tiistai 11. elokuuta 2015

Linkkejä kesältä 2015

Uusi lukuvuosi ja uusi osoite! Mikäli et vielä huomannut, sijaitsee blogi nykyisin osoitteessa www.peruskoulupesula.fi.

Aloitamme lukuvuoden ns. pehmeän laskun metodilla. Olemme huomanneet, että erityisesti somessa jaetaan paljon kiinnostavia koulutukseen liittyviä linkkejä, mutta kun artikkeleihin haluaisi palata myöhemmin, on niitä usein lähes mahdotonta löytää. Siksi julkaisemme tästedes epäsäännöllisin väliajoin PKP:ssa linkkikirjoituksia, joihin keräämme talteen meitä kiinnostaneita linkkejä.

Kesän ajalta ehdimme jo saada muutaman linkin talteen:


Scott Alexander kyseenalaistaa korkeakoulujen hyödyt. Irlantilaislääkärit opiskelevat neljä vuotta ja amerikkalaiset kuusi vuotta. Hoidon tasossa tai ammattitaidossa ei kuitenkaan ole eroja. Mitä hyötyä amerikkalaiset saavat kahdesta lisäopiskeluvuodesta? Kustannukset ovat kuitenkin hyvin suuret.

Kaj Sotala oli lähdössä kesäleiriopettajaksi. Hän huomasi jo ennakkoon olettavansa, että ne oppilaat ovat “fiksuja”, jotka kuuntelevat häntä tarkasti. Eli vain jos oppilas käyttäytyy opettajan toiveiden mukaisesti, voi häntä kutsua fiksuksi! Sotala huomasi onneksi ajattelunsa omituisuuden ja korjasi asennettaan.

Yläkoulun painotetuille luokille hakeminen on painottunut sukupuolen mukaan: tytöt hakevat poikia useammin taideluokille, pojat taas tyttöjä useammin urheilu- ja luonnontiedeluokille. Kuinka paljon kyse on kiinnostuksesta, kuinka paljon odotuksista? Yksi haastateltavista tytöistä sanookin: "[Ehkä pojat] luulevat, että niille [kuvaamataito]luokille tulee pelkkiä tyttöjä, niin ne eivät halua hakea sinne".

Opettajat uskovat edelleen neuromyytteihin, kuten ajatukseen “oikean ja vasemman aivopuoliskon ajattelusta”, tai “visuaalinen/auditiivinen/kinesteettinen”-oppimistyyleihin. Opettajat uskovat suunnilleen puoleen neuromyyteistä! Tee itse testi ja tarkista, miten meni. Testissä tosin oli kaksi kysymystä, jotka olivat niin epämääräisesti muotoiltu, etten ollut varma, mitä niissä kysyttiin.

Antin #YOOJOO-kesäpäivillä pitämä esitelmä yksilöllisen oppimisen menetelmän aloittamisesta mahdollisimman tuskattomasti.

Olemme täälläkin puhuneet monesti siitä, pitäisikö koulussa olla kova kuri vai vapaampi ote. Yksi huomioitava seikka asiaan: Alisuoriutuvat pojat hyötyvät opetuksesta, joka on hyvin strukturoitu ja jossa opettajalla on tiukka mutta oppilaista välittävä ote.

Akateemisen opetuksen aikaistaminen saattaa jopa huonontaa pitkän tähtäimen oppimistuloksia. Oppilaat, joille aloitettiin muodollinen matematiikan opetus vasta kuudennella luokalla saivat yhdessä vuodessa muut oppilaat kiinni! Tutkimusotos oli aika pieni, joten välttämättä tämän perusteella ei matikan opetusta kannata alakoulussa kokonaan lopettaa. Mutta on syytä harkita, voisiko koulun pitää pidempään vapaan oppimisen tilana. Ainakaan esiopetusta ei siis pitäisi muuttaa “koulumaisemmaksi”, päinvastoin.

Martti Hellström kirjoitti Pukinmäen kokeilukoulusta: “koulussa aloitettiin mm. oppilaiden itsehallintokokeilu, ns. myötähallinta, jossa yksilöitä kasvatettiin yhteisön avulla. Oppilaille jaettiin selkeät tehtävät. Oppilaat olivat vuorollaan ylijärjestäjiä (2) , sisäjärjestäjiä, pihajärjestäjiä ja ruokajärjestäjiä. Lauantaisin  pidettiin toverikunnan kokous. Toverikunnan tehtäviä olivat mm. puheenjohtaja, sihteeri ja  kaksi kirjastonhoitajaa. Kaikki toimihenkilöt valittiin  neljän viikkon ajaksi Ylivalvonta oli opettajalla. Myötähallinta  muodostui koulun traditioksi.” Vuonna 1915!

Osastolla “Takamus edellä pelitalon muovipalmuun?”: Miikka Salavuo kirjoittaa pitkän ja ansioikkaan tekstin digitalisaation mahdollisuuksista oppimisen tukemiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti