislahjakkuus? Kuten todettu: maailma ei ole reilu.
<p>
IV.
<p>
"If you judge a fish by its ability to climb a tree, it will live its whole life believing that it is stupid."
<p>
Mietelause jatkaa innostavalla otteellaan: Meidän ei tule lannistaa oppilaita, vaan auttaa heitä löytämään omat vahvuutensa! Meidän ei pidä lytätä oppilaiden itsetuntoa!
<p>
Mutta <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2014/03/minulla-on-ongelmia-muut-ovat-idiootteja.html">Carol Dweck</a> ei katsoisi tätä hyvällä.
<p>
"Kalat eivät osaa kiivetä puihin". Tämä lausahdus edustaa tyylipuhtaasti muuttumattomuuden asennetta. Sen mukaan ihmiset joko ovat hyviä jossain asiassa tai sitten eivät ole. Kalat eivät osaa kiivetä puihin. Se siitä. Turha edes yrittää.
<p>
<a href="http://www.peruskoulupesula.fi/search/label/kasvun%20asenne">Kasvun asenne</a> on päinvastainen ajatus. Ihmiset voivat tulla paremmiksi ja oppia koko ajan enemmän. Kalasta ei koskaan tule apinan veroista kiipeilijää, mutta mikäli se uskoo voivansa kehittyä, se nousee vähä vähältä yhä korkeammalle.
<p>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjY7FLtOXduiuzB1RU1J19WmSzTUASU6ffkqmH4bDYo_ZgqsuBkyfqudf6ArZzNotFVwlUF5W8idHR9cVzn1UzzjjscasA5UqV9itCM9AV24D6RrXJuU4iHpsT-qGNtZkBXRh7SUwEiSYac/s1600/mudskipper-climbing-tree.jpeg" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjY7FLtOXduiuzB1RU1J19WmSzTUASU6ffkqmH4bDYo_ZgqsuBkyfqudf6ArZzNotFVwlUF5W8idHR9cVzn1UzzjjscasA5UqV9itCM9AV24D6RrXJuU4iHpsT-qGNtZkBXRh7SUwEiSYac/s320/mudskipper-climbing-tree.jpeg" /></a>
<p>
V.
<p>
Aforismi onnistuu yhdistämään kaksi virheellistä ajatusta, jotka yleensä käsitetään toistensa vastakohdiksi.<ol>
<li>Ensinnäkin ajatus siitä, että kaikki ihmiset ovat yhtä lahjakkaita;</li>
<li>Toiseksi ajatus siitä, että ihminen joko on hyvä jossain tai sitten ei.</li>
</ol>
Yleensä ensimmäisen ajatuksen kannattajat vastustavat äänekkäästi jälkimmäistä ja päinvastoin. Mutta tämä mietelause onnistuu paketoimaan molemmat väärät ideat yhdeksi paketiksi. Saavutus sekin.
<p>
Ihmiset, jotka julkaisevat kuvaa kalasta ja puusta tarkoittavat tietenkin hyvää. He käyttävät kuvaa perustellessaan, miksi koulussa ei pitäisi arvioida oppilaita niin paljon. Mutta niin tehdessään he samalla levittävät oppimista haittaavaa asennetta. He tulevat huomaamattaan sanoneeksi, että ihmiset joko osaavat jonkin asian tai sitten eivät, eikä asiaan voi vaikuttaa mitenkään.
<p>
Ja näin sanoessaan he tulevat arvostelleeksi oppilaita paljon ankarammin kuin kukaan perinteisen arvioinnin kannattaja.
<p>
<i>Seuraavaksi: <a href="http://www.peruskoulupesula.fi/2015/11/elaman-hanttikortit.html">Elämän hanttikortit.</a></i>
<p>
<hr>
<a id="lahjakkuus"><sup>1</sup></a> Gardnerin moniälykkyysluettelossa on kahdeksan eri älykkyyttä. Jos nämä eri lahjakkuudet eivät korreloisi lainkaan, olisi keskimäärin joka 256:s ihminen mediaania heikompi kaikissa niissä. Ja <a href="http://emilkirkegaard.dk/en/wp-content/uploads/1.-Beyond-g-Putting-multiple-intelligences-theory-to-the-test.pdf">todellisuudessa eri Gardnerin älykkyydet korreloivat</a> (PDF): jos joku on keskivertoa vahvempi yhdessä Gardnerin älykkyyden lajeista, hän on todennäköisesti keskivertoa vahvempi myös monessa muussakin. Ja päinvastoin.
