perjantai 30. elokuuta 2013

Sopivalla lusikalla


Tuomas Enbuske kirjoitti taannoisessa Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä samanpalkkaisuuden järjettömyydestä (http://nyt.fi/20130620-enbuske-saisimmeko-suuremmat-tuloerot-kiitos/).

Enbuske totesi esimerkiksi olevan mieletöntä, että Ruben Stiller tienaa saman verran kuin "Kainuun radion laiskin toimittaja". Jutun luettuaan on vaikea olla eri mieltä - tottakai paremmin työnsä tekevä ansaitsee paremman korvauksen. Vai ansaitseeko sittenkään? Sillä vastaavasti tuolloin myös huonommin työnsä tekevä ansaitsee huonomman korvauksen.
Ja tässä astutaan heikoille jäille.

Ensinnäkään tuloerojen ei ole havaittu luotettavasti ja yksiselitteisesti ainakaan parantavan yhteiskuntia. Toisaalta nimenomaan luottamuksen ja ei-arviointiin perustuvan tasa-arvon on todettu tuottavan tulosta koulutuksessa (katso esim. http://pasisahlberg.com/wp-content/uploads/2012/12/FinnFest-Talk-2013.pdf). Ongelma lieneekin lähinnä siinä, kuinka motivoiva bonustyyppinen järjestelmä on niille, jotka eivät ole ihan niin välkkyjä, eivät niin kunnianhimoisia, tai ovat kenties kenkussa elämäntilanteessa?

Itse saan eräässä työsuhteessani osan palkastani oppilasarviointiin perustuen. Suhtaudun tuohon työhön kunnianhimoisesti ja pidän siitä paljon (sama tosin koskee kaikkia muitakin työtehtäviäni...). Olen joka kerta saanut korkeimmat mahdolliset arvioinnit ja näin ollen korkeimman mahdollisen palkkauksen, mutta tiedän itse, että olisin pitänyt kurssit tismalleen samalla tavalla myös matalammalla palkalla, ja toisaalta siinäkin tapauksessa, että palkka olisi ollut automaattisesti korkeampi, riippumatta oppilaspalautteesta. Toisaalta samassa tilanteessa jotkut kollegani viis veisaavat oppilastyytyväisyydestä: he opettavat niillä valmiuksilla mitä heillä on, tuloksista viis. Bonuksen olemassaolo ei vaikuta silloin, jos ei ole tietoa, intoa, kiinnostusta, jaksamista, aikaa ja niin edelleen.

Joten Enbusken ensilukemalta aukottomalta kuulostavat perustelut menevät metsään lähtökohdan virheellisyyden vuoksi. Toki jos kerätään vain sinisiä kukkia, voidaan todeta kaikkien kimppujen muodostuvan sinisiksi. Toisin sanoen: jos kaikilla on halua, edellytyksiä ja aina optimaalinen tilanne, on ansioista järkevää palkita. Mutta kun näin ei ole. Siksi uhka tulojen huononemisesta harvoin onnistuu muuta kuin lannistamaan ja ahdistamaan.

Mitä mieltä lukijat ovat bonusjärjestelmien hyödyllisyydestä opetuksessa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti