keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Lahjakkuus: mahdollisuus vai ongelma?


Satuin lukemaan mielenkiintoisen puheenvuoron ja siihen liittyvän kommentoinnin Matematiikan opetuksen tulevaisuus -sivustolta, linkki alla:


Keskustelussa lahjakkaan tytön äiti toi esiin huolensa koulun tasapäistävästä otteesta:

”Meillä on nyt 12v lapsi jonka erityislahjakkuus oli ilmeistä jo 6 vuotiaana. Koko matkan olen ihmetellyt mikä on tämä yleisesti hyväksytty tasapäistämiskultuuri mikä meillä vallitsee. Miksi se on muilta pois jos se lahjakaskin saisi opetusta omalla tasollaan?

Miten voi olla kenenkään etu, että lapsen into asioihin tapetaan yli helpolla oppimateriaalilla jo ensiluokilla???

Hienoa tietysti, että edes yläasteelta alkaen lasten eritahtista oppimista voitaisiin huomioida. Pelkään kuitenkin että moni on jo ehtinyt totaalisesti turhautua alakoulun puolella eikä ainakaan koko potentiaalia enää saada koskaan käyttöön.”

Äidin esittämät pohdinnat ovat perusteltuja ja kiinnostavia, mutta sitäkin huomionarvoisempana pitäisin keskusteluun osallistuneiden lahjakkaan lapsen kokemuksen omaavien mielipiteitä. Tuli esiin, etteivät nämä jo lapsena lahjakkaat olleet kokeneet tarvetta lokeroinnille ja määrittelemiselle lapsuusvuosinaan, eikä "ajan hukkaamista" koettu ongelmaksi:

Arvostan suuresti normaalia lapsuutta tavallisessa koulussa tavallisten ihmisten parissa, ja olen erittäin kiitollinen siitä ettei minua koskaan seulottu minnekään tai ettei vanhemmillani tai kenelläkään muullakaan ollut erityistä missiota suhteeni. Huomasin kyllä etteivät muut oppilaat opiskelleet kunkin vuosiluokan oppimäärää saman ensimmäisen viikon aikana kun kirjat jaettiin. Jos nyt läksyjen tekemiseen meni aikaa suunnileen yhtä kauan kuin tehtävän lukemiseen ja vastauksen kirjoittamiseen, niin jäipähän sitten enemmän aikaa omille mielenkiinnon kohteille. Tosin oli onneksi ymmärtäväinen luokanopettaja.

Kyllähän nämä fuksivuoden yliopistomatematiikan kurssit olisin varmaan voinut suorittaa jo vuosia sitten. En tiedä olisinko yhtään sen onnellisempi, jos olisin niin tehnyt.

Jäin miettimään, mihin lahjakkaalla lapsella sitten olisikaan kiire? Työelämään? Suomen nuorimmaksi tohtoriksi? Matemaatikoksi USA:han? Eikö siihen aikuisuus riitä? Entä miksei potentiaalia saataisi käyttöön myöhemmin? Kaiken lisäksi tutkimusten mukaan suoritustaso saattaa jopa parantua heterogeenisessa ryhmässä, myös lahjakkaiden osalta (heterogeeninen ryhmä kun ei automaattisesti määrittele opetusta mekaaniseksi ja tappavan tylsäksi, vaan voi päinvastoin tarjota mitä herkullisimman tilaisuuden todelliseen pohdiskeluun ja monien näkökulmien hahmottamiseen). Myöskään asenteisiin liittyvät asiat eivät näytä merkittävästi riippuvan suoritustasosta tai ryhmän koostumuksesta suuntaan tai toiseen.

Keskustelussa toinen äiti toi esiin oman jälkikasvunsa turhautuneisuuden, ja mainitsi kotiopetukseen siirtymisen (eli lahjakkuuteen reagoimisen) jopa lisänneen kokonaisvaltaista elämäniloa (kertoi lapsen kukoistavan). Tämä huomio kumoaisi edellisessä kappaleessa esitetyn, tai ainakin osoittaisi asiaan liittyvän myös poikkeuksia.

Vaan ovatko äitien huomiot siinä mielessä kuitenkaan tosia, että motivaation ja iloisuuden puute johtui juuri eriyttämisen vähäisyydestä? Ainakin ensimmäisen äidin kommenttien perusteella ymmärsin nimittäin vanhempien melko vahvasti tuoneen ongelmaa tyttären koulussa esiin ja ajaneen tilanteen muuttamista. Tästä esimerkki:

Taistelun tuloksena ja suuren onnen ja sattumien saattelemana tytär on saanut eriytettyä opetusta matematiikassa. Nyt näyttää että hän tulee suorittamaan yläasteen matematiikat 6. luokan aikana.

