maanantai 2. syyskuuta 2013

Yhdeksän vuotta - ja vihana


Et oppinut koulussa matikkaa? Arvasin.

Olit kerran seitsemänvuotias ekaluokkalainen. Olit odottanut koulua ja fiilistelit kirjoja, läksyjä, kaikkea. Pääsit vihdoinkin laskemaan: oli siistiä, kun tiesit että viisi miinus kaksi on kolme, vaikka ope käsitteli vasta plussaamista.

Jouluun mennessä olit kirjoittanut ruutuvihkoosi 2723 miinuslaskua ja alleviivannut jokaisen vastauksen viivottimen avulla. Väärien vastauksien kohdalla näkyi virhemerkki. Jos peräkkäin oli monta oikeaa, opettaja oli piirtänyt kukkasen ja kirjoittanut 'Hyvä!'.

Tammikuussa kaveri kysyi välitunnilla, paljonko on 5 miinus 50. Toinen kysyi, mitä tulee miljoonan jälkeen. "Kaksi miljoonaa", vastasit kaverille, mutta epävarmempana kuin ulospäin näytti. Matikantunnilla kysyit asiaa opelta. "Me ei olla niissä vielä", ope vastasi. Käänsitte kirjan sivun, ja aloitte laskea seuraavan kappaleen neljääkymmentäkahdeksaa kymmenylitystehtävää. Vilkaisit kaveria, mutta ope varoitti heti: "Hiljaa lapset. Sivulle 68."

Kun kuudennella käsittelitte murtolukuja, ope kertoi, että kymppi jaettuna puolikkaalla on sama kuin kymppi kerrottuna kakkosella; sitä ope ei kertonut, että yhtä lailla kuin kakkosia mahtuu kutoseen kolme, euron puolikkaita mahtuu kymppiin 20. Mutta senhän jo toisaalta tiesitkin. Yläasteella vietit matikantuntisi unessa. "...yhtälö voidaan kertoa ristiin... seuraavalla rivillä meillä on murtoluvulla jakaminen... kerrotaan käänteisluvulla..." "Ope, miksi me voidaan kertoa käänteisluvulla?" "...mmm..."

Peruskoulun päättyessä kävelit koulun ovista kädessäsi todistus, jolla onnistuit sujahtamaan paikalliseen lukioon. Keskiarvosi oli 7,6, matikan päättöarvosanana komeili vitonen. Mitäpä tuosta, ajattelit, suuntaudun taidealalle. No more mathematics!
Tänään työskentelet teollisena muotoilijana johtavassa asemassa ja tienaat viisinumeroista kuukausipalkkaa. Nautit elämästäsi. Työssäsi tarvittavan vaativan tason matikan opettelit siinä sivussa. Eihän se alunperinkään mitenkään vaikeata olisi ollut.

Matematiikkaan liittyvät asenteet romahtavat peruskoulun aikana. Tulos Opetushallituksen pitkittäistutkimuksesta , joka julkaistaan tänään, 2.9.

Lue myös
http://www.luma.fi/artikkelit/2238/onnistumisen-mahdollisuuksia-matematiikan-opetukseen

Ja aiemman raportin kommentointi
Pakkolasku

7 kommenttia:

  1. Kyllpäs kuvailit asian hyvin! Olisi voinut olla omasta kouluhistoriastani, paitsi ettei tullut teollista muotoilua, vaan luokanopettaja, jonka ansioissa oli vähemmän numeroita... Vasta opeopinnoissa tajusin, että matematiikka käyttää symboleja, joista muodostuu ymmärrettävä kieli. Aika iso osa opiskelukavereistani lunttasi päästäkseen matematiikan peruskurssin tentistä läpi. Emme olleet oppineet edes perusasioita niin että olisimme osaneet soveltaa!
    Sama ongelma on monessa muussakin oppimisen alueessa. Kun kaikki tekevät samaa yhtäaikaa itsekseen, ei välttämätä synny ollenkaan tilaa omalle oivallukselle. Toivottavasti kuvauksesi ei enää pidä paikkaansa?

    VastaaPoista
  2. Kyllä se valitettavasti vieläkin pitää! Ja tulokset näkyvät mm. uusimmassa OPH:n raportissa. Mutta onneksi jotakin tuntuu jo olevan tapahtumassa, osa opettajista kyseenalaistaa vanhoja kaavoja... Niinkuin itsekin teit hiljaisuutta käsitellessäsi. Jatketaan parempaan suuntaan menoa, kyllä se ennen pitkää alkaa kantaa hedelmää!

    VastaaPoista
  3. Jos opettajakoulutuksessa ei opi matematiikkaa, ja jos koululaisten matikankirjoista on jätetty kokonaan opettava osio pois siten, että opettaja on välttämätön kun opeteltavasta asiasta edetään toiseen, eipä ole mikään ihme, jos oppilaat takeltelevat.

    Kun oppilas on sairaana, vanhemmat joutuvat olemaan matikankirjan ääressä lähes salapoliiseja yrittäessään selvittää, minkä laskutoimituksen harjoitteluun tehtävät on laadittu, pystyäkseen opettamaan toipilaalle asian.

    Itseopiskelukin on tehty mahdottomaksi moisella omituisella oppikirjavalinnalla.

    VastaaPoista
  4. Opettajalla pitäisi olla tarvittavat taidot. Joskus ei ole. Tekniset asiat voidaan painaa kirjaan, ajattelun kehittämistä ei oikein. Vanhemmille suosittelen yleistä matikan (tai kulloisenkin oppiaineen) käsittelyä, vaikka sitten aiheen vierestä. Tekniikkaa on helppo oppia myöhemminkin, jos käsitys asioista on kunnossa, fiilis myönteinen ja uskoo voivansa oppia. Asiasta lisää
    http://peruskoulupesula.blogspot.fi/2013/06/oppikirjan-tulevaisuus-osa-2-sahkoisen_8630.html

    VastaaPoista
  5. Heh, vanhemmat voivat hyvin osata vaikka yliopistomatematiikkaa- lapsen opettaminen ei ole temppu eikä mikään- mutta ovat kummallisten oppikirjojen edessä ymmällään: Miksi oppilaan itseoppimista ei tueta tekemällä oppikirjoja, joita voi käyttää vaikka itseopiskeluun? Halutaanko kaikki pakottaa samaan tahtiin, samalle viivalle? Mikä kumma on omituisten matikankirjojen idea?

    VastaaPoista
  6. Onko kyseessä joku tietty kirjasarja? I
    tseopiskeluun voisi tehdä vaikka kuinka kiinnostavia kirjoja (ja opiskeluympäristöjä). Taannoin juttelin asiasta kustantamon edustajan kanssa, ja hänen näkemyksensä oli, ettei ole kustantajan asia miettiä oppimista, vaan kirjojen myyntiä.
    Ehkä avoin oppikirjaformaatti voisi vastata tähän(kin) haasteeseen.

    VastaaPoista
  7. Sitäpä pitää imetellä miten nuoret eivät menesty nykyään matikassa. Joku nuori sai kovalla työllä kurottua joulutodistuksen vitosen päästödistukeen kutoseksi.Muillakin oppilailla taisi junnata kun koko luokan keskiarvo keväällä komeili 7.5 paikkeilla. Ei hurraamista.

    VastaaPoista