</body>Antti Värtöhttp://www.blogger.com/profile/01244478262990869942noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-50398282392751600592015-10-22T15:02:00.002+03:002015-10-22T15:03:01.365+03:00Virkistävää matematiikan päivää! <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEdwqrw-CfnyimKQ4yiYUmizHCjq1x01zT-VQh7-wE9cC4KauJ9N-nxxYYqBTK8pcbvKRCGQTJRWg4fm65-BVyTzT1fGDZ2pxiY9yWQBT3mK128WYovF-Ugho29d12OdW9V5pypC2VhJcN/s1600/aivothereille_official.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="451" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEdwqrw-CfnyimKQ4yiYUmizHCjq1x01zT-VQh7-wE9cC4KauJ9N-nxxYYqBTK8pcbvKRCGQTJRWg4fm65-BVyTzT1fGDZ2pxiY9yWQBT3mK128WYovF-Ugho29d12OdW9V5pypC2VhJcN/s640/aivothereille_official.png" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-2RT4Oa7wFxPiQ8jOMqnOLa4_aq4-ddW6dY7zO5wh-Oq1HE8vU67mkYCWwHnja1jL717CnbqeC5QBy8jbJ_KnJRCmWniQ3VY7DF-Q1OwvO3VUf9Aok4LvGHxVRmLJfnlY678W2UUdHjpd/s1600/aivothereille_pa%25CC%258Asvenska_official.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="451" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-2RT4Oa7wFxPiQ8jOMqnOLa4_aq4-ddW6dY7zO5wh-Oq1HE8vU67mkYCWwHnja1jL717CnbqeC5QBy8jbJ_KnJRCmWniQ3VY7DF-Q1OwvO3VUf9Aok4LvGHxVRmLJfnlY678W2UUdHjpd/s640/aivothereille_pa%25CC%258Asvenska_official.png" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>Vastaukset ja bonustehtävä:</b> <a href="https://www.facebook.com/matematiikanpaiva">https://www.facebook.com/matematiikanpaiva</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://www.ted.com/talks/dan_meyer_math_curriculum_makeover#t-680319">Matematiikan opetus uusiksi: kaikille oikeus innostukseen!</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://www.ted.com/talks/hannah_fry_the_mathematics_of_love">Matematiikka apuna parinmuodostuksessa: älä tyydy huonompaan vaihtoehtoon!</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="color: blue;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="color: blue;"><a href="http://www.oppiminen.fi/2015/10/tytot-ja-pojat-ovat-yhta-lahjakkaita-matematiikassa/">Matematiikan myytit rikottava: matematiikka kuuluu kaikille!</a></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>Muista haastaa perheenjäsenet! </b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="p1" style="background-color: white; color: #4c4c4c; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 14.85px; line-height: 20.79px;">
<span class="s1">Matematiikan opettajat voivat ottaa kopin matematiikan päivästä valjastamalla oppilaansa vanhempiensa haastajiksi. Suunnitelkaa ryhmänne kanssa <b>Perheen matikkahaaste</b>, jonka oppilaat vievät kotiiinsa vanhempiaan tai sisaruksiaan testatakseen. Kerrankin siis perheenjäsenet suorittavat oppilaiden laatimat kotitehtävät, ja kodeissa saadaan uudenlaista keskusteltavaa matematiikan oppimisesta. Oppilaiden kanssa on hyvä puhua siitä, kuinka ympäristössä mahdollisesti esiintyvä voivottelu matematikan vaikeudesta ylläpitää käsitystä matematiikasta mahdottomana oppiaineena (tai vain joillekin sopivana). Onko luokassa oppilaita, joilla on käsitys itsestään täysin ei-matemaattisina? Mistä tuo käsitys on syntynyt, ja onko mitään, minkä avulla asiaa voisi muuttaa?</span></div>
<div class="p1" style="background-color: white; color: #4c4c4c; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 14.85px; line-height: 20.79px;">
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="p1" style="background-color: white; color: #4c4c4c; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 14.85px; line-height: 20.79px; text-align: center;">
<span class="s1"><b><br /></b></span></div>
<div class="p1" style="background-color: white; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 14.85px; line-height: 20.79px; text-align: center;">
<span class="s1"><b>Kom ihåg att utmana hela familjet!</b></span></div>
<div class="p1" style="background-color: white; color: #4c4c4c; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 14.85px; line-height: 20.79px;">
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="p1" style="background-color: white; color: #4c4c4c; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 14.85px; line-height: 20.79px;">
<span class="s1"></span><br />
<div class="p1" style="font-size: 14.85px; line-height: 20.79px;">
<span class="s1"><span class="s1">Det går att ta del av matematikdagen även med familjen. Vi utmanar familj och vänner för att få igång ett positivt tänkesätt och positiva attityder gentemot matematiken. En egen familjeutmaning planeras i samarbete mellan mattelärarna och eleverna. I <b>Hela familjens matteutmaning</b> får eleverna möjlighet att testa familjens och sina vänners matematiska kunskaper. Denna gång är det alltså familjemedlemmarna som göra läxorna! Familjeutmaningen ger även möjlighet för hela familjen att diskutera matematik; vad är matematik och hur lär man sig att tänka matematiskt?</span></span></div>
<span class="s1">
<div class="p1" style="font-size: 14.85px; line-height: 20.79px;">
<span class="s1">Det är bra att på matematiklektionerna diskutera om matematikupplevelser och känslor gentemot matematiken. Har eleverna möjligtvis i sin omgivning stött på negativa känslor när matematiken kommer på tal? Vad kan vara problematiskt med att matematiken upplevs på ett visst sätt, ofta som frusterande och hopplös? Upprätthåller det kanske ett visst tankemönster om att matematiken är omöjlig och endast passar dem som förstår vad det går ut på? Finns det möjligtvis sådana elever i klassen som uppfattar sig själv som omatematiska? Varifrån kommer dessa tankar, och går det att ändra dem?</span></div>
</span></div>
<div>
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/10014192965025673526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-45210825776706556582015-10-15T15:36:00.002+03:002015-10-15T15:52:05.863+03:00Väck upp hjärnan: Matematikens dag 22.10.<div class="p1">
<i>Skribenter Julia Kilpelä & Laura Tuohilampi</i></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Visste du att vi firar matematikens dag den 22.10? Meningen med denna dag är att göra matematiken till en del av det vardagliga livet. När har du sist självt haft att göra med matematik? Det är ju främst skoleleverna och matematiklärarna som sysslar med matematik regelbundet. Hur är det då med dem som studerar eller redan är i arbetslivet, och möjligtvis </span><span class="s2">dessutom</span><span class="s1"> har dåliga erfarenheter av skolmatematiken?</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Matematiken präglas ofta av stereotypiska, förutfattade meningar. När man talar om matematik kommer man å ena sidan att tänka procenter, skatter eller räkningar som har att göra med butiksärenden. Kanske man ibland även funderar på frågor som har att göra med geometri eller statistik. Å andra sidan tänker man kanske på väldigt svårtydda och abstrakta matematiska problem</span><span class="s3">. </span><span class="s1">Handen upp den som inte sett matematiken illustreras i form av en förvirrad professor framför en krittavla täckt av ekvationer?</span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Vad är matematik egentligen? Är matematiken en allemans rätt? Behöver man ha oklanderliga färdigheter i räkning, eller kan man tänka sig en person med starka logiska kunskaper, men som ändå använder räknare för vanliga multiplikationsräkningar, vara bra på matematik? </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Kan matematik vara roligt? Kunde du tänka dig mattegympa som något lika avkopplande och inspirerande som t.ex. korsord, Facebook-test, hantverk eller sudokun? I så fall, vilken slags matematik skulle du uppleva som uppfriskande?</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">På matematikens dag den 22.10 sprids det ut ett elektroniskt paket för hjärngympa. Var redo för att dela paketet från och med klockan 6.30 på Twitter, Facebook och Instagram med hashtagen #aivothereille och #neuronaktiveringspaket!</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Det går att ta del av matematikdagen även med familjen. Vi utmanar familj och vänner för att få igång ett positivt tänkesätt och positiva attityder gentemot matematiken. En egen familjeutmaning planeras i samarbete mellan mattelärarna och eleverna. I <b>Hela familjens matteutmaning</b> får eleverna möjlighet att testa familjens och sina vänners matematiska kunskaper. Denna gång är det alltså familjemedlemmarna som göra läxorna! Familjeutmaningen ger även möjlighet för hela familjen att diskutera matematik; vad är matematik och hur lär man sig att tänka matematiskt?</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Det är bra att på matematiklektionerna diskutera om matematikupplevelser och känslor gentemot matematiken. Har eleverna möjligtvis i sin omgivning stött på negativa känslor när matematiken kommer på tal? Vad kan vara problematiskt med att matematiken upplevs på ett visst sätt, ofta som frusterande och hopplös? Upprätthåller det kanske ett visst tankemönster om att matematiken är omöjlig och endast passar dem som förstår vad det går ut på? Finns det möjligtvis sådana elever i klassen som uppfattar sig själv som omatematiska? Varifrån kommer dessa tankar, och går det att ändra dem?</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<br />
<div class="p1">
<span class="s1">Dela ut era matteutmaningar på <b>Matematikens dag 22.10</b> i Facebook med hashtag #aivothereille #neuronaktiveringspaket </span><br />
<span class="s1"><br /></span>
<br />
<div class="p1">
<span class="s1">I samarbete med:</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://www.kuumapop.fi/mielikuvituskoulu/">Mielikuvituskoulu</a></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://www.luma.fi/keskus">Valtakunnallinen Luma-keskus</a></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://www.luma.fi/summamutikka">Helsingin yliopiston Summamutikkakeskus</a></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://mathstat.helsinki.fi/">Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotieteen laitos</a></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="https://www.tabletkoulu.fi/">Tabletkoulu</a></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://eduhakkerit.fi/">Eduhakkerit</a></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://flushinfo.fi/">Flush</a></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://proedugo.fi/">Proedugo</a></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://www.kaikkialla.fi/">Koulu kaikkialla</a></div>
<div class="p1">
<span class="s1"></span></div>
<span class="s1"></span><br />
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://www.peruskoulupesula.fi/">Peruskoulupesula</a></div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/10014192965025673526noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-19980615826762509202015-10-15T10:55:00.001+03:002015-10-15T10:55:42.114+03:00Aivot hereille!<div class="p1">
<span class="s1"><i>Kirjoittanut Laura Tuohilampi</i></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Tiesitkö, että viikon kuluttua 22.10. vietetään <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Matematiikan_p%C3%A4iv%C3%A4">Matematiikan päivää</a></b>? Päivän tarkoituksena on tuoda matematiikkaa tavallisen ihmisen arkipäivään. Milloin sitä on tullut viimeksi käytettyä matemaattista ajatteluaan? Koululaiset ja matematiikan opettajat työskentelevät matematikan parissa säännöllisesti, samoin matemaattiisilla aloilla työskentelevät. Mutta entäpä tavallinen työelämässä oleva aikuinen, jolla pahimmassa tapauksessa on vielä huonot muistot koko aineen opiskelusta?</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Matematiikasta puhuttaessa ajatellaan usein laskemista: prosentteja, veroja, kaupassakäyntiä. Joskus ajatellaan geometriaa, joskus tilastomatematiikkaa. Toisaalta saatetaan ajatella hyvinkin abstrakteja asioita. Käsi pystyyn jokainen, joka ei ole joskus nähnyt matematiikkaa kuvitettavan höynähtäneellä professorilla, joka seisoo yhtälöitä täyteen tuherretun liitutaulun edessä?</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Mitä matematiikka itse asiassa on? Onko matematiikka jokaisen ihmisen oikeus? Vaatiiko matemaattinen ajattelu virheetöntä laskutaitoa, vai voidaanko esimerkiksi vahvan loogisen ajattelukyvyn omaava henkilö lukea matematiikan osaajaksi, vaikka hän tarvitsisikin laskinta tavallisista kertolaskuista selviämiseen? </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Voiko matematiikka olla hauskaa aivojumppaa? Rentouttavaa tai inspiroivaa puuhaa siinä missä ristikot, facebook-testit, käsityöt tai sudokut? Millaisen matematiikan itse kokisit virkistävänä? </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Matematiikan päivänä lasketaan liikkeelle lyhyt <b>Aivojen herätyssetti</b>. Ole valmiina jakamaan settiä: löydät sen 22.10 klo 6.30 Facebookista, Twitteristä ja Instagramista hashtagilla <b>#aivothereille</b>. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Matematiikan opettajat voivat ottaa kopin matematiikan päivästä valjastamalla oppilaansa vanhempiensa haastajiksi. Suunnitelkaa ryhmänne kanssa <b>Perheen matikkahaaste</b>, jonka oppilaat vievät kotiiinsa vanhempiaan tai sisaruksiaan testatakseen. Kerrankin siis perheenjäsenet suorittavat oppilaiden laatimat kotitehtävät, ja kodeissa saadaan uudenlaista keskusteltavaa matematiikan oppimisesta. Oppilaiden kanssa on hyvä puhua siitä, kuinka ympäristössä mahdollisesti esiintyvä voivottelu matematikan vaikeudesta ylläpitää käsitystä matematiikasta mahdottomana oppiaineena (tai vain joillekin sopivana). Onko luokassa oppilaita, joilla on käsitys itsestään täysin ei-matemaattisina? Mistä tuo käsitys on syntynyt, ja onko mitään, minkä avulla asiaa voisi muuttaa?</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<br />
<div class="p1">
<span class="s1">Jakakaa laatimanne matikkahaasteet <b>Matematiikan päivänä 22.10.</b> Facebookissa hashtagilla #aivothereille. </span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Matematiikan päivässä mukana</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://www.kuumapop.fi/mielikuvituskoulu/">Mielikuvituskoulu</a></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://www.luma.fi/keskus">Valtakunnallinen Luma-keskus</a></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://www.luma.fi/summamutikka">Helsingin yliopiston Summamutikkakeskus</a></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://mathstat.helsinki.fi/">Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotieteen laitos</a></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="https://www.tabletkoulu.fi/">Tabletkoulu</a></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://eduhakkerit.fi/">Eduhakkerit</a></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://flushinfo.fi/">Flush</a></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://proedugo.fi/">Proedugo</a></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://www.kaikkialla.fi/">Koulu kaikkialla</a></div>
<div class="p1">
<span class="s1"></span></div>
<div class="x_x_x_p1" style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 16px;">
<a href="http://www.peruskoulupesula.fi/">Peruskoulupesula</a></div>
<div class="x_x_x_p1">
<br /></div>
<div class="x_x_x_p1">
<span style="font-family: Calibri, Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/10014192965025673526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3453640927736094467.post-43648004094053779772015-10-08T12:44:00.002+03:002015-10-08T12:47:15.290+03:00Linkkejä syksyltä 2015<div dir="ltr" id="docs-internal-guid-4ba11ae1-46c6-6c85-4132-2a83c3b27066" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<a href="http://www.npr.org/sections/ed/2015/08/06/415498760/the-role-of-politics-in-the-classroom" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline;"></span></a><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"> </span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzFRJ2XxV5PLGHgE7UljpzINlpQd_ToFcejrwQLG6jJdplDk2cgLR51bpguxqFV-3_k6962XkuuNZgahI9zNYyZVgURm5mwOJ5UJsRfuVNCvYa0ulyQEB_YpFgfwNgNN1RRLndCPD2izxP/s1600/links-evolution.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="111" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzFRJ2XxV5PLGHgE7UljpzINlpQd_ToFcejrwQLG6jJdplDk2cgLR51bpguxqFV-3_k6962XkuuNZgahI9zNYyZVgURm5mwOJ5UJsRfuVNCvYa0ulyQEB_YpFgfwNgNN1RRLndCPD2izxP/s320/links-evolution.