Pitkään tyttären suurin haave oli, että hän olisi kuten muut = muut saisi hänet kiinni ja sitten oppisivat samaan tahtiin. Nyt on ensimmäisiä viitteitä siitä, että hän nauttii taidostaan. Seuraavaksi toivon, että nämä alkuvuosien taistot ja vastoinkäymiset matikan suhteen jäävät unholaan ja lapsi alkaa haaveilla myös ammateista joissa lahjalle olisi käyttöä.

Väitän, että tämänkaltainen tilanteiden problematisointi vaikuttaa lapsen hyvinvointiin vahvemmin kuin liian helpot matematiikan tehtävät. Ristiriidan esiintyminen kahden niinkin vahvan auktoriteetin kuin koulun ja kodin välillä lapsen elämässä ei ole lapselle helppo tilanne. Lapsi vakuutetaan kokemaan, että koulu toimii väärin, ja kuitenkin hän viettää siellä suuren osan ajastaan, kokien varmasti lukuisia mukavia hetkiä niin muiden oppiaineiden kuin luokkatovereidensakin keskuudessa[1]. Ristiriidat käsitysrakenteissa puolestaan ovat omiaan lisäämään ahdistusta ja turhautuneisuutta, jopa passiivisuutta. Iloisuuden lisääntyminen saattaa tässä tapauksessa olla siis seurausta tilanteen laukeamisesta: äidin / vanhemman tyytyväisyys saa lapsen kokemaan, että asiat ovat taas kunnossa.

En sinänsä tarkoita ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen, josta on esillä vain muutama kommentti keskustelupalstalla. Eriyttäminen on varsin suotavaa, mutta tutkimusten valossa näkisin sen onnistuvan monen asian kannalta parhaiten tutussa, heterogeenisessa ryhmässä. Matematiikassa esimerkiksi kaverille opettaminen tai käsitteiden selventäminen on erittäin tehokasta asioiden syventämistä, ja tuolloin samalla karttuvat sosiaaliset taidot, erilaisuuden ymmärtäminen, empatia ja matematiikan monitahoisuuden hahmottaminen. Kodilla on puolestaan suuri merkitys ymmärtävän ja positiivisen elämänkatsomuksen luomisessa sekä asioiden sopivassa tasapainottamisessa.


[1] Huomaa myös äidin muotoilu "Seuraavaksi toivon, että ... lapsi alkaa haaveilla..."
...samasta kuin vanhempansa?

4 kommenttia:

  1. Hei! Mielenkiintoinen aihe ja kirjoitus.

    Oman kokemukseni perusteella heterogeeninen ryhmä ei ainakaan ensimmäisten luokkien jälkeen ole automaattisesti hyvä oppimisympäristö lahjakkaalle, koska kiltti, koulusta kiinnostunut oppilas joutuu helposti ryhmän silmätikuksi.

    Itse jouduin suuren kaupungin lähiöyläasteella 90-luvun lopussa ns. kympin tyttönä luokalle, jossa muut oppilaat eivät piitanneet opiskelusta ja tekivät tunnilla viittaavaan kiltin oppilaan elämästä kaikin puolin sietämätöntä. Muutaman kuukauden jälkeen kaikki koulunkäynti-intoni oli tipo tiessään, minkä vanhemmatkin pian huomasivat. He eivät kuitenkaan problematisoineet tilannetta, vaan suostuivat pyynnöstäni kysymään koululta, saisinko vaihtaa luokkaa.

    Koulu oli onneksi joustava, ja pääsin vaihtamaan luokalle, jossa oli huomattavasti parempi opiskeluilmapiiri. Kyseessä oli ns. painotusluokka, jonka oppilasjoukko oli selvästi valikoituneempaa kuin alkuperäisellä luokkallani. Tällä luokalla opiskelu alkoi taas sujua eikä osaaminen johtanut sosiaalisen aseman heikkenemiseen. Oli hämmästyttävää huomata seuraavina vuosina, että sama kuvio tuntui toistuvan monen muun ns. hyvän oppilaan kohdalla: tavallinen luokka vaihtui ennen seiskan joulua koulukiusaamisen takia painotusluokaksi. Painotusluokan valinnassa ei siis ollut kyse korkeamman opetuksen tason valinnasta, vaan siitä että heterogeenisessa ryhmässä ryhmäpaine muodostui hyvin nopeasti opiskeluvastaiseksi

