torstai 12. helmikuuta 2015

Poissaolo hyötykäyttöön

Kirjoittanut Laura Tuohilampi


Jos lapsi jää pois koulusta, on muitakin vaihtoehtoja kuin tehdä kirjaa eteenpäin muiden mukana pysyttelemiseksi. Tässä yksi esimerkki.

8-vuotiaani voi huonosti aamulla, mutta jaksoi touhuta myöhemmin päivällä. Tunneista jäi väliin äidinkieli, matematiikka sekä kuvaamataito. Äidinkielen osalta tehtiin kirjoitusharjoituksia, luettiin lehteä ja pelattiin peliä. Kuvaamataidon tehtäväksi pyysin piirtämään kuvan, joka tuo maailmaan rauhaa. Olimme puhuneet kotona Pariisin terrori-iskuista, Syyrian tilanteesta ja yleisestä uskontojen välisestä vastakkainasettelusta pohtien myös, miten todellinen tuo vastakkainasettelu oikeastaan oli. Pyysin piirtämään lipun, jossa kuvakielellä olisi tarkoitus helpottaa ihmisten neuvottomuutta levottomuuksien keskellä. Tuotos oli tällainen:

Rauhaa maailmaan

Matematiikassa kyselin ensin, missä tällä hetkellä mennään. Kävimme seuraavan keskustelun:

Minä: Paljonko on 40+40?
8-vuotias: 80.
Minä: Paljonko on 2x40?
8-vuotias: No sähän kysyit sen just.
Minä: No miten se luku kaks näkyy siinä 40+40?
8-vuotias: No niitä on kaks niitä nelikymppisiä. Tai yhden kerran se nelkytkappaletta, ja sit vielä uudestaan eli toisen kerran ne nelkyt ykköstä.

Oli kiva huomata, että lapsi oli paitsi oppinut kertotaulun, myös ymmärtänyt, mistä kertolaskussa on kysymys.

Nyt tein yksinkertaisen laskutehtävän paperille:

Matikkaa

Seuraava tehtävä oli vaikeampi: millaisella tehtävällä opettaisit yhteenlaskua 3-vuotiaalle, joka ei vielä tunnista numeroita eikä osaa niiden järjestystä? Tässä oli haastetta. Yritin johdatella ajattelemaan yhdistämistehtävää, jossa osassa laatikoita viisi nallea olisi esimerkiksi kahden ja kolmen ryhmissä, tai neljä nallea yhden ja kolmen, ja vastinpareina olisi laatikoita, joissa sama määrä olisi yhteen kuvattuna, vaikkapa käsi kädessä. Johdatteluni sijaan lapsi päätyi tekemään tehtävän, jossa yksinkertaisesti samastetaan lukumääriä. Tässä tulos:

Tekstitön tehtävänanto 3-vuotiaalle

Kannustan kaikkia vanhempia vastaaviin tehtävänantoihin poissaolotapauksissa, ja toki yleisenä ajanvietteenäkin. Aikaa ei kulu kuin minuutteja, tehtävänantojen ei tarvitse olla pedagogisesti täydellisiä, eikä niiden tarvitse onnistua kerralla, vaan niitä voidaan kehitellä yhdessä koululaisen kanssa. Aina loistava tehtävänanto on myös tässäkin käytetty "tee tehtävä toiselle" tai "miten opettaisit asian kaverille/nuoremmalle". Lopputulos ei ole tärkein, vaan hommasta kumpuavat pohdinnat. Ehkä vaikeaakin, mutta opettavaista!



2 kommenttia:

  1. Olisi mukavaa saada sinulta kirjoitelma siitä miten sinun nuoruutesi/teini-ikäsi on vaikuttanut sinun opiskeluusi ja tulevaisuuteesi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä laittaa pohdintaan, josko aiheeseen liittyen keksisi jonkin hyvän näkökulman :)

      Poista