torstai 12. marraskuuta 2015

Elämän hanttikortit

Kirjoittanut Antti Värtö

I.

"Kasvun asenne tarkoittaa, että pärjäät, jos vain yrität."

"Neuroplastisuuden johdosta kuka tahansa voi kasvattaa älykkyyttään."

"Jos minä kykenin selviytymään ylioppilaskirjoituksista, niin siihen pystyy kuka tahansa!"

Näen opettajien kirjoittavan ja jakavan yllä mainitun kaltaisia ajatuksia, ja tunteeni ovat ristiriitaiset. Perusajatus on tietysti hyvä ja oikeia: yrittäminen, työnteko ja sisu ovat tärkeitä, niin koulussa kuin elämässäkin. Tätä ajatusta itsekin usein viljelen oppilailleni.

Mutta samalla olen huolissani.

Huolimattomasti sanottuna kaikki yllä olevat lainaukset kuulostavat samalta kuin "ihmisen menestys on vain hänestä itsestään kiinni".

Mutta tämä ajatus on hyvin julma, eikä se ole totta.

II.

Kaikki tietävät, että ihmiseen vaikuttavat ainakin geenit ja ympäristö. Geenejä emme voi muuttaa (vielä), joten mitä suurempi vaikutus niillä on ihmisen elämän osa-alueisiin, sitä vähemmän voimme ulkopuolelta vaikuttaa.

Pituus toimii hyvänä esimerkkinä: mikäli ihminen saa kasvuiässä tarpeeksi ruokaa, määräytyy pituus aika puhtaasti geenien perusteella. Vaikka jostain syystä haluaisimmekin nostaa ihmisten keskipituutta, ei olisi mitään järkeä perustaa "kasvatuslaitosta", jossa yritettäisiin erilaisten ruumiinharjoitusten avulla tehdä oppilaita pidemmiksi. Se ei vain onnistuisi.

Henkiset ominaisuudet eivät periydy yhtä vahvasti kuin pituus, mutta ne periytyvät paljon vahvemmin kuin useat ihmiset kuvittelevat.1

Koska tämä on peruskoulublogi, niin keskitytään siihen, mitkä asiat vaikuttavat peruskoulussa menestymiseen. Ja onneksi sitä on tutkittukin.

Suurin yksittäinen tekijä on ÄO. Periytyvyys n. 80%.
Mitä muuta? Ainakin tunnollisuus. Periytyvyys n. 50%.
Uteliaisuus? Periytyvyys noin 60%.
Käytöshäiriöt? Periytyvyys noin 40%. (kaikki luvut tulevat tutkimuksesta Bouchard 2004 [PDF])

Summa summarum: geneettiset erot selittävät noin 60% oppilaiden koulumenestysten eroista (Rimfeld et al 2015)

60% ei tietenkään ole 100%. Geenit eivät ole kohtalo. Mutta niiden merkitystä ei tule lakaista maton alle.

Olen usein verrannut elämää korttipeliin. Meille jaetut kortit ovat geenimme, ympäristömme ja muut seikat, joihin emme ole itse voineet vaikuttaa. Mutta me voimme päättää, millä tavalla korttimme pelaamme.

Kuten jokainen korttia pelannut tietää, aina silloin tällöin joku voittaa, vaikka kortit olivat huonot. Ja toisinaan joku onnistuu häviämään upeista korteista huolimatta. Mutta nämä ovat melko harvinaisia tilanteita. Yleensä omalla pelillä voi vaikuttaa tulokseensa, mutta vain rajallisesti. Lopulta kortit ratkaisevat.

Ei tunnu reilulta, että jotkut ovat saaneet synnytyssairaalassa elämän valttikortit, kun taas toiset saavat tyytyä, no, elämän hanttikortteihin.

Mutta maailma ei ole reilu.


Ellemme me muuta sääntöjä.


III.

Ajatus ihmisten synnynnäisistä eroista kuulostaa monien mielestä kovalta ja "oikeistolaiselta". Se tuo mieleen sellaisia viehättäviä ilmaisuja kuin "heikompi aines" tai "alemmat rodut". Se tuo mieleen, no, natsit.

Mutta ihmisten geneettiset erot eivät tarkoita, että meidän yhteiskuntammekin pitäisi olla epätasa-arvoinen. Päinvastoin.

Kukaan meistä ei ole tehnyt yhtään mitään omien synnynnäisten ominaisuuksiemme eteen. Me emme ole voineet "ansaita" sitä, että olemme syntyneet tiettyjen geenien kanssa. On pelkkää onnenkauppaa, minkälaiset geenit, kasvuympäristön jne. olemme sattuneet saamaan. Ei se tee kenestäkään parempaa ihmistä, että hänellä on ollut parempi onni.2

Me emme ole valinneet niitä kortteja, joilla pelaamme. Ja jos me haluamme, että kaikilla on mahdollisuus pärjätä pelissä, meidän pitää ottaa huomioon se, että toiset pelaavat huonommilla korteilla kuin toiset. 

Jos emme ota tätä huomioon, päädymme sanomaan sellaisia lauseita kuin "jokainen on oman onnensa seppä" tai "menestys on tahtomisesta kiinni" tai jopa "jos et pärjää, niin se on oma vikasi".

Sellainen kuulostaa minusta kovalta ja oikeistolaiselta.

IV.

Jos haluamme maailmaan mitään oikeutta, meidän pitää luoda sitä. Ja koulun tapauksessa ei mielestäni ole oikeudenmukaista, että vaadimme kaikilta samaa, vaikka ihmisten kyvyt vaihtelevat niin paljon.

Jälleen kerran yleisopetuksen pitäisi mielestäni ottaa oppia erityisopetuksesta. Erityisessä tuessa oppilaille tehdään henkilökohtaiset tavoitteet, jotka ovat vaikeita mutta mahdollisia saavuttaa. Nämä tavoitteet voivat olla hyvin erilaisia. Toisille jo se, että he pääsevät kouluun joka päivä on suuri saavutus, ja siitä tulee saada kehuja ja kannustusta.

Yleisopetuksessa emme voi tehdä kaikille yksilöllisiä opetussuunnitelmia, mutta voisimme tehdä paljon parannuksia. Voisimme ainakin

On hyvä muistuttaa oppilaille kovan työn ja yrittämisen merkitystä. On myös hyvä, että oppilaat tietävät, että henkisiä kykyjä voi kasvattaa harjoituksen avulla.

Mutta tästä ei pidä vetää sitä johtopäätöstä, että kaikki voivat päästä niin pitkälle kuin vain itse haluavat. Joillain on vain huonot kortit, joten onko ihme, ettei heidän pelinsä suju?

Pelaajien syyllistämisen sijasta meidän pitäisi keskittyä muuttamaan pelin sääntöjä.

Seuraavaksi: Dialogi kasvun asenteesta.



1 Näin lyhyessä tekstissä en ehdi käsitellä käyttäytymisgenetiikkaa kovinkaan syvällisesti, mutta aiheesta kiinnostuneille suosittelen Osmo Tammisalon lyhyttä tekstiä Geenit, ympäristö ja käyttäytyminen (PDF). Wikipedia on tietysti aina hyvä paikka hankkia perustiedot aiheesta kuin aiheesta; suosittelen aloituspaikaksi sivua Nature versus nurture.

Ja onhan aiheesta kirjoitettu kokonaisia kirjojakin. Suosittelen ainakin seuraavia:
Steven Pinker: The Blank Slate. 2002.
Judith Rich Harris: Kasvatuksen myytti. 1998.

2 Ajatus siitä, että henkisten ominaisuuksien periytyvyys johtaa luontevasti vasemmistolaiseen politiikkaan ei ole uusi. Ainakin poliittiset filosofit Chris Dillow ja Peter Singer ovat päätyneet samaan lopputulokseen.


5 kommenttia:

  1. Ajatus yksilöllisistä opseista jokaisella oppilaalle on suoraan sanottuna valhe, tai vitsi, niin kaunis kuin ajatus onkin. Kukaan opettaja ei voi eriyttää jokaista oppilasta omalle erityiselle oppipolulleen esim. yli 20 oppilaan luokassa. Opettaja joka kertoo esimerkiksi vanhemmille että hän kykenee ottamaan kaikkien tarpeet huomioon, valehtelee. Myös itselleen. Yleisopetus on ryhmäopetusta, joukon opettamista ja kasvattamista - tietenkin samalla yksilöllisten ja täsmäosuneiden oppimistulosten ja henkisen kasvun toivossa.

    Nuo olivat erään tuntemani kokeneen opettajan ajatuksia. Jaan ne aika pitkälle. Kärjistin niitä hieman retoriikan vuoksi.

    Blogistin päivitys oli todella hyvä. Sama ero kuin kulttuurirelativismin ja kulttuurirealismin välillä. Kaikki eivät opi kaikkea samalla tavalla. Tasa-arvo väärin käsitettynä on myrkkyä oppilaalle jo ennakko-odotuksena. Tuo korttipeli-vertaus oli todella osuva. Uskon että nykyään taas pitkästä aikaa Suomessa geenipoolien välillä alkaa tapahtua erkaantumista. Maa on monella tapaa jakautunut ja ennemmin tai myöhemmin se näkyy jälkeläisissä. Kalliokuplasta tulee kuplalapsia, Lahden Liipolasta primitiivisempää ainesta ? Piketty on samoilla linjoilla. Menestyjät tulevat menestymään entistä paremmin, muut entistä vähemmän, rikkaat naivat rikkaita, raha rahaa, koulutus koulutusta.

    Itse istuin viime sunnuntaina punavuorelaisten menestyjäperheiden kanssa samassa merenrantakahvilassa "brunssilla" (inhoan tuota sanaa). Nuo aistikkaat, fitness-ihmiset, taiteellisuudella päällesliipatut äitylit ja ylitrimmatut isukit ja muutenkin muodikkaat ja ilmi selvästi hyvässä ammatissa toimivat ihmiset omasivat aivan varmasti hyvät geenit ja tulivat hyvistä suvista, älykkäistä geenipooleista. Astiastot kilisivät ja kolisivat. Me vaimon kanssa totesimme pian ettemme kuulu joukkoon miltään osin. Geenit ilmoittivat itsestään: Teki mieli heittää jotakin kahvikupilla (tai no ei sentään). Tuli kuitenkin kiire pois, rannalle. Kuuluuko sitten mukana ollut poikamme ja mihin joukkoon, en tiedä. Bouchardin mukaan siis hänellä on kuitenkin se 40 prosentin mahdollisuus. Se on jo oikein hyvä vedonlyöntisuhde duunariperheiden lasten lapselle.

    t. vihreä varavaltuutettu

    p.s

    Tarina: Eräs reilusti vasuri kertoi Nalle Wahlroosille jossakin tilaisuudessa ankeasta ja tukalasta elämäntilanteestaan ja myös sen miten talouspolitiikkaa tulisi hoitaa ja maan asioita muutenkin.
    Nalle: -Jos sä kerta olet noin älykäs niin miksi h-tissä sä sitten olet noin köyhä?

    Touche!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista!

    "Assosiatiivinen pariutuminen" on tekninen termi ilmiölle, jota kuvaat: koulutetut menevät naimisiin (ja hankkivat lapsia) keskenään, samoin duunarit jne. Yhteiskuntaluokat ovat palaamassa rytinällä takaisin, jos ne nyt ikinä menivätkään mihinkään.

    Mutta kuten Chris Dillow joskus kirjoitti, ei sosiaalinen liikkuvuus ole kaksinenkaan tavoite: olisi parempi varmistaa, että joka yhteiskuntaluokassa on hyvät oltavat. Vähän samaa ajatusta minäkin hain tekstiläni "Syrjäytyneitä reppanoita vai vapaita taiteilijoita?"

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus!

    Toisin tähän vielä yhden näkökulman: lahjakkaat lapset. Mietin joskus, miksi meille Suomeen siunaantuu niin vähän Nobelin palkintoja. Onko peruskoulu niin tasapäistävä ja opettajan resurssit niin rajalliset, että parhaimpia oppilaita ei ehditä huomioimaan. Usein ajatellaan, että he pärjäävät muutenkin. Niin toki pärjäävätkin, mutta yhteiskunta voisi saada heistä vielä enemmän irti, jos heihin panostettaisiin rohkeammin.

    Tämä voi kuullostaa hyvin oikeistolaiselta höpinältä, jolla vaadin hyväosaisille aina vaan enemmän, Sitä en kuitenkaan tarkoita. Olen vilpittömästi huolissani lahjakkuuksista, jotka menetämme. Niistä nuorista, jotka oppivat, että kursseista pääsee läpi lukematta ja tehtävät ehtii tehdä välitunnilla. Näen, että myös lahjakkaat nuoret hyötyisivät tuesta.

    Olen enemmän kuin samaa mieltä siitä, että ikäryhmät kannattaisi sotkea rohkeasti. Kaikkien ei kannata mennä kouluun 7-vuotiaina ja halutessaan voi hypätä vaikka vuoden yli.

    En olisi kovin huolissani geeneistä (http://www.luma.fi/artikkelit/2225/geeniperimalla-vain-pieni-rooli-koulumenestyksessa). Kyllä duunarilla on ihan yhtä hyvät geenit kuin valkokaulustyöläiselläkin. Älykkyys ja koulutus eivät ole nähdäkseni kytkeytyneet viimeisen 50 vuoden aikana yhteen. Eikä älykkyys mielestäni korreloi tulojenkaan kanssa.

