tiistai 25. maaliskuuta 2014

Minulla on ongelmia, muut ovat idiootteja.

Kirjoittanut Antti Värtö

I.

Olli Opettajalla on kurja aamu. Lunta satoi kaatamalla ja tietenkin juuri tänä aamuna bussi tuli myöhässä. Opettajanhuoneessa kukaan ei ollut keittänyt kahvia eikä vihkovaraston kaapin ovi suostu aukeamaan. Olli potkaisee kiukkuisena ovea ja kas kas, ovi aukeaakin. Olli tuntee itsensä Fonzieksi ja tulee paremmalle tuulelle.

Noora Normioppilaalla on ollut kamala aamu. Hänen vanhempansa riitelivät taas yöllä ja Noora pelkää, että he aikovat erota. Noora ei saanut nukuttua kunnolla ja hän haluaisi purskahtaa itkuun. Ja nyt koulussa kaapin ovi ei suostu aukeamaan. Noora potkaisee turhautuneena kaappinsa ovea, jonka seurauksena ovi avautuu.

Olli näkee Nooran potkaisevan ovea ja ajattelee itsekseen: "Mikä häirikkö! Nykyteinit eivät osaa kunnioittaa yhteistä omaisuutta. Aina vain pitää olla riehumassa."

Olli syyllistyy tässä attribuutioerheeseen1 (esim. Gilbert & Malone 1995 [PDF]). Se tarkoittaa, että ihmiset yleisesti selittävät omat tekonsa tilanteeseen liittyvillä syillä ("potkaisin ovea, sillä se oli jumissa") ja muiden teot pysyviin ominaisuuksiin liittyvillä syillä ("oppilas potkii ovea, koska hän on raivopää"). Omat teot nähdään järkevinä tilanteen huomioon ottaen: muiden ihmisten teot taas tulkitaan johtuvan heidän luonteenpiirteistään ja muista pysyvistä ominaisuuksista.

Mutta ei siinä kaikki. Jos pidän loistavan tunnin ja oppilaat ovat osallistuneet innokkaina, kehun itseäni siitä, kuinka innostava opettaja olenkaan. Jos taas tunti menee aivan pieleen ja oppilaat räpläävät kännyköitään tylsistyneinä, on vika mielestäni siinä, etteivät oppilaani osaa keskittyä. Tämä on "minää tukeva attribuutioerhe": tavallisesti ihmiset selittävät omat onnistumisensa omilla ponnistuksillaan, mutta epäonnistumisensa ulkoisilla syillä (esim. McAllister 1996)

II.

Yllä mainittu minää tukeva attribuutioerhe on varsin tavallista suhteellisen terveiden ja tasapainoisten ihmisten parissa. Osa ihmisistä tulkitsee asiat kuitenkin juuri päinvastoin: he uskovat onnistumistensa olevan sattumaa ja epäonnistumistensa olevan heidän oma vikansa. Toistan saman asian eri sanoilla, jotta asia menee varmasti perille: osa oppilaistamme ajattelee, että aina kun he onnistuvat jossain, on heillä käynyt vain tuuri. Mutta kun he epäonnistuvat jossain, uskovat he epäonnistumisen johtuvan heistä itsestään ja todistavan, että he ovat tyhmiä ja/tai huonoja ihmisiä.

Tätä kutsutaan opituksi avuttomuudeksi. Sen seurauksena oppilas ei enää halua edes yrittää mitään vaan pyrkii välttämään töitä parhaansa mukaan. Opitun avuttomuuden syntyyn vaikuttaa huono itsetunto ja erilaiset lapsuus- tai nuoruusiän kurjat kokemukset. Välttämismotivaatio on yksi opitun avuttomuuden muoto. Opittu avuttomuus voi syntyä koulussa, mikäli oppilaalla on tunne, ettei hän voi mitenkään vaikuttaa omiin tuloksiinsa. Jos jo alakoulussa palkitseminen ja rankaiseminen tuntuvat satunnaisilta, on oppilas suuressa vaarassa kehittää välttämismotivaatiota ja opittua avuttomuutta.

Psykologi Carol Dweck on tutkinut ihmisten minäkäsityksen vaikutusta oppimiseen (esim. kirjassaan Mindset tai jo tutkimuksessaan Dweck 1975). Hän on osoittanut, että opitusta avuttomuudesta voi päästä eroon omaksumalla muuttuvan älykkyyden malli eli kasvun asenne (katso myös Lauran kirjoitus aiheesta): ajatus, jonka mukaan ihmisen kyvyt eivät ole syntymässä annettuja, vaan että voimme kehittää aina itseämme pidemmälle. Muuttuvan älykkyyden malli vahvistuu, mikäli lasta kehutaan hänen tekemästään työstä. Se heikkenee, mikäli lasta kehutaan fiksuksi tai haukutaan tyhmäksi. Kaikki varmasti ymmärtävät, että oppilaan koulumotivaatio heikkenee, mikäli häntä haukutaan usein tyhmäksi, joten keskitytään ensimmäiseksi mainittuun seikkaan: Jos oppilas saa kuvan, että hän on synnynnäisesti älykäs, voi paradoksaalisesti hänen oppimisensa heiketä.