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;">Osastolla “Jätä mielipiteesi opettajainhuoneen narikkaan”: Diana <a href="http://www.npr.org/sections/ed/2015/08/06/415498760/the-role-of-politics-in-the-classroom">Hess ja Paula McAvoy tutkivat poliittisten aiheiden käsittelemistä koululuokassa.</a> Heidän mukaansa oppilaita ei häiritse, vaikka opettaja kertoisi omat poliittisen mielipiteensä. Oppilaat osaavat myös erottaa opettajan mielipiteet faktoista. Sitä vastoin oppilaita häiritsee hyvin paljon, jos opettaja yrittää tuputtaa omaa näkemystään oppilaille. Pahinta on, jos opettaja tekee sarkastisia kommentteja tai vitsejä tietyistä poliittisista ryhmistä tai liikkeistä muun opetuksen seassa. Nämä eivät ole reiluja tilanteita, sillä oppilaiden on vaikea tällaisessa tilanteessa väittää opettajalle vastaan.</span></div>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;">Ja lisää samaan osastoon: <a href="http://news.mit.edu/2014/children-tell-when-teacher-commits-sins-omission-0610">Oppilaat tunnistavat, milloin opettaja jättää kertomatta heille jotain oleellista</a> - ja sen jälkeen he suhtautuvat varauksella kaikkeen, mitä opettaja heille kertoo. </span></div>
<br />
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"><a href="http://opsiaetsimassa.vuodatus.net/lue/2015/08/pieni-toive-veso-paiviin">Leena Pöntynen kehottaa opettajia ja rehtoreita tekemään koulun hienot käytänteet näkyvämmiksi oppilaiden vanhemmille.</a> Kouluissa tehdään kaikkea mahtavaa koko ajan, mutta eivät huoltajat tästä välttämättä mitään tiedä!</span></div>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<a href="http://mikkosaari.blogspot.fi/2015/08/halkopinopedagogiikkaa-hyvassa.html" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline;"><br /></span></a></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"><a href="http://mikkosaari.blogspot.fi/2015/08/halkopinopedagogiikkaa-hyvassa.html">Mikko Saaren “halkopinopedagogiikka”:</a> “[J]okaisen oppilaan pitäisi päästä kokemaan prosessi, jossa hän pääsee 1) kaatamaan puun, 2) karsimaan ja katkomaan sen pölkyiksi, 3) pilkkomaan pölkyt haloiksi, 4) pinomaan halot ja 5) kokemaan konkreettista mielihyvää loppuunsaatetusta ja </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;">näkyvästä </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;">työstä.”</span></div>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"><a href="http://www.parthen-impact.com/parthen-uploads/78/2015/add_1_258968_6jxqYCJ7tK.pdf">Bingley, Christensen ja Markwardt tutkivat koulutuksen hyötyjä</a> (PDF). Lähes kaikki korkeakoulutuksen hyöty tuli siitä, että korkeakoulutetut saavat paremmin töitä. Itse koulussa opituilla taidoilla ei ollut niin väliä. Tästä aiheesta tullee vielä syksyn aikan pidempi PKP-teksti.</span></div>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"><a href="http://schoolsweek.co.uk/why-mindset-is-not-a-tool-to-make-children-feel-good/">Carol Dweck tylyttää opettajia</a>: kasvun asenne ei ole keino saada oppilaita tuntemaan oloaan paremmaksi, eikä sen tarkoituksena ole vahvistaa itsetuntoa. Sen pitää nostaa oppimistuloksia, tai se tehdään väärin. Ja opettajat tekevät sen usein väärin. <a href="http://www.edweek.org/ew/articles/2015/09/23/carol-dweck-revisits-the-growth-mindset.html">Dweck jatkaa aiheesta toisessakin artikkelissa ja antaa vinkkejä, miten homma pitäisi hoitaa oikein</a>.</span></div>
<br />
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;">Antti Leppilampi kirjoittaa täälläkin toisinaan käsitellystä aiheesta: <a href="http://opetusmurros.blogspot.fi/2015/07/myytti-pienen-luokkakoon-merkityksesta.html">tutkimusten mukaan pienet ryhmäkoot eivät oikeasti paranna oppimistuloksia</a>. Tämä on tosi intuitionvastainen tulos, mutta se on todettu niin monta kertaa, että on jo aika hyväksyä se tosiasiaksi. Erityiskiitos Leppilammelle Project STARin virheiden osoittamisesta: olin jo aikeissa itse kirjoittaa Project STARin lyttäävän tekstin, mutta nyt ei tarvitsekaan.</span></div>
<br />
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"><a href="https://kukakasvattaaketa.wordpress.com/2015/07/29/talousosaamista-tulee-korostaa-kouluissa/">Psykologisia ja sosiaalipsykologisia tuloksia tulisi hyödyntää taloustiedon opetuksessa</a>. Tätä tehdään jo Brasiliassa: “Tehtävien välissä on tietoiskuja esimerkiksi luottokorteista tyyliin ‘Kortilla tai shekillä maksaminen lisää kulutusta enemmän kuin käteisen käyttäminen – tämä on vahvistettu useissa tutkimuksissa.’” PKP kannattaa aina sosiaalipsykologisen tiedon käyttämistä koulussa - tai koulutuskeskusteluissa.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<br /></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<br /></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"><a href="https://www.helsinki.fi/fi/ajankohtaista/opin-tiet">Helsingin yliopiston tutkijat kertovat tiiviisti näkemyksensä siitä, miten kouluopetusta tulisi uudistaa</a>. Ei mitään uusia avauksia, mutta hyviä kiteytyksiä.</span></div>
<br />
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"><a href="http://www.image.fi/image-lehti/oppiminen-ymmarretaan-vaarin-sanoo-professori-markku-niemivirta">Markku Niemivirta jyrähtää Imagessa</a> “oppimistyylejä” ja muita oppimismyyttejä vastaan sekä kertoo näkemyksiään koulun tulevaisuudesta.</span></div>
<br />
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"><a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/20/jani-kaaro-onko-kouluoppiminen-paras-tapa-oppia-taitoja">Jani Kaaro kirjoitti asiallisen kolumnin siitä, kuinka kouluoppiminen latistaa oppilaiden luovuuden</a>. Hän kertoo kahdesta tutkimuksesta, joiden mukaan lapset eivät löytäneet leluista uusia ominaisuuksia, mikäli opettaja oli näyttänyt heille, miten se toimii. Jos taas lapset saivat tutkia lelua itse, he löysivät siitä enemmän toimintoja. Moitteen sana: Kaaro ei linkitä alkuperäisiä tutkimuksia lähteiksi, vaikka kolumni ilmestyi verkossa. GRRR. </span></div>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;">Onneksi me täällä PKP:ssä emme ole yhtä leväperäisiä kuin YLE:n kolumnistit: </span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<a href="https://cocosci.berkeley.edu/Liz/BonawitzShaftoetalRevised.pdf" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline;"></span></a></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<a href="https://cocosci.berkeley.edu/Liz/BonawitzShaftoetalRevised.pdf"><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;">Bonawitz et al 2011: The Double-edged Sword of Pedagogy (PDF)</span></a></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;"></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<a href="http://www.alisongopnik.com/Papers_Alison/Walker%20et%20al_2014_Cognition.pdf"><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;">Walker et al 2014: Explaining prompts children to privilege inductively rich properties. (PDF)</span></a></div>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<a href="https://www.sttinfo.fi/release/taidekasvatus-tukee-oppimista-ja-hyvinvointia?releaseId=32389013" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline;"><br /></span></a></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;">Taideaineista: <a href="https://www.sttinfo.fi/release/taidekasvatus-tukee-oppimista-ja-hyvinvointia?releaseId=32389013">Taidekasvatus tukee oppimista ja hyvinvointia</a>, osoittaa kasvatustieteiden lisensiaatti Saila Nevalainen väitöksessään.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<a href="http://yle.fi/uutiset/musiikkiluokalla_nautitaan_oppimisesta_-_muu_taideopetus_ei_lisaa_viihtyvyytta_koulussa_samassa_maarin/6806906" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline;"><br /></span></a></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline;">Vastaväite tai täydennys edelliseen: <a href="http://yle.fi/uutiset/musiikkiluokalla_nautitaan_oppimisesta_-_muu_taideopetus_ei_lisaa_viihtyvyytta_koulussa_samassa_maarin/6806906">Musiikin opiskelu lisää kouluviihtyvyyttä - muiden taideaineiden opiskelulla ei ole samanlaista vaikutusta</a>. Joten tietysti juuri musiikkia opiskellaan kaikkein vähiten. Tutkimus on tehty vertailemalla erityisluokkia, joten ei ole varmaa, päteekö sama myös yleisopetukseen.</span></div>
<br />
<br />Antti Värtöhttp://www.blogger.com/profile/01244478262990869942noreply@blogger.com0