tiistai 5. toukokuuta 2015

Jätä mielipiteesi opettajainhuoneen narikkaan

Kirjoittanut Antti Värtö

I.

Saako opettajalla olla omia mielipiteitä? Kuinka paljon hän saa tuoda niitä esille?

Eräs tuttu yhteiskuntaopin opettaja - kutsutaan häntä vaikka Heidiksi - kertoi kyllästyneensä politiikan ja puolueiden opettamiseen. Perinteisesti yhteiskuntaopissa jokaisesta puolueesta kerrotaan varsin neutraalisti, jotta opettaja ei vaikuttaisi puolueelliselta (heh). Esimerkiksi kokoomuksesta voidaan sanoa, että puolue ajaa taloudellisten vapauksien laajentamista.

"Taloudellisten vapauksien laajentamista! Mitä tuollainen ympäripyöreys ysiluokkalaiselle sanoo?" Heidi puuskahti, ja jatkoi:
"Nykyisin sanon oppilaille suoraan, että kokoomus on rikkaiden puolue, joka ajaa suuryritysten asiaa."

Minulta meni kahvit väärään kurkkuun tällaisen kerettiläisyyden edessä. Väitin silloin Heidille vastaan. Jos opettaja luopuu neutraaliudestaan, siirtyy hän helposti agit-propin puolelle. Heidi itse tuskin olisi iloinen, jos hänen lapsilleen opetettaisiin, että vasemmistopuolueet haluavat antaa kaikki yhteiskunnan varat tyhjäntoimittajille, joita ei huvita käydä töissä? Tai vastaavaa?

Mutta Heidi piti päänsä: "Ainakin siitä syntyisi luokassa keskustelua, ja ehkä oppilaat oppisivatkin jotain puolueiden eroista. Nykyisin he eivät opi aiheesta mitään."

Tämä osui asian ytimeen. Heidillä oli kuin olikin erittäin hyvä pointti. Jos syötämme oppilaille tasaiseksi muhennettua mautonta mössöä, eivät he varmasti innostu aiheesta. Ja todellinen oppiminen vaatii innostumista.

II.

Oppikirjat kirjoitetaan hyvin neutraaleiksi, joten oppilaat voivat aina lukea niistä puolueettoman näkemyksen. Tämä antaa opettajalle mahdollisuuden kertoa myös omista näkemyksistään - tiettyjen rajojen sisällä. Opettaja ei tietenkään voi vaahdota luokassa siitä, kuinka kaikki maailman johtajat ovat todellisuudessa avaruudesta saapuneita liskoihmisiä. Hänellä on liikkumavaraa, mutta ei loputtomasti.

Politiikan tutkimuksessa käytetään termiä Overtonin ikkuna. Joseph Overton havaitsi, että julkisessa keskustelussa on tietty rajallinen tila mielipiteille, joiden esittäminen hyväksytään. Jos mielipide menee liian pitkälle tästä ikkunasta kumpaan tahansa suuntaan, ei sitä enää voi sanoa julkisesti ääneen.

Overtonin ikkuna

Käytetään vaikkapa ilmastonmuutosta esimerkkinä. Jos poliitikko sanoo, ettei meidän pidä tehdä mitään päästöjen vähentämiseksi, vaikuttaa hän piittaamattomalta. Jos taas toinen poliitikko sanoo, että päästöjen pienentämiseksi meidän tulisi leikata elintasoamme dramaattisesti, vaikuttaa hän hihhulilta. Kumpaankaan suuntaan ei saa mennä liian paljon.

Overtonin ikkuna liikkuu ajassa. Ilmastonmuutokseen varautumisesta puhuminen koettiin vielä 15-20 vuotta sitten viherpiiperrykseksi. Vastaavasti ajatukset, jotka 50 vuotta sitten olivat valtavirtaa voivat nyt olla niin radikaaleja, ettei niitä voi edes julkisesti esittää.

Oppikirjat yritetään kirjoittaa nykyisen konsensuksen mukaiseksi, keskelle Overtonin ikkunaa. Opettajakin voi pysyä ikkunan sisällä, mutta reunojen läheltä luultavasti löytyvät ne mielipiteet, jotka herättävät oppilaiden keskuudessa suurinta mielenkiintoa.

Tahallaan ei tarvitse provosoida, mutta liikaa ei pitäisi myöskään itsesensuroida. Tylsyys ei ole hyve.

III.

Toisen mielenkiintoinen näkökulma on toisen vihapuhe. Jokainen piirtää mielessään Overtonin ikkunan vähän eri kohtaan. Mitä vahvemmin elää kuuluisassa kuplassaan, sitä vaikeampi on hahmottaa, missä ikkunan rajat muiden ihmisten mielestä menevät.

Tästä aiheutuu törmäyksiä. Onko OK, että opettaja kertoo näkemyksensä eri puolueista Heidin tapaan? Onko OK, jos sivariopettaja sanoo armeijan olevan kallis ja turha? Onko OK, jos biologian opettaja ei tahdo kertoa evoluutiosta?

Koulussa puhutaan kriittisen ajattelun opettamisesta, mutta saavatko opettajat näyttää tässä esimerkkiä? Vaikka he olisivat kriittisiä sellaisiakin ajatuksia kohtaan, jotka ovat sinulle tärkeitä?

Opettajan täytyy käyttää harkintaansa siinä, kuinka radikaaleja näkemyksiä luokassa voi esittää. Ennen kaikkea hänen täytyy aina kunnioittaa oppilaitaan. Ei pidä kritisoida maahanmuuttoa, jos osa oppilaista on pakolaisia. Ei pidä tuomita aborttia, jos joku oppilaista on saattanut tehdä abortin.

Mutta niin kauan kuin opettaja kunnioittaa oppilaitaan ja toimii opetussuunnitelman mukaan, ei opettajan omien näkemysten luulisi haittaavan tuntia. Opettajan tulee kuitenkin muistaa, että hänen mielipiteensä toimii keskustelun aloittajana, ei sen lopettajana. Oppilaat saavat tietenkin väittää vastaan. Ehkä he päätyvät täysin päinvastaiseen lopputulokseen kuin sinä, mutta sellaista tämä kriittisen ajattelun opettaminen on.

Tämä teksti sai ideansa edellisen kirjoitukseni kommenteista. Kiitos nimimerkeille Anonyymi ja v.v.v.

18 kommenttia:

  1. Veljeni alakouluopettaja yliviivautti biologian kirjasta kaiken kreationismia uhkaavan, tämä tapahtui vielä 1992.

    Voisiko äärimielipiteet esittää joku muu kuin opettaja?

    Tuon overtonin kehyksissä erot eivät tule julkisuudessa esiin ja nuorten olisi kuitenkin hyvä päästä perille konsensushakuisen ja siistityn julkisuuskuvan taustalla vaikuttavista aatteista. Jokaisesta puolueesta kuitenkin löytyy juurikin näitä hihhuleita ja riistäjiä, mutta nämä henkilöt osoittavat pelisilmää tai pysyttelevät enemmän takarivissä.

    Voisiko pedagogisointi olla jotakin sellaista, että tehdään näytelmä johon rooleiksi kirjoitetaan sellaisia politiikan arkkityyppejä, ei niinkään puolueiden edustajina, vaan vedettäisii nelikenttä oikeisto-vasemmisto, liberaali-konservatiivi jokseenkin överiksi rooleissa ja nuoret saisivat sitten näytelmän jälkeen keskustella minkä puolueiden edustajiksi he saattaisivat nämä roolit sijoittaa.

    Tällöin opettajan ei itse tarvitsisi tuoda itse esiin mitään äärimielipiteitä vain elävöittääkseen keskustelua, koska hänen asemassaan kasvattavana aikuisena olisi toki suositeltavaa pyrkiä ainakin jonkin asteiseen neutraaliuteen vaikkei minkään asian, saati tällaisen arvoja ilmentävän kysymyksen käsittely voi koskaan olla itsessään täysin arvovapaata.

    VastaaPoista
  2. Omat enemmän pohtivammat kommenttini oli jo tuolla edellisessä ketjussa, mutta voi sanoa tästä, että tämä Overton avaa kyllä paljon reaalimaailmaa missä liikutaan. Hyvä löytö, Antti.
    Tuo yhteiskuntaopin ope Heidi sitten...
    Noinhan se kyllä suurin piirtein menee (vaikka perusteet ja pohdinnat mitä tuollaisen takana on, olivat hyviä). Kouluissa nimenomaan vasemmistolainen ja vihreä ikkuna on yleensä apposen auki, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla.

    Itse en voisi kuitenkaan kuvitella toimivani noin, vaikka minulla on arvokonsevatiivina hyvin "railakkaita" ja "reippaita" näkemyksiä liberaaliin arvokonsensukseen. Saatan tuoda esiin jopa niitä kaikkein naiveimpia ja epä-älyllisimpiä kulmia, jos se on tarpeellista ja kohtuullista ja jos se on perusteltua ja sidoksissa ops:iin. Ei minun tarvitse edes purra hammasta. Olen jo ajat sitten antanut tietyssä mielessä periksi koulun suhteen. Tiedän sen edustavan selkeästi arvomaailmaltaan tiettyjä arvoja ja suuntauksia, joita vastaan minun ei tule alkaa käydä yhden, kahden eikä kolmen miehen sotaa (vaikka miehiä ja naisia kyllä tehtävään löytyisi).
    Liberaalit ovat jo kultturisodan kouluissa totaalisesti voittaneet, pulinat pois, ja onneksi kouluissa on paljon myös muusta kysymys, tiedoista, taidoista, yhdessä elämisestä. Tietenkin esim. poliittis-filosofiset arvokulmat korostuvat mitä vanhempien oppilaiden kanssa toimitaan.

    Mutta palatakseni tuohon Heidin rehellisyyteen, olisin minä sen sijaan sanonut, että älä puhu roskaa. Tuollainen yksinkertaistus saattaa kuulua yksityiskeskusteluun muttei kai sittenkään peruskouluun. Opettaja ei ole koulussa demonstroimassa omia turhaumisiaan. Luulen sitä paitsi että tässä tapauksessa on vielä valitettavasti niin, että tuollainen käsitys kokoomuksesta menee( ! ) helposti Overtonin ikkunasta sisään, onhan tuollaiset yksinkertaistukset ko. puolueesta luvallisia, elleivät peräti haluttuja, tietyllä tapaa värittyneessä "liberaalissa" ilmapiriissä. Pelottaaa ajatellakin miten Suomen porvarillis-vasemmistolainen opettajakunta on purkanut turhaumisiaan ps:n menestyksestä! Onneksi en ole, hah, ollut kuulemassa. Overtonin ikkunan sisäpuolella on kuitenkin varmasti oltu, onhan radikaalikin ja aggressiivinen ajattelu luvallista jos sen kohde on vain "oikea".

    Overton on pahimmillaan Orwell-ikkuna, jossa kieli määritellään uudelleen ja irrotetaan asiayhteyksistään. Parhaimmillaan se on kaiketi hyvä väline, jolla pysytään kohtuudessa ja hyvien tapojen sisäpuolella ja kuunnellaan toisenlaisia mielipiteitä kunnioittavasti tunnustellen ikkunan liikettä useimmissa asioissa kuitenkin suhteellisessa maailmassa.

    t. v.v.v.

    VastaaPoista
  3. Minusta olisi ihan periaattessa pohtimisen arvoinen ajatus jos opetteja esittää yhteiskuntaopin tunnilla (siinä yläasteella kun politiikasta voi puhua järkevästi) myös omia näkemyksiään, jos tämä tapahtuu älyllisen rehellisyyden ja avoimen keskustelun hengessä. Täydellinen neutraalius on kuitenkin mahdotonta, ja omat arvostukset ja mielipiteet tunkevat jossain määrin läpi, joten ehkä paras on olla niistä rehellinen (sekä itselleen että muille).

    Ongelmallisen propagandan puolelle menee, jos opettajan kateederilta julistetaan jotain ainoana totuutena ilman kritiikkiä ja huonoin argumentein.

    Mutta toivoisin kyllä todella että yhteiskuntaopin opettaja Heidi sentään perustelee väitteensä eikä kyse jää vain asenteellisten mielipiteiden tasolle liihettelyksi. Olen (ainakin joskus) mieltänyt itseni sosialistiksi, ja olen itse asiassa paljolti samaa mieltä Kokoomuksesta, mutta en toivoisi että omalta yhteiskuntaopin opettajaltani olisi koskaan putkahtanut noin ... tympeän propagandistinen väite, sanan tylsämielisessä merkityksessä. Voima-lehdestäkin olen (joskus, muistaakseni) lukenut paremmin esitettyjä ja perusteltuja mielipiteitä.

    Toki jos luokalta löytyy politiikasta kiinnostuneita oppilaita, ja mieluiten eri mielisiä sellaisia, niin opettajan on ehkä parempi tyytyä jakamaan puheenvuoroja ja pitää huolta että poliittinen keskustelu tapahtuu substanssin tasolla.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista!
    Olen Anonyymin kanssa samaa mieltä siitä, että opettajan näkemykset tulevat kuitenkin vähintään rivien välistä esille, joten olisi reilumpaa ilmaista ne suoraan - ja samalla tehdä selväksi, että nämä ovat todella vain opettajan mielipiteitä, ei faktoja, ja ne saa kyseenalaistaa.

    Useimmat opettajat - minä muiden joukossa - suosivat Mikon mainitsemaa metodia, jossa väittelyn ja mielipiteiden vaihdon suorittavat oppilaat, eivät opettaja. Tässä metodissa on kuitenkin pulmansa: esimerkiksi juuri näistä puolueista on usein vaikea saada selkeää käsitystä, jos ei ole politiikkaa seurannut. Miten ysiluokkalainen voisi tietää, että vaikkapa Suomen keskusta on perinteisesti maaseudun asukkaiden puolue ja että sille aluepolitiikka on tärkeää, ellei joku kerro sitä hänelle? Ei tällaista kerrota Kepun verkkosivuilla - eikä edes Wikipediassa.

    Propagandan ja mielipiteitten välinen ero on toki välillä vähän häilyvä. Pahinta on, jos opettaja ei osaa tunnistaa omia mielipiteitään yhdeksi näkemykseksi muiden joukossa, vaan saarnaa sitä totuutena.

    Ja kuten v.v.v. sanoi, ei aina katsota tarpeellisena pysyä ns. tasapuolisena ja neutraalina. Jos kohde on oikea, saa sitä hakata kuin vierasta sikaa. Aika harvassa luokassa varmaan pohditaan vaikkapa ISISin moraalista oikeutusta mitenkään monipuolisesti. Perussuomalaisia ei varmaan kohdella ihan samalla tavalla absoluuttisena pahana, mutta kyllä varmasti on sanoja "rasistinen" ja "äärioikeistolainen" ylikäytetty lähiaikoina.

    VastaaPoista
  5. Olen hieman eri mieltä, edelleen, open syistä sanoa oma mielipiteensä. Odotamme esim. YLE:n toimittajilta edes jonkinlaisia ponnisteluja omien subjektiivisten näkökulmien taka-alalla pitämisestä - sama koskee mielestäni opettajia.
    Opettaja saattaa olla joillekin tiedollinen auktoriteetti ja ope tunnustelemassa (narsismissaan?) omia poliittisia käsityksiään, on mielestäni silloin enemmän tai vähemmän vallankäyttäjä varsinkin kun lapset/nuoret ovat kaikissa tapauksissa vasta harjoittelemassa omien arvojen muodostamista. I
    tse en ota vahvasti kantaa koskaan oppilaiden kuullen vaaleihin, en eduskunta- enkä presidentti, en kampita enkä edistä EU-ideologiaa ja ympäristöasiassa, jotka kuitenkin ovat monilta osin kiistanalaisia puoleen ja toiseen (esim ydinvoima), pidän kielen keskellä suuta.
    En ryhdy lobbariksi millekään ajatusmallille, en muulle, kuin sille että jokaisen kannattaa itse kerätä (opettajan opettaessa tiedonhakemisen taitoja) mahdollisimman paljon ennakkoluulotonta tietoa ja muodostaa oma kanta. Aikuisten kesken onkin sitten kokonaan toinen tilanne.

    Otan esimerkin. Edellisissä pressanvaaleissa pääkaupunkiseudulla vallitsi vahva Haavisto-ilmiö. Tiedän monissa kouluissa sitä aika sumeilematta myös vahvistetun. Oppilaille tuli tietenkin vahva valmiiksi pureskeltu ennakko-oletus, että totta kai ope X ja Y on äänestänyt Pekkaa, kun kaikki "hyvät" niin tekevät. Eli ne jotka ammatikseen puhuvat esim. ihmisoikeuksien ja suvaitsevaisuuden puolesta. Mutta maailma ei taaskaan ollut niin yksinkertainen.
    Hyvän puolella olemista ei ole monopoloitu.
    Itse koen esim. marginalisoidun Jussi Halla-ahon olevan joissakin kysymyksissä nimenomaan hyvän puolella (epätäydellisesti tosin kuten me kaikki) elämän monimuotoisuutta tukahduttavia voimia vastaan (siis jos noin pateettisesti ilmaisen). Mutta ei tulisi mieleenikään tuulettaa Jussin puolesta koululuokan edessä, ei siksi että pitäisin Halla-ahoa sopimattomana Overtonin ikkunaan, vaan koska tuollainen yksilöllinen avoimuus ei poliittisissa kysymyksissä kuulu kouluun.

    Eli: politiikka ei kuulu opettajan julkisiin kannanottoihin. Joskus voi kyllä lipsahtaa, mutta tilanne pitää kyllä korjata. Oppilaiden voi kyllä antaa keskustella ajatuksensa loppuun saakka pelkäämättä, sensuroimatta, ohjaamatta heti takaisin konsensukseen, korrektiin, peitekieleen tms. mutta hyvä on muistuttaa että ensimmäinen luettu ja ensimmäiseksi kuultu asiantuntija on vasta se ensimmäinen lähde tietämättömyyden merellä (samalla olemme kaikki). Mieluummin niin että maailma jää oppilaille auki eikä niin että suljemme sitä ennen aikojaan, kun koemme oppilaan olevan oikeiden asenteiden äärellä. On tietenkin joitakin asioita, esim. rasismi, joissa täytyy olla kategorisen arvoaottava. Myös natsismin ja kommunismin teot, ja nykyään kaiketi myös islamilaisen imperialismin jäljet, tulee esittää asioita liikaa relativisoimatta isompien oppilaiden kanssa.

    Vielä kinkkinen kysymys. Evoluutio. Sitähän me pidämme jo ratkaistuna juttuna. Sellaisesta kuuluu keskustella korkeintaan jossakin Oklahoman peräkylillä. Mutta miten mielenkiintoista ja mielikuvitusta imponoivaa olisi keskustella oppilaiden kanssa myös muista mahdollisuuksista. Raamatun ja Koraanin näkökulmasta, älykkään suunnittelun näkökulmasta, jopa niiden näkökulmasta jotka eivät pidä teoriaa relevanttina. Mutta toteutuuko tuo ajatusleikki oikeastaan missään - paitsi ehkä sen halveksimamme reaktionääri open - tunneilla? Kyllä me käymme jutun läpi lähinnä esitellen hassuina teorioina kaiken muun kuin evoluutioteorian. No, siihen meillä on oikeus koulussa joka perustuu, niin kuin oikein on, tieteelliseen maailmankuvaan, mutta kuitenkin: opettajan omat asenteet, vaikka hän kokisi itsensä kuinka reippaaksi ja kriittiseksi Dantoniksi tahansa, eivät aina ole itsestäänselvästi avaamassa vaan myös kaventamassa oppilaiden mahdollisuuksia nähdä pidemmälle omin silmin.

    t v.v.v.





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun opetin terveystietoa, törmäsin pari kertaa tilanteeseen, jossa oppilas kyseenalaisti evoluutioteorian. Mknun täytyy myöntää, että näissä tilanteissa en avannut ovea keskustelulle, vaan paiskasin sen tiukasti kiinni päin oppilaiden naamaa. Evoluution kyseenalaistaminen tuntui minusta niin väärältä, etten halunnut kunnioittaa vastakkaista näkökulmaa edes sen vertaa, että väittäisin sitä vastaan.

      Näistä ajoista on jo vuosia, ja ehkä toimisin nykyään toisin, mutta pointtisi on yhtä kaikki pätevä. Opettajat myös kaventavat oppilaiden näkökenttää. Se ei tunnu siltä, kuin yrittäisi aivopestä oppilaitaan tai estää heitä miettimästä aihetta eri näkökulmasta: se tuntuu siltä, kuin levittäisi totuutta.

      Poista
  6. ( Pakko laittaa täsmennys kommenttini kohtaan, jossa kirjoitin etten ryhdy minkään ajatusmallin lobbariksi enkä avoimeksi tunnustelijaksi luokkaympäristössä. Tarkoitan tietenkin ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä ja ilmiöitä.

    Peruskoulummehan ja lukiomme pohjaa valikoidusti ja viisaasti humanistiseen ihmiskäsitykseen ja tieteelliseen maailmankuvaan. Tietyssä mielessä siis jokainen opettaja on niiden edistäjä. Minulle, reippaalle konservatiiville, noiden arvojen puolustaminen ja syventäminen ja ohjaaminen näkemään ne ajattelussa, on harvinaisen helppoa pohjautuuhan konservativismi, eli se alkuperäinen klassinen liberalismi (kontra nyky-liberalismi joka on ääärimmäisillään oikeastaan subjektivismin, relativismin ja hedonismin hybridi oikealta vasemmalle) ja josta Antti ed. päivityksen kommenteissa ansiokkaasti jo kirjoitti, nimenomaan noihin koululaitoksemme perusasetuksiin. Juutalais-kristillinen konservatiivihan suorastaan elää renessanssin ja antiikin hengestä. Subjektivisti-relativisteille, joiksi moni nykyliberaali hieman härnätessä paljastuu, on varmasti hieman vaikempaa perustaa ajattelun pohjaa muihin kun ajan nopeasti koko ajan liikkeessä oleviin ilmiöihin ja arvostuksiin. Overtonin ikkunan paikallaan piteleminen on silloin jatkuvasti vaikeaa. )

    t.v.v.v

    VastaaPoista
  7. Oppilaiden kanssa sitä ohjailee keskustelua kysymyksillä, joita puolihuomaamatta esittämällä tulee ohjailleeksi myös mielipiteenmuodostusta. Tätä en ehkä muuten niin tulisi ajatelleeksikaan, mutta sen huomaa, mutta kun oma jälkikasvu tulee kotiin opettajan "kysymyksen" kanssa: eikö ole parempi pakkoruotsi kuin pakkovenäjä?

    Blogistin ajatus on hyvä: "Opettajan tulee kuitenkin muistaa, että hänen mielipiteensä toimii keskustelun aloittajana, ei sen lopettajana."

    Minua vanhempana opena ottaa päähän se, etten pääse juuri koskaan keskustelemaan kollegoiden kanssa esimerkiksi politiikasta ja politiikan seurauksista koululla. Ja silloinkin kun keskustellaan, ilmassa on sellainen konsensushakuinen henki. Nuoremmat käyvät keskenään kaljalla, ties mitä puhuvat ;)

    Välitunnit ovat paljolti sellaista oppilashuollon esivalmistelua (lv saa palautetta luokkansa sankareista, erityisopettajan kanssa käydään läpi seuraavaa tuntia, pohditaan miksi ja miten jonkun hankalan luokan kanssa toimitaan, ...) Ruokailussa ympärillä on korvia, joten keskitytään harmittomiin jutusteluihin.

    Opekokouksissa on onneksi pieniä keskustelutaukoja. Mutta siinäkin on vaikea viritellä syvällistä pohdintaa vaikkapa siitä, mitä merkitsee se, että ohjelmistojätti on nykyisin pedagoginen kumppani kouluilla - tuotesijoittelua niin arjen kuin opsin tasolla?

    Kaiken lisäksi sitä on aika ajoin tosi väsynyt, eikä mikään syvällinen tietenkään voisi vähempää kiinnostaa.

    Kriittisyys jonkin asian suhteen koulussa edellyttää, että opettaja ottaa asian taustoista todella hyvin selvää. Evoluutiokriittinen opettaja joutuu ehkä kahlamaan tieteellisyden periaatteet hyvin läpi ja tulee ehkä opettaneeksi oppilailleen enemmän siitä, mitä teoria on ja miten se eroaa "totuudesta" ja minkälaista vuoropuhelua vallitsevat paradigmat käyvät niiden kriitikkojen kanssa. Ehkä. Tai siis parhaassa tapauksessa.

    Oppilasjoukon monimuotoisuus tosiaan asettaa haasteita, joita ei ole tullut ajatelleeksi. Eräs tuttu ope tuli tehtävää antaessaan sanoneeksi, että "älä nyt ryssi tätä" ja tajusi vasta sitten, että luokassa oli hurjasti venäläistaustaisia oppilaita. Muistan kerran venäläistaustaisen oppilaan huutaneen käytävillä toisen maailmansodan opetuksen jälkeen, että "sodasta on seitsemänkymmentä vuotta, ei se ollut meidän syytämme".

    Ja mitä se totuus sitten on. Eräs alkuopetusryhmä tivasi minulta vastausta satuolentojen olemassaolosta. Ei ollut edellytyksiä vastata muuta kuin: "En ole kuullut sellaisesta."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!
      "Oppilaiden kanssa sitä ohjailee keskustelua kysymyksillä, joita puolihuomaamatta esittämällä tulee ohjailleeksi myös mielipiteenmuodostusta."

      Kirjoitin Facebookissa käydyssä keskustelussa seuraavan kommentin, joka liittyy tähän aiheeseen:

      Täällä peräänkuulutetaan paljon oppilaiden väittelyitä ja opettajan neutraaliutta. Mutta neutraalius on mahdotonta. Opettaja ottaa kantaa silloinkin, kun hän valitsee, mistä aiheista väitellään ja mistä ei.

      Esimerkiksi Kekkosen ajasta puhuttaessa opettaja voisi nostaa esiin kysymyksen: "ETYK: maailmanrauhan edistäjä vai hyödytöntä poseeraamista?" Tai sitten hän voi antaa oppilaiden väitellä aiheesta: "Tilasiko Kekkonen nootin NL:tä vai ei?". Kummassakin tapauksessa hän voisi sanoa olleensa neutraali, mutta ensimmäinen väittely piirtää Kekkosesta kuvan aktiivisena johtajana, joka pahimmillaankin ei onnistunut kaikessa hyvässä, jota hän yritti; toisen väittelyn piirtämä kuva on paljon vähemmän mairitteleva.

      Joku voisi sanoa, että pitäisi väitellä sitten molemmista aiheista. Mutta aika on rajallinen. Mitenkään ei ehdi väitellä ETYKistä JA noottikriisistä JA yöpakkasista JA poikkeuslaista JA Zavidovo-vuodosta JA ydinaseettomasta Pohjolasta JA siitä, kuinka käy Kekkoselta rock'n'roll.

      Opettaja tekee valinnan, mitkä aiheet hän nostaa esille, ja samalla hän myös ottaa kantaa asiaan.

      Mutta jos opettaja sanoo mielipiteensä ääneen, osaavat oppilaat erottaa sen faktoista. Ja olisiko mahdotonta, että opettaja sanoisi jopa jotain tämänkaltaista: "Yritän kertoa Kekkosen ajasta mahdollsimman tasapuolisesti, mutta ottakaa huomioon, että minun mielestäni Kekkonen oli (1900-luvun suurimpia valtionpäänmiehiä / vallanhimon sokaisema), joten tämä mielipide saattaa vähän värittää opetustani."?

      Poista
    2. Blogisti: olisiko mahdotonta, että opettaja sanoisi jopa jotain tämänkaltaista: "Yritän kertoa Kekkosen ajasta mahdollsimman tasapuolisesti, mutta ottakaa huomioon, että minun mielestäni Kekkonen oli (1900-luvun suurimpia valtionpäänmiehiä / vallanhimon sokaisema), joten tämä mielipide saattaa vähän värittää opetustani."?

      Hieno kuvaus! Jossain määrin ja joidenkin aihepiirien kohdalla näin.

      Jotain vastaavaa tulin sanoneeksi viimeksi, kun puhuttiin oppilaiden kanssa kouluruokailusta. Oli pakko tunnustaa, että oma kouluruuan arvostus nousee näistä ja näistä taustoista. Toisaalta, onneksi, yläkoululaisia ei enää tarvitse pakottaa syömään. Enkä totta puhuen ole koskaan pakottanut alakoululaistakaan, vaikka sitä minulta edellytettäisiin koulun arvojen pohjalta (jokaisen on otettava terveellisen näköinen annos ja annos on syötävä kokonaan). Ymmärrän, että ruokailua on ohjattava, koska muuten kaverien painostus, ruualla kapinointi ja salaa popsittavat makeat voisivat vinouttaa ruokailun pahasti. Jotain surkeaa siinä kuitenkin on.

      Jossain määrin tiedon ja ruuan annostelu koulussa ja oppilaan osuus siinä ovat aika rinnasteisia. Koska koulussa tarjottava on käynyt tietyn hinta/laatu-prosessin läpi, se on nieltävä sellaisenaan, siihen ei kauheasti voi vaikuttaa ja opettajan rooli on vahtia, että kaikki sujuu, kuten edellytetään. Pientä vapautta kuitenkin on ja sen voi käyttää tekemään tilanteesta kaikkien kannalta mielekkäämpää ja inhimillisempää. Ja aina voi pyrkiä arvioimaan omia näkemyksiään uudelleen.

      Poista
  8. Blogisti: "Onko OK, että opettaja kertoo näkemyksensä eri puolueista Heidin tapaan?"

    Eikö eri puolueiden äänestäjäkuntien profiilit ole ihan tutkittua tietoa?

    VastaaPoista
  9. "Eikö eri puolueiden äänestäjäkuntien profiilit ole ihan tutkittua tietoa?"

    On ja ei. Kuitenkin stereotyypittämällä tietyn puolueen äänestäjäkunnan tekee kyllä varsinaisen karhunpalveluksen demokratialle tehden politiikasta pelkkää edunvalvontaa ja ay-politiikkaa, jossa kukaan ei osaa ajatella muuta kuin omaa henkilökohtaista etuaan.

    Itse olen akateeminen helsinkiläinen, kullttuuria aktiivisesti harrastava, joka asuu ei niin kovin kaukana Kalliokupla-zonelta, mutta ei olisi tullu nyt mieleenikään äänestää punertavia tai vihertäviä puolueita. Miksi? Koska en tällä kertaa ajatellut omaa etuani ja oman viiteryhmäni statuksia.

    Jos leimaamme esim. kokoomuksen kannattajia tuon hist.open lailla, on ovi auki sitten myös esim. afrikkalaisten leimaamiseen (onhan sitä tutkittua tietoa ja varsinkin tilastoa paljonkin negatiivisiin tarpeisiin).

    Eli ei kiitos. Esitellään asioita ja ihmisiä ja tapauksia ilman harhaanjohtavia luokitteluja. (Nythän kun media on löytänyt nelikentät kaikken mahdolliseen, on oman koordinaatin etsiminen varsinaista kansanhuvia, ja minusta todella epä-älyllistä: ihmiset luokittelemassa itseään...?)

    t. v.v.v.

    VastaaPoista
  10. Ano: "Eikö eri puolueiden äänestäjäkuntien profiilit ole ihan tutkittua tietoa?"

    v.v.v.: On ja ei. Kuitenkin stereotyypittämällä tietyn puolueen äänestäjäkunnan tekee kyllä varsinaisen karhunpalveluksen demokratialle tehden politiikasta pelkkää edunvalvontaa ja ay-politiikkaa, jossa kukaan ei osaa ajatella muuta kuin omaa henkilökohtaista etuaan.

    Hmm. Siis on olemassa myös sellaista tutkittua tietoa, jonka esittäminen onkin itse asiassa ei-neutraalia vaikuttamista?

    Tämä on tosiaan mielenkiintoinen teema.

    VastaaPoista
  11. Täsmennän: sellaista tutkittua tietoa joka tyhjentävästi kertoisi esim. jonkin puolueen, etnisen ryhmän, sosiaaliluokan jne. koostumuksen tai kannattamisen syy- ja seuraussuhteet, ei tietenkään ole. Siinä mielessä esim. tuo kokoomuksen mainitseminen rikkaiden ja suuryritysten puolueeksi on selkeästi harhaanjohtavaa.
    Juuri niin sanoinkin, kehotin välttämään kategorisointia.

    (Jos puhuisin kuitenkin tuolla lailla, toisin myös esiin että nuo ryhmät maksavat myös massiivisesti eniten veroja tässä maassa, mikä sosiaaliyhteiskunnan ystävänä on minusta hyvin positiivinen asia. Varnasti "Heidi" muisti kertoa myös tuon näkökulman: jos jotakin maamme nyt kaipaa niin yrityksiä, sekä suuria että pieniä, jotta saamme kansankodin pyörimään ja esim. vasemmiston haluamat subjektiiviset oikeudet turvattua. Tässä asiassa luotankin kuitenkin täysin suomalaisiin yhteiskuntaopin opettajiin, En usko että suomalaiset opettajat ovat vielä lähteet yksityisen kansalaisaktivismin linjoille kouluissaan. Se olisikin tuhoisaa
    tasavertaisen peruskoulun kannalta. Yksityiselämässä saa sitten tehdä vaikka vallankumousta - jos on hyviä perusteita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää keskustelua.

      Minäkin yleisesti ottaen luotan siihen, että opettajat yrittävät olla tasapuolisia. Ongelmia on kaksi: tasapuolisuus voi olla tylsää, ja joka tapauksessa se on mahdotonta.

      Jos vaikka puolueita kuvatessaan yrittää välttää kategorisointia, niin silloin helposti lipsahtaa tylsien latteuksien puolelle ("kokoomus ajaa elinkeinovapauksien laajentamista"). Jos puolueiden kannattajista ei piirrä minkäänlaista kuvaa, eivät oppilaat voi ymmärtää puolueiden eroja. Tämä ei olisi hyvää opetusta.

      Eikä opettaja ole kuitenkaan neutraali. Vaikka puolueista yrittäisi kertoa tasapuolisesti (vaikka kuvaamalla puoluetta eri näkökulmista, "kannattajien mielestä... vastustajien mielestä..."), tunkevat opettajan näkemykset varmasti jollain tasolla näkyviin. Jos ei muuten, niin ainakin siinä, että hän tuntee "oman" puolueensa paremmin kuin muut. Kepulainen opettaja ehkä kertoisi vihreistä sen, että he haluavat suojella ympäristöä, mutta hän ei mainitsisi vihreiden perustulomallia, sillä siitä hän ei ole ehkä kuullutkaan. Ja päinvastoin; cityvihreä opettaja osaisi sanoa keskustasta sen, että he ajavat maanviljelijöiden ja pienyrittäjien asiaa, mutta ei tulisi maininneeksi kepun perhepoliittisista linjauksista mitään.

      Poista
  12. - Jos puhuisin kuitenkin tuolla lailla, toisin myös esiin

    Ok :)

    Jos kuusitoistavuotiaat saisivat äänestää paikallisvaaleissa, muuttaisiko se peruskoulun yhteiskuntaopin opetuksen linjoja?

    VastaaPoista
  13. Jos on vaikea arvioida, mikä on sopivaa opettajalle, vaikeaa lienee myös arvioida, mikä on sopivaa oppilaille:

    "Kuvataiteen opiskelijat olivat laittaneet Facebook-päivityksistä koostuvan tilataideteoksen lukion tiloihin. --- Muutama opettaja oli ottanut ohjat omiin käsiinsä ja kenellekään ilmoittamatta heittänyt roskiin jokaikisen näistä oppilastöistä --- Opettaja väitti kuvataidetyötä epäsopivaksi kouluympäristöön, koska se sisälsi hänen mukaansa sopimattomia sanoja kuten "homo" --- Opettaja ja oppilaat ovat sittemmin keskustelleet tapauksesta, ja opettaja pyysi anteeksi toimintaansa."
    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013100817581245_uu.shtml

    Kuka auttaa vetämään rajoja, kun oppilaiden pitäisi olla luovia ja pyrkiä vaikuttamaan?

    VastaaPoista
  14. Antti, ei neutraalius olisi tylsää, koska politiikkaa voi esitellä hyvinkin räväkästi luokittelematta kuitenkaan puolueen kannattajia. Kokoomus esim. ajaa varmasti muutakin kuin "elinkeinoelämän vapauksia" - mm. Nato-jäsenyyttä, sukupuolineutraalia avioliittoa, valtion säätelyn purkamista, markkina- ja arvoliberalismia ja EU:n liittovaltiota. Eli värikästä keskustelua syntyisi varmasti ilman väärää yksinkertaistusta "rikkaiden puolueeksi."

    Samalla logiikalla vasemmistoliitto olisi "köyhien puolue" mitä se ei varmastikaan ole, saahan se paljon ääniä pääkaupunkiseudulla hyvintoimeentulevilta ja koulutetuilta ihmisiltä (kuten toinen liberaalipuolue kokoomuskin). Eli keskustelu auki reippaasti - mutta ilman ihmisryhmien yksinkertaistavaa luokittelua.

    Ano, jos 16-vuotiaat saisivat äänestää paikallisvaaleissa (mitä en kannata) se ei muuttaisi yhteiskuntaopin linjoja, koska edelleenkään koulun tehtävä ei ole edustaa tuotesijoittelua sen enempää kaupallisissa kuin poliittisissakaan yhteyksissä. Koulu luo ajattelua, ei suuntaa sitä, paitsi aivan yleisimmissä globaaleissa arvoissa, esim. perustavaa laatua olevat ihmisoikeudet.

    t. v.v.v.

    VastaaPoista