Tämä voi kuulostaa järjettömältä, mutta on ymmärrettävissä minäkuvan kautta. Mikäli onnistumiset vahvistavat fiksua minäkuvaa mutta epäonnistumiset heikentävät sitä, ei fiksuksi kutsutulla oppilaalla ole halua koskaan yrittää mitään. Mikäli hän onnistuu, pidetään häntä älykkäänä, mutta kaikkihan pitävät häntä älykkäänä jo muutenkin. Onnistumisesta ei siis tule lisähyötyä. Mikäli hän kuitenkin epäonnistuu, on hänen koko minäkuvansa vaarassa. Häntä ei ehkä epäonnistumisen jälkeen enää pidetäkään älykkäänä. Siksi on parempi vältellä kaikkia tehtäviä, ellei ole etukäteen varma onnistumisestaan.

III.

Attribuutioerheen tunnistaminen voi auttaa oman opetuksen parantamisessa.

  • Jos näet oppilaan tekevän jotain negatiivista, pakota itsesi ajattelemaan, että oppilaan toiminta liittyy hänen tämänhetkiseen tilanteeseensa eikä kerro mitään hänen pysyvästä luonteestaan. Tämä on todella vaikeaa. Harjoituksen myötä se kuitenkin helpottuu. Aloita harjoittelu jo tänään: joka päivä tee tätä ainakin kerran nähdessäsi oppilaiden aiheuttavan jotain häiriötä. Harjoittelutilaisuuksia luultavasti tulee päivttäin aika monta, mikäli toimit opettajana tyypillisessä peruskoulussa.
  • Jos oma oppitunti ei suju, älä syytä automaattisesti oppilaita. Kysy itseltäsi, mitä olisit itse voinut tehdä toisin, jotta tunti olisi mennyt paremmin.
  • Kun palkitset oppilaita, kerro yksityiskohtaisesti, mitä he olivat tehneet hyvin. Kun rankaiset oppilaita, keskity siihen, miten he voisivat ensi kerralla tehdä eri tavalla. Älä koskaan vihjaa, että heidän virheensä tai onnistumisensa kertovat jotain heistä ihmisinä.
  • Älä sano oppilaan olevan fiksu. Sano, että hän on työskennellyt ahkerasti ja tehnyt hyvää työtä.
  • Jos oppilas sanoo itse olevansa tyhmä, pitää hänessä saada synnytettyä muuttuvan älykkyyden malli. Osoita yksityiskohtaisesti, mitä asioita hän ei vielä osaa ja kerro, miten hän voisi oppia ne. Muistuta oppilaalle usein, että hän voi oppia asiat, mikäli hän on valmis tekemään työtä tarpeeksi paljon.

Seuraavaksi: Huonoja odotuksia.


1Attribuutioerhe on yksi ajatusvinouma monien joukossa: lista erilaisista kognitiivisista vinoumista on masentavan pitkä. Ihmismieli ei ole kovinkaan yhtenäinen. Se ennemminkin muodostuu kasasta erilaisia ajatusmalleja ja nyrkkisääntöjä, jotka yhdessä tuottavat "tarpeeksi hyvän" lopputuloksen. Ajatusvinoumia ei voi kokonaan välttää, mutta niiden vaikutusta omaan toimintaan voi vähentää.

Aiheesta kiinnostuneille:

Kahneman, Daniel: Ajattelu, nopeasti ja hitaasti. Terra Kognita 2013. Loistava teos, jota en voi kehua tarpeeksi. Sisältää myös Kahnemanin ja Tverskyn alkuperäisen tutkimuksen vuodelta 1974, joka oikeastaan aloitti koko vinoumien tutkimuksen.

Döbelli, Ralf: Selkeän ajattelun taito. 52 ajatusvirhettä, jotka on parempi jättää muiden huoleksi. HS Kirjat 2012. Nopealukuinen esittely ajatusvinoumista.

Martikainen, Joni: Älä usko kaikkea mitä ajattelet. Talouspsykologia JKM 2012.

8 kommenttia:

  1. Kiitos tästä!
    Lueskelin tätä ääneen kasiluokkalaiselle pojalleni ja kiinnostuneena kuunteli eli olisiko hyvää tavaraa myös yläasteikäisille? Poika kommentoi omia tekemisiään, että jos onnistuu niin se on omaa ansiota, mutta niin on epäonnistuminenkin usein oma moka. Mutta ihan hyvä tyyppi hän on kuulemma joka tapauksessa!

    Erityisesti tytöille tuo lahjakkaaksi kehuminen voi olla vaarallista. Se saattaa johtaa ylisuorittamiseen ja samalla välttämismotivaatioon peruskoulussa/jatko-opinnoissa ja jatkuu jopa työelämässä.

    VastaaPoista
  2. Korjaus edelliseen: johtaa siis tytöillä vaikeampien haasteiden välttämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi.

      Sukupuolen vaikutuksesta muuttuvan älykkyyden malliin on kirjoitettu jonkin verran, ja se on yhdistetty stereotyyppiuhan käsitteeseen: lyhyesti sanottuna stereotyyppiuhka tarkoittaa sitä, että jos tyttöjä muistutetaan ennen matematiikan koetta siitä, että he ovat tyttöjä, pärjäävät he huonommin kokeessa. Ei tarvitse sanoa, että tytöt "ovat huonoja matikassa" tai mitään sellaista: teorian mukaan kaikki ovat alitajuisesti sisäistäneet jo ajatuksen siitä, että tytöt ovat poikia huonompia matikassa. Siksi pelkkä muistutus sukupuolesta saa tytöt pärjäämään huonommin, sillä heidän mieleensä nousee sisäistetty käsitys tyttöjen huonommuudesta.

      Muuttuvan älykkyyden malli voi kuitenkin suojata tyttöjä stereotyyppiuhalta:
      "a growth mindset protects girls and women from the influence of the stereotype that girls are not as good as boys at math (Good et al., 2003, 2009). If a girl with a fixed mindset encounters a challenging task or experiences a setback in math, she is more likely to believe the stereotype that girls are not as good as boys in math. On the other hand, if a girl believes that doing math is a skill that can be improved with practice, she thinks, in the words of Dweck, “OK, maybe girls haven’t done well historically, maybe we weren’t encouraged, maybe we didn’t believe in ourselves, but these are acquirable skills.” In the face of difficulty, girls with a growth mindset are more likely than girls with a fixed mindset to maintain their confidence and not succumb to stereotypes." (Hill, Corbett & St. Rose: Why So Few? Women in Science, Technology, Engineering, and Mathematics.)

      Poista
  3. Kiitos blogistasi. Tuosta opitusta avuttomuudesta: myös oppimisvaikeudet myötävaikuttaa sen tulemiseen asenteeksi. Vaikka kuinka yrittäisi ja seuraa epäonnistuminen kokeessa johtaa helposti siihen että ei niin jaksa yrittää koska epäonnistumisen voi sitten selittää vain yrittämisen puutteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kuten mainitsit, osa oppilaista jättää vaikka lukematta kokeeseen, jotta myöhemmin voi sitten selittää huonon numeron sillä, ettei lukenut. Tätä kutsutaan sosiaalipsykologiassa itsensä vammauttamisen strategiaksi (self-handicapping). Itsensä vammauttamiseen turvautuvat erityisesti ne ihmiset, jotka uskovat aiemmin onnistuneensa ensisijaisesti onnen ansiosta. Kuten mainitsin kirjoituksessa, avuttomaksi oppineet uskovat lähes aina pärjänneensä vain onnella, joten itsensä vammauttaminen on heidän keskuudessaan todella yleinen ongelma.

      Oppimisvaikeudet voivat ehdottomasti aloittaa tämän kierteen, joten siksikin ne pitäisi tunnistaa mahdollisimman aikaisin. Erityisopettajat ovat oman kokemukseni mukaan yleensä aika hyviä muuttuvan älykkyyden mallin edistämisessä, kunhan oppilaat vain saadaan tuen piiriin.

      Poista
  4. Jutustasi voisi tehdä "huoneentaulun" opettajanpöydän kanteen.

    Periaatteessa selviä asioita, mutta arjen hulinassa niin unohtuvaisia...

    VastaaPoista
  5. Terve Antti

    Työstimme artikkelisi pohjalta lukiolaisille ryhmänohjaustunnin materiaalin. Siinä meillä oli tavoitteena saada heitä havainnoimaan muiden toimintaa ilmiselityksiä syvemmältä ja ymmärtää rakentavan palautteen antamisen merkitys positiivisen ilmapiirin luomisessa. Artikkeli istui hyvin kehittämiskohteeseemme opiskelijoiden osallistamiseen kiusaus- ja häirintävapaan yhteisön rakentamiseksi. Voin lähettää sinulle luomamme materiaalin jos haluat.

    VastaaPoista
  6. Mahtavaa!
    Tottahan toki minua kiinnostaa nähdä matskunne; gmail-osoitteeni on antti.varto.

    VastaaPoista