    Toki kyseessä on vain yksi esimerkki yhdestä koulusta, mutta monia koulututkimuksia lukiessa usein ihmetyttää, miten niissä oppimiseen vaikuttavien tekijöiden nähdään yksiulotteisesti kumpuavan ns. virallisen koulun puolelta, eli lähinnä opettajan toiminnasta. Kuitenkin epävirallisen koulun, eli oppilaiden välisten suhteiden, merkitys on vähintäänkin yhtä suuri, ja (aineen)opettajan vaikutuskeinot sillä saralla ovat melko olemattomat.

    Painotusluokkia on monesti syytetty eriarvoistaviksi ja kai niille yleensä valikoituukin tavallista enemmän korkeasti koulutettujen vanhempien lapsia. Kyseessä on kuitenkin mielestäni olemassa olevan eriarvoisuuden seuraus, ei sen syy niin kuin jotkut tuntuvat ajattelevan. Suomessahan näille luokille on ainakin suurissa kaupungeissa mahdollista hakeutua kaikinlaisista perhetaustoista ilman rahallista panostusta. Lähikoulupakko todennäköisesti johtaisi vain suurempaan koulujen eriarvoistumiseen, koska hyvin toimeentulevat perheet valitsisivat asuinpaikkansa koulun maineen perusteella.

    VastaaPoista
  2. Kiitos hyvästä ja kiinnostavasta näkökulmasta! Sosiaalisen ulottuvuuden vaikutusta kaikkeen koulussa liittyvään ei tosiaankaan ole tutkittu vielä tarpeeksi. Mitä tulee eriyttämiseen, ei siihen(kään) ole takuulla yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Olennaisimmaksi näkisin juuri sen, että jos muutoksia nähdään tarpeelliseksi tehdä, toimittaisiin kiihkoilematta. Näkisin tässä "tunnista, minkä voit muuttaa, hyväksy, mitä et voi muuttaa" -tyyppiseen ajatteluun kasvun. Sosiaalinen ympäristö on oltava kunnossa, eli esimerkiksi kiusaamista ei saa hyväksyä eikä sietää, toisaalta lahjakkuuden hukkaamista murehtiva saattaa turhaan pelätä tasapäistämistä, täysi individualismi oppimisessa ja tulevassa elämässä on kuitenkin mahdottomuus.

    VastaaPoista
  3. Törmään usein tähän käsitykseen, ettei matemaattisesti lahjakkaalle lapselle tai nuorelle ole tarpeen kehittää taitojaan oman lahjakkuuspotentiaalinsa ja kiinnostuksensa mukaisesti. Kuitenkaan kukaan ei hämmästele sitä, että musikaaliset lapset voivat harjoitella "ylimääräisesti" viulun tai pianonsoittoa tai musiikinteoriaa sekä ohjatusti että itsenäisesti jopa useita tunteja päivässä. Kukaan ei myöskään kysy, miksei aikuisena aloitettu harjoittelu riitä tai mihin lapsella soitto-, jääkiekko- tai telinevoimisteluharrastuksensa kanssa on kiire. Olen ajatellut, että tämä kuvastaa sitä, ettei ymmärretä matemaattisen ajattelun olevan aivan vastaava taito ja kyky kuin esimerkiksi viulunsoiton tai balettitanssin - toki nämäkin voi aloittaa vasta aikuisena, mutta miksi kieltää kykyjensä kehittäminen niiltä, jotka näitä haluavat harrastaa ja päästä mahdollisimman pitkälle. Vai onko täysin vierasta ajatella, että matematiikka on joillekin meistä mielenkiintoista ja kivaa?

    VastaaPoista
  4. Onneksi koulumaailma alkaa pikkuhiljaa kypsyä myös lahjakkaiden opetuksen eriyttämiseen. Onnistunut matematiikan opetuksen eriyttäminen ei todellakaan ole tätä iänikuista "opeta kaveriasi ja opi samalla sosiaalisia taitoja". Opettajalehdessä 4/2017 on juttu siitä, kuinka peruskoululainen pääsee suorittamaan lukion matematiikan kursseja: http://www.opettaja.fi/cs/opettaja/jutut&juttuID=1408918707234

    VastaaPoista