perjantai 7. kesäkuuta 2013

Oppikirjan tulevaisuus, osa 1: avoin oppikirja vs. perinteinen?



Matematiikan opetuksen päivillä 4.6.2013 käytiin mielenkiintoinen paneelikeskustelu otsikolla oppikirjan tulevaisuus. Eräs esiin nousseista vastakkainasetteluista koski avointa (sähköistä) sekä perinteistä, siis painettua ja asiantuntijatyönä tehtyä oppikirjaa.

Panelisti, pitkän linjan oppikirjailija Jukka Mäkinen osoitti mitä selkeimmin huolensa avoimen oppikirjaformaatin laadusta. Hänen mukaansa asiantuntijuus (= perinteinen kustannustyö) tuo materiaaliin harkintaa ja laatua. Mäkinen käytti esimerkkinä elokuvan tekijöiden suuhun pantua lausahdusta kill your darlings: editointiprosessissa monet loisteliaat ideat joudutaan sovittamaan kokonaisuuteen, jolloin siis alkuperäisten ideoiden harkittu käyttö on usein seurausta muun muassa johdonmukaisuuden tai selkeyden huomioimisesta.

Kuitenkin asiantuntijatyönä tehty oppikirja pitää sisällään aina yksittäisen (henkilön tai työryhmän) näkemyksen opetettavasta kokonaisuudesta ja siihen liittyvästä pedagogiikasta. Jokainen opettaja, oppilas tai ryhmä on kuitenkin erilainen, eikä parasta mahdollista oppikirjaa tai pedagogiikkaa ole todettu olevan olemassakaan. Näin ollen oppikirjan näkökulman noudattaminen voi monesti johtaa kankeisiin ratkaisuihin opetuksessa. Lisäksi painettuun materiaaliin sattuneita virheitä ei korjata hetkessä: tämä osaltaan johtaa jatkuviin uusintapainoksiin ja houkuttaa samalla kustantajia tekemään pienehköjä muutoksia uuden painoksen myynnin varmistamiseksi - opiskelijoiden kustannuksella.

Avoin oppikirja on usein ”julkaisuvaiheessaan” raakile [1] - Mäkisen mukaan sitä luokkaa, jonka kanssa mennään vasta ensimmäiseen kustantajan kanssa käytävään palaveriin - mutta kuten avoimen oppikirjaformaatin puolestapuhuja, panelisti ja sekä avoin että perinteinen oppikirjailija Vesa Linja-aho totesi, on tämän julkaisuvaiheen jälkeen edessä vastaavaa editointityötä kuin perinteisessäkin kustannustyössä. Avoimessa formaatissa tämä editointityö vain tapahtuu useiden, mahdollisesti jopa kaikkien halukkaiden yhteistyönä. Näin ollen ero ei oikeastaan ole lopputuotteen laadussa, vaan siinä, päästäänkö näkemystä ja laatua kritisoimaan työstövaiheessa vai vasta sitten, kun tuote on jo valmis. Itse asiassa ainakin poliittisessa päätöksenteossa jälkimmäistä menettelyä on vahvasti kritisoitu...

Avoin formaatti takaa myös joustavuuden ja muokattavuuden materiaalin käytössä sekä virheisiin reagoimisen reaaliaikaisesti. Kaiken kaikkiaan lähtisin näillä argumenteilla puoltamaan oppikirjan tulevaisuutta avoimeen suuntaan, vaikkakin panelisti, kustantamon edustaja Jukka Vahtola toi esiin realistisen huolen siitä, että mikäli materiaalikustannukset kuntatasolla olennaisesti pienenevät (pienennetään) sen seurauksena, että avointa materiaalia on saatavilla, on tämän kehityksen jälkeen vastaavia määrärahoja turha haikailla takaisin. Näin ollen kyse olisi siis toisaalta opettajien etujen heikkenemisestä - valmiiksi pohdittua materiaalia ei enää olisikaan saatavilla.

Kuitenkin, valmiiksi pohdittu on myös valmiiksi pureskeltu. Opettajamme ovat korkeakoulutettuja ja yhä vähintäänkin keskipalkkaisia, joten opetuksen suunnitteluun ja siihen liittyvään ajatustyöhön on syytäkin suhtautua kunnianhimoisesti.



[1] Ks. esim. http://linja-aho.blogspot.fi/2012_09_01_archive.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti