torstai 21. tammikuuta 2016

Ne, joita ei kiusattu

Kirjoittanut Antti Värtö

I.

Julkisuuden henkilöt usein kertovat mielellään iltapäivälehdissä, kuinka he onnistuivat vaikeuksista huolimatta nousemaan menestykseen.

Lehdissä ei kuitenkaan ole tarinoita siitä, kuinka joku yritti nousta menestykseen, mutta vaikeudet olivat lopulta ylivoimaisia. Me emme kuule näitä tarinoita, koska niiden kokijat eivät ole menestyneitä. Heitä ei ikinä haastatella. He eivät välttämättä edes tiedä, olivatko he oikeasti lähellä menestystä vai eivät.

Tämän takia monille jää mielikuva, että jos vain yrittää, niin aina lopulta onnistuu. Emme kuule tarinoita ihmisistä, jotka yrittivät ja epäonnistuivat. Tätä kutsutaan selviytyjäharhaksi.


II.

Kiusaamisen vastaisia ohjelmia haukutaan usein. Esimerkiksi sivustolla Paha koulu toistetaan moneen kertaan, ettei Suomessa yleisesti käytetty KiVa Koulu -ohjelma toimi.

Mutta todellisuudessa kiusaamisen vastaiset ohjelmat ovat tehokkaita. Ne vähentävät kiusaamista n. 20%. KiVa-koulu toimii tavoitteensa mukaan: se vähentää kiusaamista selvästi. Ohjelma on otettu käyttöön ympäri maata, ja tulokset ovat vaikuttavat: kiusaamista kokeneita oppilaita oli vuonna 2009 16,5 prosenttia, mutta vuonna 2014 enää 12,8 prosenttia.

Nopeasti katsottuna tulos ei näytä kummoiselta: Kiusattujen määrä väheni vain 3,7 prosenttiyksiköllä. Mutta Suomen peruskouluissa on 546 000 oppilasta. 90% kouluista kuuluu KiVa-ohjelmaan, joten niissä on karkeasti arvioituna noin 500 000 oppilasta.

Se tarkoittaa, että KiVa-koulun ansiosta 18 500 oppilasta vältti kiusaamisen.

18 500 oppilasta ei ole ihan pieni luku. Mutta me emme kuule heidän tarinoitaan.

Yksikään kevätjuhlapuhe ei ala: "Minua ei kiusattu, koska meidän koulussamme oli KiVa Koulu". Miten voisi alkaa? Eivät nämä 18 500 ihmistä edes tiedä, että ilman kiusaamisen vastaista ohjelmaa he olisivat joutuneet kiusaamisen kohteeksi.

Tässä on sama efekti kuin selviytyjäharhassa: tällä kertaa tosin kuulemme vain niiden tarinat, jotka eivät selviytyneet.

III.

64 000 on vielä isompi luku kuin 18 500. 12,8% oppilaista joutuu KiVasta huolimatta edelleen kiusatuksi: se tarkoittaa 64 000 oppilasta.

Näiden 64 000 oppilaan kokemukset vaihtelevat "kurjasta" "kammottavaan".  Kiusaamisen vastaisista toimista huolimatta heitä kiusataan. Heidän näkökulmastaan KiVa ei toimi.

Heidän tarinansa me kuulemme, ja ne ovat hirveitä tarinoita.

Mutta on olemassa muitakin prosentteja kuin 0 ja 100. Emme voi tuomita ohjelmaa epäonnistuneeksi, mikäli se ei poista ongelmaa kokonaan.

Turvavöiden käyttö jopa puolittaa riskin kuolla auto-onnettomuudessa - mutta edelleen yli 200 ihmistä kuolee kolareissa joka vuosi pelkästään Suomessa.

Ovatko turvavyöt siis epäonnistuneet?


IV.

Samoin kuin liikenneturvassa, myös kiusaamisessa tavoitteena on saavuttaa nolla tapausta: ei yhtään liikennekuolemaa, ei yhtään kiusaamistapausta.

Emme saa jäädä lepäämään laakereillamme ja kuvitella, että olemme nyt tehneet kaiken voitavamme, kun meillä on tämä KiVa Koulu. Eivät autoinsinööritkään lakanneet kehittämästä turvalaitteita sen jälkeen, kun he olivat keksineet turvavyöt.

Meidän pitää seuraavaksi kehittää kiusaamisen airbagit.

Mutta on turha sanoa, etteivät nykyiset järjestelmät "toimi". Ne eivät ole poistaneet kaikkea kiusaamista, mutta olemme menneet eteenpäin. Olemme saavuttaneet jo paljon. Emme kaikkea, emme ehkä edes tarpeeksi - mutta siitä huolimatta paljon.

Muistetaan iloita niiden ihmisten puolesta, jotka säästyivät. Jotka eivät ikinä joutuneet kiusaamisen kohteiksi, koska koulussa oltiin sitouduttu kiusaamisen vastaiseen työhön.

Heidän tarinoitaan ei kukaan kerro. Mutta ne ovat onnellisia tarinoita.

4 kommenttia:

  1. Hei, mistä nuo prosenttiluvut on otettu? Viimeksi kun nimittäin tarkistettiin (Christina Salmivalliltakin kysyttiin), ei ole vielä tehty yhtään ulkopuolisen tekemää tutkimusta KiVa-koulun vaikuttavuudesta. En myöskään välttämättä pitäisi KiVa-koulun omia kyselyitä välttämättä niin luotettavina mittareina arvioimaan kiusaamisen määrää, sillä nehän ovat projektin tekijöiden itsensä tekemiä.
    -Admin3 Pahakoulu-sivustolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja kiitos kommentista!

      Prosenttiluvut kiusaamisen vähentymisestä Suomessa ovat - kyllä vain - KiVa Koulun omasta vaikuttavuustutkimuksesta. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että on aina lievästi epäilyttävää, jos projektin tekijät toimivat sen arvioijina. Tässä tapauksessa epäilyitäni kuitenkin laskee kaksi asiaa:

      1) Vaikuttavuutta mitataan itsearviointikyselyillä. Jos vuonna 2009 16,7% oppilaista vastasi, että heitä kiusataan, ja vuonna 2014 samassa kyselyssä luku oli 12,8%, niin on vaikea nähdä, miten tutkijavaikutus voisi olla ongelma. Ellet usko, että a) kyselyä on muutettu vuosien 2009-2014 välillä, b) kyselyä ei ole tehty tilastollisesti oikein, vaan otosta on jollain tavalla vääristelty tai c) tutkijat valehtelevat. Kaksi ensimmäistä olisivat isoja mokauksia, kolmas olisi vakavaa vilppiä ja se olisi jo tosi raskas syytös.

      En ole itse perehtynyt niin tarkasti vaikuttavuustutkimuksien metodologiaan että uskaltaisin sanoa niiden olevan täysin luotettavia, mutta ainakin yhdessä metatutkimuksessa, jossa verrattiin eri maiden kiusaamisen vastaisia ohjelmia (Ttofi, Farrington & Baldry 2008 [PDF]) Kivan vaikuttavuustutkimukset läpäisivät metatutkimuksen seulan. Se on jonkinasteinen todiste sen puolesta, että vaikuttavuustutkimukset eivät voi olla ainakaan kovin surkeasti tehtyjä.

      2) KiVan tulokset ovat yhdenmukaisia muiden maiden kiusaamisen vastaisten ohjelmien kanssa. Yllämainitussa Ttofi et al metatutkimuksessa eri maissa käytetyt kiusaamisen vastaiset ohjelmat vähensivät kiusaamista 17-23%. KiVan vaikutukset ovat juuri tämän haarukan sisällä. Olisi todella yllättävä tulos, jos joko kaikki nämä eri maiden tulokset olisivat samalla tavalla vinoutuneita TAI että KiVa olisi ainoa kiusaamisen vastainen ohjelma, joka ei onnistu vähentämään kiusaamista.

      Poista
  2. Tärkeä kirjoitus, kiitos siitä, Antti. Kiva-koulua tai ei niin Suomessa selvitellään joka päivä kiusaamistapauksia ja tehdään suunnitelmia sen ehkäisemiseksi. Koulun rakenne on nykyisellään sellainen että suurryhmän negatiivisia piirteitä tulee esiintymään. Kiusaamista voidaan tehokkaasti selvittää vasta kun sitä esiintyy. Parasta on kuitenkin jos sitä voidaan ehkäistä ennalta. Oppilaita osallistamalla ja yhteisörakenteita vahvistamalla opettajat ja varsinkin rehtorit voivat vaikuttaa paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Ei KiVa Koulu itsessään tosiaan ole se tärkeä asia, vaan se, että koulu toimii järjestelmällisesti ja päättäväisesti kiusaamista vastaan - ja ymmärtää sen olevan monella tavalla nimenomaan ryhmäilmiö. Tässä mielestäni KiVa on onnistunut levittämään asennemuutosta: enää ei keskitytä rankaisemaan yksittäisiä kiusaajia, vaan puuttumaan niihin ryhmän rakenteisiin, jotka tekevät kiusaamisesta houkuttelevaa. Silloin kun se on mahdollista: monille ryhmäilmiöille on aika mahdoton tehdä koulun toimesta mitään. Tästä aiheesta lisää jossain myöhemmässä kirjoituksessa.

      Poista