    Sen sijaan tunnustan, että sosiaalinen status periytyy. Raha ja koulutus periytyvät kohtuullisen helposti. Lisäksi on viitteitä siitä, että ensimmäinen lapsi on usein toista lasta menestyvämpi ja erityisesti isän asenteet vaikuttavat tytärten koulutukseen.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Lahjakkaat oppilaat ja eriyttäminen ylöspäin: siinä vasta aihe, joka herättää intohimoja! Peruskoulu epäilemättä haaskaa monien kykyjä. Liian helpolla saadut kympit johtavat varmasti tietynlaiseen laiskuuteen, jonka takia myöhemminkään ei hakeudu haastamaan itseään. Tästä en ole eri mieltä. Nobelien puutteesta en kuitenkaan lähtisi peruskoulua syyttämään: ennemminkin näkisin siihen syynä yliopiston, jossa lahjakkuuksia ei ohjata tutkijaryhmiin, joiden rahoitus on turvattu. Mutta yliopiston kritisoiminen ei ole minun vahvinta alaani, joten jätän tämän teeman ainakin tältä erää tähän.

      Tuossa Luman artikkelissa oli yksi kaikkien aikojen virheellisimmistä ingresseistä. Jäin epäilemään, onko artikkelin kirjoittaja edes lukenut tutkimusta, jota juttu koski. Siinä ei TODELLAKAAN sanota, että geenien vaikutus koulumenestykseen on vain 2%. Tutkimuksessa löydettiin kolme geeniä, joiden yhteenlaskettu vaikutus koulumenestykseen selitti 2% eroista (vastaava tutkimus pituudesta löysi kourallisen geenejä, joiden yhteisvaikutus oli 10%). Näin ollen voimme päätellä, että geneettinen tekijä koulutukseen on valtavan diffuusi: ei ole yhtä "koulumenestysgeeniä", ei edes kymmentä sellaista, vaan niitä on satoja ja taas satoja, joista jokainen vaikuttaa vain pienen verran. Yhdessä ne kuitenkin muodostavat ison massan: tutkimuksen mukaan 40% koulumenestyksen vaihtelusta on perinnöllistä (minä taas viittasin tässä kirjoituksessa toiseen tutkimukseen, jonka mukaan perinnöllisyys on peräti 60%).

      "Eikä älykkyys mielestäni korreloi tulojenkaan kanssa."
      Älykkyys korreloi selvästi tulojen kanssa. Nopeasti etsimällä löysin tutkimuksen (Murray 1998 [PDF]), jonka mukaan ihmiset, joiden ÄO on yli 120 tienaavat keskimäärin 2,5 kertaa niin paljon kuin ihmiset, joiden ÄO on keskimääräinen (noin 100). "Keskimäärin yksi ÄO-piste vastaa 462 $ lisätuloja, riippumatta vanhempien sosioekonomisesta asemasta". Nämä ovat tietysti keskiarvoja: poikkeuksia on.

      Syntymäjärjestyksestä on taitettu peistä, mutta ainakin minun tietojeni mukaan kukaan ei ole kumonnut Ernst & Angstin tulosta, jonka mukaan syntymäjärjestyksellä ei ole väliä: ensimmäiset lapset eivät pärjää sen paremmin kuin muutkaan (Ernst & Angst 1983).

      "Kyllä duunarilla on ihan yhtä hyvät geenit kuin valkokaulustyöläiselläkin."

      Eivät mitkään geenit ole itsessään "hyvät" tai "huonot". Ne vain antavat ihmiselle tietyn potentiaalin. Toiset potentiaalit ovat meidän yhteiskunnassamme hyödyllisempiä kuin toiset: aggressiivisuus johtaa ihmisen usein ongelmiin, korkea tunnollisuus taas auttaa selvästi koulu- ja työelämässä jne.
      Riippuu yhteiskunnan rakenteista, mistä yhdistelmistä on todennäköisesti hyötyä ja mistä haittaa. Tätä aihetta käsittelin pitemmin kirjoituksessani Koulun käyt, tyhmänä kuolet.

      Poista
    2. KORJAUS EDELLISEEN KOMMENTTIIN:
      Ihmiset, joiden ÄO on yli 120 tienaavat Murrayn mukaan noin 1,75-kertaisesti sen, joiden ÄO on noin 100. Ei siis 2,5-kertaisesti.

      Ja tämä on tietysti tutkittu USA:ssa; koska Suomessa tuloerot ovat pienemmät, on tämä suhdelukukin oletettavasti meillä pienempi.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.